Jokainen ihminen jättää jälkensä

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, millainen vaikutus ihmisillä on meihin. Kohtaamme koko elämämme aikana ison määrän ihmisiä, joista osalla ei ole sen syvempää vaikutusta sisimpäämme, kun toiset taas tekevät jo heti ensikohtaamiselta lähtien lähtemättömän vaikutuksen. Osa heistä on elämässämme vuosikausia ja osa taas ohimennen muutaman päivän tai kuukauden. Kuitenkaan aika ei välttämättä aina määrittele sitä, kuinka syvästi joku ihminen onnistuu meihin vaikuttamaan. On jännä, miten toisten kanssa saattaa tuntea jo heti ensikohtaamiselta lähtien jotain yhteyttä ja toisten kanssa yhteyttä ei synny vaikka kuinka yrittäisi.

Elämässäni on ollut lukuisia ihmissuhteita – niin ystävyys kuin romanttisessakin mielessä. On niitä lyhyitä juttuja, kun sitten myös pidempiä ns. vuosia kestäneitä ihmissuhteita, joista osa jatkuu edelleen. Koen, että osa näistä ihmisistä on vaikuttanut elämässäni syvästi opettaen minulle niin parisuhteesta, rakkaudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, rohkeudesta kuin elämän viisauksistakin. Sitten on taas niitä, jotka ovat ehkä auttaneet minua siinä hetkessä oivaltamaan jotain tärkeää, kuten esimerkiksi eräs ihminen viime vuoden loppukesästä saadessaan minut tuntemaan jälleen jotain sellaista, jota en ollut hetkeen tuntenut. Hän oli elämässäni vain pienen tovin, mutta se viesti, jonka hän minulle jätti oli siinä elämäntilanteessa juuri se, mitä tarvitsin. Hän ei tästä todellakaan tänäkään päivänä tiedä – eikä tarvitsekaan tietää  mutta hänen vaikutuksensa minuun oli tärkeä.

Tällaisia tapahtumia on ollut elämässäni aina välillä ja joskus mietinkin, voiko olla sattumaa ketä polullemme tulee? Niin selkeitä ovat välillä ne viestit, joita ihmiset meille ikään kuin käytöksellään viestivät. Tämä voi toki olla myös negatiivisessakin mielessä, eli kohtaammeko meitä huonosti kohtelevia ihmisiä ehkä sen vuoksi, että oppisimme heidän kauttaan jotain tärkeää? Kunpa sitä pystyisikin aina negatiivisia kokemuksia muiden vuoksi kokeneena ajattelemaan asiaa siltä kantilta, että tämä ihminen pelkästään opetti minua. Usein näitä asioita ei osaakaan katsoa siinä hetkessä, vaan ne oivaltaa vasta jälkikäteen. Olen viime aikoina miettinyt, että ehkä ne lukuisat negatiiviset ihmissuhdekokemukset, joista olen täälläkin kirjoitellut, ovatkin sellaisia, jotka minun vaan on kuulunut läpi käydä. Olen myös rohjennut peilaamaan itseäni näiden kautta ja ehkä sitäkin kautta oivaltanut jotain tärkeää itsestäni ja syvimmistä tarpeistani. Vaikka en syytä itseäni muiden valheista tai huonosta käytöksestä, niin silti koen, että ehkä on korkea aika ottaa opiksi ne tietyt sudenkuopat, jotka ovat minulle kerta toisensa jälkeen ne akilleen kantapää.

Välillä on jopa hassuakin ajatella kuinka jonkun ihmisen kanssa on ollut todella läheinen ja yhtäkkiä hän onkin poissa elämästämme. Elämä on kuitenkin jatkuvaa kasvua ja sitä kautta myös ihmissuhteista luopumista. Moni suhde muuttaa myös muotoaan vuosien myötä ja itsekin lukuisat ystävyyssuhteiden viilenemiset kokeneena en voi kuin sanoa, että joskus kasvu vie eri suuntiin ja elämän arvot sekä prioriteetit muuttuvat niin, ettei ystävyys ole enää samanlainen kuin se jossain kohtaa oli. Parasta on kuitenkin se jos ihmiset pystyvät kunnioittamaan tästä huolimatta toisiaan sekä vaalimaan sitä yhteistä ajanjaksoa. Itse voin nimittäin ainakin sanoa, että muutamallakin ihmisellä oli minulle parinkympin paremmalla puolen suuri vaikutus. Eräs heistä oli paras ystäväni vuosia kunnes elämä vei eri suuntiin. Tänäkin päivänä voin kuitenkin lämmöllä muistella yhteisiä lukuisia hulluja retkiämme, enkä koskaan nähdessämme voi olla noita muistamatta. Vaikka elämä on vienyt eri suuntiin, silti hänelläkin oli elämääni suuri vaikutus.

Näihin ajatuksiin päädyin oikeastaan sitä kautta, että pohdin omaa elämääni ja sitä, miksi olen sellainen kuin olen – mikä tekee minusta juuri tällaisen ihmisen? Me ollaan niin suuri kokonaisuus, joka muodostuu monesta palasesta mutta kyllä ihmisten vaikutus meihin on aivan mielettömän suuri – halusimme tai emme. Siksi en koskaan voikaan liikaa hokea sitä, että valitaanhan se lähipiirimme huolella. Vaikka yhtä lailla meihin vaikuttaa ne työtoverit, joita emme välttämättä ole elämäämme valitsemalla valinneet tai jopa se lähikaupan kassa, niin merkittävin vaikutus on ehkä kuitenkin pidemmällä tähtäimellä niillä läheisimmillä ihmisillä – he joko tukevat meitä elämässämme tai ovat tiellämme. Itse uskon siihen, että emme pysty vaikuttamaan ihmisten kykyyn vaikuttaa meihin mutta siihen voimme paljonkin vaikuttaa, keitä elämään valitsemme.

Kengät Vagabond / Farkut Monki / Vyö second hand / Poolo Samsøe & Samsøe / Takki second hand

Muistakaa, että kuka tahansa ei ansaitse paikkaa sydämestänne vaan se paikka tulee ansaita.

Näihin ajatuksiin, lumista torstaita kaikille!

Kuvat: Iines / edit: minä

Välillä on hyvä poistua kuplasta

Olen viime päivinä miettinyt sitä, kuinka ihmiset elävät kuplassaan. Itse asiassa jokainen meistä elää jonkinlaisessa kuplassa joka muodostuu siitä omasta reviiristä – perheestä, ystävistä, tutuista, työ- ja koulukavereita sekä ympäristöstä jossa elää ja vaikuttaa. Kuinka usein me katsomme tuon kuplan ulkopuolelle? Kuinka usein me mietimme asioita toiselta kantilta kuin omaltamme? Kuinka usein asetumme toisen ihmisen asemaan ja mietimme ettei oma tapamme ole välttämättä se ainut ja oikea tapa?

On my way

Nämä ajatukset laukesivat päässäni oikeastaan viime viikolla kirjoittamani tekstin (Loppuelämä saman ihmisen kanssa?) jälkeen luettuani tekstin kommentteja läpi. Niin monta kommenttia siitä, kuinka surullista on, ettei joku (minä) usko enää niin pyyteettömästi rakkauteen. Onhan se surullista. Hienointahan on jos kaksi ihmistä löytää toisensa, rakastuu ja elää elämän onnellisesti loppuun saakka. Kysehän ei ole siitä ettenkö minä haluaisi uskoa. Eikä kyse ole myöskään siitä, että olen niin epätoivoinen tällä hetkellä, että olen menettänyt toivoni. Eikä muuten myöskään siitä, että olen negatiivinen asian suhteen. Kyse on mielentilasta, johon on vaikuttanut aika monikin asia – kokemukset, joita minä olen käynyt läpi ja joita olen puolestaan seurannut ympärilläni. Tämä ei ole yhden yön prosessin tulos vaan pidemmän aikavälin tapahtumien summa. Eikä muuten varmaan edes lopullinen tila mutta tämän hetkinen tunne, jonka halusin kanssanne jakaa.

Jäin kommenttien jälkeen miettimään sitä, kuinka erilaisia me ihmiset olemmekaan. Kuinka erilaisen tien meistä jokainen käy läpi. Toinen on ollut saman ihmisen kanssa yläkoulusta lähtien, kun toinen taas eronnut ja rakentanut jotain uutta useita kertoja. Jos asiaa ajattelee molemmista näkökulmista, niin onhan näiden kahden kokemukset rakkaudesta ja parisuhteesta aivan erilaiset. Meidän pitäisi enemmän opetella ymmärtämään erilaisuutta. Sitä, että on niitä erilaisia kokemuksia ja elämäntarinoita. Jos sinun lähipiirissäsi ei ole pettämistä koskaan tapahtunut, niin ethän voi tietääkään. Totta kai sinä uskot rakkauteen jos ympärilläsi on ehjiä parisuhteita ja olet aina ollut itse ehjissä sekä rakastavissa suhteissa. Jos taas kokemukset ovat päinvastaisia, on ihminenkin todennäköisesti aika erilaisten kokemusten valjastama. Kaikki elämässämme vaikuttaa kaikkeen ja se on asia, jonka haluan tuoda esiin. Kokemuksillamme on todella suuri merkitys ajatusmaailmaamme halusimme sitä tai emme.

On my wayOn my way

Itsekin välillä havahdun siihen, että mietin asioita yhdestä näkökulmasta – eli siitä omastani. Olen myöntänytkin, että olen usein kauhistellut sitä kuinka joku toinen voi toimia noin tai näin, ihminen on erehtyväinen. Kuitenkin loppupeleissä useammalle käyttäytymismallille on syynsä. Se, että ihminen pettää parisuhteessa johtuu aina jostain. Se ettei kykene uskomaan rakkauteen täysin pyyteettömästi johtuu jostain. Unohdan tämän tosiaan välillä itsekin mutta kaikki on aina lähtöisin jostain – usein jopa ihan sieltä lapsuudestamme ja kokemuksistamme silloin. Toki ymmärrän sen, että joskus ymmärtäminen on vaikeaa. On minunkin vaikea ymmärtää pettämistä tai valehtelemista. Haluaisin ymmärtää ja päästä ihmisten pään sisälle mutta se on paikoitellen vaikeaa. Etenkin silloin, kun nuo negatiiviset kokemukset osuvat omalle kohdalle, on ymmärrys aika kortilla.

Tuosta omasta kuplastaan onkin välillä hyvä poistua ja avartaa näköpiiriään. Kun avaa silmänsä ja katsoo myös sen oman tutun ja turvallisen reviirinsä ulkopuolelle saattaa nähdä asioita, jotka järkyttävät mutta jotka tietyllä tapaa taas avartavat maailmankatsomustamme. Itse esimerkiksi myönnän, etten ole ollut tekemisissä juurikaan seksuaalivähemmistöjen kanssa. Vaikka hyväksyn vähemmistöt aivan sataprosenttisesti, on heidän maailmansa minulle kovin vieras. On puhuttu tästä erään läheiseni kanssa, joka hän on päivittäin tekemisissä erilaisten seksuaalivähemmistöjen kanssa ja itselleni jopa moni seksuaalisuuden muoto tuli yllätyksenä. Kuulostaa nyt ehkä hassulta mutta tosiaan usein omia ajatuksia ohjaa myös tietämättömyys. Saatat ajatella joistain/jostain ihmisestä tietyllä tapaa, koska et loppupeleissä tiedä. Tämä on myös yksi syy sille, miksi välillä on hyvä astua ulos siitä omasta maailmasta jossa elää ja avartaa näkemystään. Itse ainakin haluaisin kovasti olla ihminen, joka ymmärtää erilaisuutta ja monenlaisia elämäntarinoita! Ehkä taas tämän päivän jälkeen ymmärrän paremmin.

On my wayOn my way

Kirjoituksen tarkoitus ei sitten ollut olla ilkeä kommentoijille, jotka kommentoivat tekstiäni surulliseksi tai ihmettelivät sitä, vaan ainoastaan herätellä ajatuksia. Ehkä omalla tavallaan teidän kommenttienne tarkoitus oli myös jälleen herätellä minua ajattelemaan tätä asiaa, että ihmiset todella saattavat ajatella samasta asiasta täysin eri tavalla. Kumpikaan tapa ei ole väärä mutta mielestäni se omasta kuplasta ulos kurkistaminen on välillä jokaiselle enemmän kuin paikallaan. Tänään muistutan jälleen myös itselleni, että älä tuomitse liian heppoisin perustein tai tee omia johtopäätöksiä jos et tiedä. Se on välillä hankalaa omalle suorasukaiselle luonteelleni mutta usein ymmärrys kasvaa nimenomaan niiden kokemusten myötä.

Oikein aurinkoista päivää jokaiselle!