Irti päästäminen avaa ovia tulevaisuuteen

Kirjoittelin maaliskuussa siitä, kuinka yksi pahimmista asioista elämässä on mielestäni luopumisen tuska. Se, että joutuu luopumaan jostain itselleen tärkeästä – oli se sitten läheinen ihminen, lemmikki, harrastus tai mikä tahansa elämässä vahvasti vaikuttanut henkilö tai asia. Luopuminen vaatii aina prosessointia ja sen suhteen teemme hyvin tyypillisesti myös omanlaistaan surutyötä. Luopuminen on irti päästämistä jostain itselleen rakkaasta ja tärkeästä. Se on harvoin kovin helppoa ja itse ainakin myönnän taistelleen irti päästämisen tuskan kanssa muutamia kertoja elämässäni. Pahinta minulle on ollut päästää irti minulle rakkaista ihmisistä, joihin olen syvästi kiintynyt. Esimerkiksi pitkästä parisuhteesta eroaminen on aina erittäin suuri luopumisen paikka ja noissa tilanteissa irti päästämisen kanssa voi joutua suorastaan taistelemaan. Vaikka ero olisi yhteinen päätös, siitä huolimatta vahva kiintymys ja side toiseen saattaa tehdä sen, ettei ero olekaan sormia napsauttamalla hoidettu. Omalta kohdaltani voin ainakin sanoa, että vaikka sitä kuinka tiedosti ettei homma enää toimi, jokin silti piti otteessaan ja itselleni eron jälkeinen prosessi on valehtelematta ollut yksi elämäni kovimmista kouluista. Toisaalta näin jälkikäteen sanottuna myös yksi kasvattavimmista! Ehkä hullua sanoa näin, mutta olen nykyään jopa iloinen että kävin tuon kaiken läpi, sillä en muuten olisi ihmisenä siinä kohdassa, jossa nyt olen.

Irti päästämisen prosessi lähtee usein päätöksestä lähteä jostain itselleen epätyydyttävästä tilanteesta tai se voi myös tapahtua vastoin omaa tahtoa, kuten monissa parisuhteissa saattaa käydä. Sinut jätetään, tunteet ihmissuhteessa eivät kehity samaa tahtia tai lopulta huomataan, kuinka halutaan tulevaisuudelta eri asioita. Myös olosuhteet saattavat ajaa eroon, joka ei olisi välttämättä edes kummankaan osapuolen kohdalta toivottu. Usein tällaisissa tilanteissa irti päästäminen on erityisen vaikeaa, sillä periaatteessa ei ole tapahtunut mitään konkreettista, kuten rakkauden kuolemista, vaan elämäntilanne ajaa siihen, että toisesta on välttämätöntä luopua. Tiedän myös omalta kohdalta, miten usein joistain elämäntilanteista saatetaan lähteä ja tehdään valinta uuteen suuntaan, mutta silti jätetään jokin takaportti vielä auki. Eli periaatteessa luovutaan, mutta annetaan silti sijaa pienelle ”mitä jos -ajatukselle”. Tuo on ehkä pahinta, sillä voin sanoa, että se jos joku tekee sen, ettei elämässä pääse kaikilla osa-alueilla eteenpäin. Sitä saattaa näennäisesti mennä kyllä eteenpäin, mutta jokin pitää silti kiinni vanhassa. Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, ettemme saa elämään uutta, jos roikotamme itseä menneisyydessä. Mikäli olemme kiinni entisessä suhteessa tai elämäntilanteessa, heijastuu tuo ympäristöön, jolloin ikään kuin työnnämme pois ihmisiä, sillä emme ole täysin vapaita. Tämäkään ei välttämättä ole aina niin helppoa, sillä suruprosessi ja irti päästäminen saattavat ottaa aikansa. Monesti tunteitaan on hankala hoputtaa ja ne etenevät juuri sitä vauhtia kuin ne etenevät. Toki oma päätös asioiden etenemisen suhteen on aika merkittävä, mutta monesti päätöstä ei synny, mikäli olemme vielä kiinni vanhassa.

Itse näen että vasta siinä kohtaa, kun olemme vapaita vanhasta, olemme valmiina uudelle. Kun päästämme irti, avautuu eteemme uusia ovia ja elämä muuttuu monellakin tavalla. Omasta kokemuksesta voin sanoa kuinka vanhassa roikkuminen lisää yleistä tyytymättömyyttä elämää kohtaan ja jollain tavalla jopa tukahduttaa. Irti päästämiseen saattaa liittyä myös hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kuten katkeruutta, vihaa ja surua. Se voi olla aikamoinen tunteiden sekamelska, jonka vuoksi asiaa olisi syytä prosessoida. Irti päästämisen suhteen kannattaa myös miettiä, mitä elämältä haluaa? Kun selkeyttää itselleen omat tarpeet ja toiveet, tiedostaa paremmin sen, mikä on itselleen hyvästä. Omalla kohdalla yksi merkittävä seikka oli, että halusin voida paremmin ja se tarkoitti katkeruudesta luopumista – vanhoista taakoista irti päästämistä ja täten uusien ovien avautumista. Ja voin muuten sanoa, että uusia ovia on auennut ja paljon! Tuon päätöksen ja prosessin myötä kykenin ensimmäistä kertaa antamaan mahdollisuuden myös uudelle ihmissuhteelle ja se jos mikä oli kohdallani iso harppaus elämässä eteenpäin.

Viisautta on siis päästää irti ja luopua vanhasta. Elämä on tässä ja nyt, ei menneisyydessä. Vanhojen asioiden päässä pyörittely tai jauhaminen eivät vie meitä koskaan eteenpäin vaan päinvastoin. Jos emme luovu vanhasta, rajoitamme tahtomatta elämää. Itse olin ennen ihminen, jonka oli vaikea antaa anteeksi ja muistin kaikki minua kohtaan tehdyt vääryydet pitkään. Nykyään huomaan muuttuneeni tässä asiassa hyvin päinvastaiseen suuntaan, nimittäin en enää tunne vihaa tai katkeruutta minua loukanneita ihmisiä kohtaan. Osaan ajatella asioita muiden näkökulmasta ja etenkin ymmärtää. Tämä on samaan aikaan lisännyt omaa onnellisuutta ja tyytyväisyyden tunnetta elämää kohtaan. Kun ei enää kanna jatkuvasti harteilla suuria taakkoja, on olo vapautuneempi. Tokikaan en sano, ettenkö edelleen voisi tuntea pettymyksen tunteita tai surua (jotka ovat muuten vallan luonnollisia tunteita), mutta tuohon ei liity enää samalla tavalla katkeroitumista kuin aikaisemmin liittyi. Kenties osaan sitten paremmin prosessoida tunteitani ja päästää irti kohdassa, jossa tulee irti päästää? Omassa elämässä tähän vaikutti positiivisella tavalla terapia ja tuo oli oikeastaan se keino, joka auttoi minua vapautumaan. Monesti näissä asioissa on nimittäin kyse sen verran isoista kokonaisuuksista, joita ei välttämättä ihan keittiöpsykologialla ratkota.

Postauksen päällimmäinen viesti on kannustaa ihan jokaista päästämään irti asioista, jotka sitovat tavalla tai toisella. Oli kyseessä sitten ihmissuhde tai vaikka yleisesti mennyt elämä, kannattaa tehdä ratkaisu suuntaan, joka on itselleen edukas ja vie elämää eteenpäin. Vanhassa roikkuminen ei koskaan kannata eikä se millään muotoa lisää tyytyväisyyttä, päinvastoin. Kaikki muuttuu, kun opettelee irrottamaan ja suuntaamaan katseen tulevaisuuteen menneiden sijaan. Monesti suunnattoman vaikea ja pitkä prosessi, mutta loppupeleissä kannattava.

Oikein ihanaa maanantai-iltaa ja energiaa alkaneeseen viikkoon! 

Kuvat: Taru Tammikallio