Kuinka kohdata negatiiviset tunteet?

Vaikka sitä kuinka toivoisi, että elämä olisi ainoastaan kivoja ja hyviä tunteita, on totuus toinen. Elämään nimittäin kuuluvat negatiivisetkin tunteet ja ilman niitä emme osaisi varmastikaan arvostaa hyvin soljuvaa arkea saatikka onnellisuutta. Itselleni negatiiviset tunteet ovat tulleet erityisen tutuiksi parin viime vuoden aikana, kun olen lopettanut niiden pakoilun ja rohjennut kohtaamaan tunnemaailmaani eri tavoin kuin aikaisemmin. Toisaalta taas tämä päätös kohdata tunteita on vienyt välillä todella synkkiinkin tunnepohjaisiin tiloihin mutta silti koen, että on se parempi kuin elää jatkuvasti negatiivisia tunteitaan pakoillen. Totuus on kuitenkin se, että negatiivisiin tuntemuksiin ei kuole, vaan ne ainoastaan kasvattavat.

Oma heikkouteni on, että otan usein elämässä asiat turhankin raskaasti. Vaikka osaankin nauttia ja iloita, samaan aikaan herkkyyteni aikaan saa minussa usein aivan liikaa stressiä, huolta ja ahdistusta. En kuitenkaan pysty itseäni muuttamaan mutta se, mitä voin tehdä on opetella tuntemaan, ymmärtämään ja käsittelemään omaa henkistä puolta, jota olenkin jo pidempään pyrkinyt tekemään. Toki on aikoja ja elämäntilanteita ettei tuohon täydellisesti edes kykene mutta sekin lienee täysin inhimillistä. Tärkeintä on mielestäni se, että pyrkii ymmärtämään sekä etsii tunteilleen syitä. Ei vaan tunne, vaan oikeasti miettii, mistä kyseinen negatiivinen tunne oikein pulppuaa. Itse en nimittäin usko, että yksikään huono tunteemme tulee tyhjästä. Viha, ikävä, katkeruus, surumielisyys – ne kaikki kumpuavat jostakin.

Kuinka sitten kohdata negatiiviset tunteensa? Kuinka minä sen teen hetkinä, jolloin kohtaan tunteita, joita en välttämättä haluaisi tuntea?

KIVUN KOHTAAMINEN

Ihan ensimmäinen reaktio itselläni on negatiivisten tunteiden kanssa useimmiten fyysinen pahoinvointi. Mitä vaikeammasta tunteesta on kyse, sitä vahvemmin reagoin. Itken myös herkästi ja se onkin yksi tapa reagoida kipuun. Mikään noista tuntemuksista ei kuitenkaan ole häpeällinen asia. Reagoimme kipuun sitten millä tavalla tahansa, se on täysin hyväksyttävää. Aivan ensimmäinen asia negatiivisten tunteidensa kohtaamisessa onkin hyväksyä totuus ja se, että nyt sattuu. Se on ihan okei, että koen kipua ja reagoin siihen.

Ihmisen luontainen puolustautumiskeinohan on kieltäminen sekä pakoilu. Tätä itsekin ison osan elämästäni harrastaneena voin käsi sydämellä sanoa, että suurin virhe on paeta. Tunteiden tukahduttaminen on pitkässä juoksussa todella raskasta ja niin tehdessämme teemme pelkästään hallaa itsellemme.

NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN KÄSITTELEMINEN

Kun tunne on kohdattu ja se erilaisin sinulle luontaisin muodoin koettu, on aika suhtautua siihen realistisemmin. Lähinnä siis miettiä syvemmin mistä on kyse ja miksi tunnen näin? Usein ihmismieli paisuttelee asioita ja saatamme esimerkiksi kuvitella tai ennalta pelätä tapahtumattomia juttuja. Usein negatiivinen tunne on myös siinä hetkessä ja nimenomaan johtuu jostain tapahtuneesta asiasta. Noissa tilanteissa kivun syyn löytäminen ja sitä kautta oman mielensä ymmärtäminen on tärkeää.

Itse esimerkiksi reagoin usein ihmissuhdeasioihin vahvasti, sillä olen pettynyt niin monta kertaa juuri tuolla osa-alueella. Siinä mielessä ymmärränkin itseäni ja tiedostan, että näin on käynyt aikaisemminkin, jonka vuoksi nytkin ahdistaa jos tilanteessa on samanlaisia piirteitä kuin jossain aikaisemmassakin tilanteessa. Se, että tiedostan tuon on itselleni tärkeä asia enkä yritä verhota sitä esimerkiksi johonkin muuhun. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja vaikka tämänkin ääneen sanominen tietyllä tapaa nolottaa ja saa minussa aikaan epäonnistumisen tunteita, koen silti olevani rohkea. En pelkää nähdä sisimpääni ja olla jopa negatiivistenkin tunteideni suhteen rohkea.

LÄPIKÄYMINEN

Kun olet kohdannut negatiiviset tunteesi ja oivaltanut, mikä on tunteidesi takana, on aika käydä asiaa rakkaudellisesti läpi. Korostan etenkin rakkaudellista otetta omaan sisimpään, joka ei missään nimessä ole itsellenikään itsestäänselvyys. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joka alkaa usein kiputilanteissa soimaamaan itseään tai miettimään omia vikojaan. Toisaalta taas tiedostan myös sen, mistä tuokin johtuu. Asiat ovat usein niin monen historiassa tapahtuneen asian summa, että niiden kasaaminen on joskus kyllä aikamoinen sekamelska.

Jos negatiivisiin tunteisiisi liittyy toinenkin ihminen, on tärkeää ottaa askel myös häntä kohden. Usein voi olla, ettei toinen ole ollenkaan ymmärtänyt reaktiotasi, koska ei ole tiennyt kaikesta, mitä olet kokenut. Siksi vuorovaikutus esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa on niin tärkeää. Kannattaakin siis pyrkiä mahdollisimman avoimesti kertomaan toiselle, mikä on hätänä ja miksi tunnet kuten tunnet. Itse ainakin koen, että avoimuus ihmissuhteissa on se juttu, joka ehdottomasti kantaa! Tulee kuitenkin ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia eikä se kaikille ole helppoa.

LOPULTA PAREMPI OLO

Kun kipu on kohdattu, hyväksytty, mahdollisesti jopa ymmärretty sekä vielä läpi käyty, on olo varmasti huojentunut. Näiden juttujen kanssa ei kuitenkaan ole mikään kiire, eli prosessoiminen voi viedä todella pitkäänkin. Elämässä on kriisejä, joita ei käsitellä yhdessä yössä eikä välttämättä kuukausissakaan. Kuitenkin se, että on tiedostava itseään ja tunteitaan kohtaan, eikä pakene edes kipua tai pelkoa, on oikeasti aika iso askel hyvinvoivaan elämään.

Itse en ole edelleenkään näissä asioissa mikään pro mutta vuosi vuodelta osaan käsitellä tunnemaailmaani paremmin. Ajoittain tulee kuitenkin hetkiä, että tuntee olevansa jälleen pieni lapsi – niin hukassa tai särkyvä – sekin on kuitenkin täysin sallittua. Ihminen on inhimillinen ja inhimillisyyteen kuuluu myös aikuisiällä negatiiviset tunteet.

Toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin negatiivisten tuntemusten kanssa painivalle! <3

Kuvat: Taru / edit: minä

Jouluinen omenaleipä (GL, M)

Enää muutama hassu viikko jouluun. Se tuntuu kieltämättä erikoiselta enkä ole vielä päässyt millään muotoa joulufiilikseen. Leipominen on kuitenkin itselleni sellainen helppo väylä metsästää joulun tunnelmaa, jonka vuoksi sitä tulikin viikonloppuna kokeiltua. Pyöräytin keittiössäni gluteenittoman sekä maidottoman omenaleivän, jonka höystin jouluisilla mausteilla. Leivästä tuli oikein herkullinen ja mikä parasta, joulun makuinen sekä tuoksuinen.

Laitetaan siis hyvä kiertämään, eli jos kaipaat kotiisi jouluista hyvää tai mietit, mitä tarjota joulupöydässä gluteenitonta sekä maidotonta ruokavaliota noudattaville, niin tässä olisi oiva leipäresepti! Mausteilla voit vaikuttaa paljon leivän makuun, eli suosittelen käyttämään niitä rohkeasti. Voit myös lisätä haluamiasi joulumausteita reseptiin sillä itse käytin ainoastaan niitä, joita kotoa sattui löytymään.

JOULUINEN OMENALEIPÄ (GL, M) 

  • 2 kananmunaa
  • 2 tl kanelia
  • 1/2 tl kardemummaa
  • 3/4 tl tl vaniljamaustetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 tl piparkakkumaustetta
  • 1/2 tl ruokasoodaa
  • 1/2 dl maapähkinävoita (käytin Urtekramin ”crunchy”)
  • 0,3 dl luomu vaahterasiirappia
  • 1,5 dl kookosöljyä
  • 1 dl mantelijauhoja
  • 1/2 dl kaurajauhoja
  • 1 dl tattarijauhoja
  • 2 jouluomenaa
  • Ripaus suolaa

Koristeluun:

  • 1 omena
  • Kanelia

Sekoitetaan kulhossa kananmunat, sula kookosöljy, vaahterasiirappi, maapähkinävoi sekä mausteet. Heitin joukkoon tässä kohtaa siis kaikki mausteet leivinjauheesta piparimausteeseen. Pilkotaan omenat pieniksi paloiksi ja lisätään taikinan joukkoon. Sekoitetaan sekä lisätään jauhot mieluiten siivilän läpi. Jauhoista voit käyttää oikeastaan, mitä gluteenittomia jauhoja tahdotkaan. Kaadetaan valmis taikina voideltuun pieneen leipävuokaan ja lisätään leivän pintaan omenapaloja (1 omena pilkottuna), paistetaan uunin keskitasossa 180 asteessa 30-45 minuuttia. Itse tykkään jättää leivän aina aika pehmeäksi sisältä mutta nämähän ovat toki makuasioita. Paista kuitenkin oman maun mukaan ja testaa kypsyysastetta veitsen avulla.

Leipä säilyy huoneenlämmössä hienosti muutaman päivän ajan tai jos tahdot sen pakastaa, niin pakastimessa toki vieläkin pidempään.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!