Ulkoiset ominaisuudet joista itsessäni pidän

Ystäväni ja blogikollegani Iines kirjoitteli muutama päivä sitten ulkonäköpaineista ja siitä, mistä pitää itsessään ja etenkin ulkonäössään eniten. Tuon tekstin luettuani päädyin minäkin pohtimaan niitä ominaisuuksia, joista ulkonäössäni pidän. Nykyään noita miettii oikeastaan harvemmin, koska sisäisten ominaisuuksien merkitys on iän myötä korostunut. Sitä katsoo ennemmin niitä muidenkin ihmisten henkisiä ja syvempiä ominaisuuksia kuin tuijottaa pelkkää ulkokuorta. Hieman tähän liittyen on muuten pakko mainita, että ladattuani Tinderin muutama päivä sitten olen ollut jopa hieman järkyttynyt, miten ulkonäkökeskeinen tuo sovellus on. Tai en tiedä mitä odotin mutta se, että tuo sovellus perustuu täysin ulkonäön perusteella tehtävään valintaan, on kyllä aika raadollista. Ne ihmiset joihin kenties ihastuisi tosielämässä, tulee swaipattua Tinderissä vasemmalle koska joku aivan naurettava ulkonäköseikka saattaa kuvissa häiritä.

Ehkä joku kerta Tinderistä lisää mutta nyt varsinaiseen aiheeseen eli ulkonäköön. Olen varmasti maininnut täällä muutamaankin otteeseen etten todellakaan ole aina ollut sinut ulkonäköni kanssa. Vaikka olenkin sinällään saanut koko ikäni huomiota ulkonäöstäni, en ole kuitenkaan kokenut itseäni riittäväksi. Riittämättömyyden tunne on tietyllä tapaa kalvanut minua koko elämäni ajan ja vaikka tämähän on pitkälti henkisen puolen ”haava”, heijastuu se herkästi myös ulkonäköön. Nuorempana esimerkiksi jos joku arvosteli ulkonäköäni, loukkaannuin siitä syvästi ja nuo sanat jäivät ahdistavina takaraivooni. Jos kommentti tuli vieläpä minulle läheiseltä ihmiseltä ja vaikka se olisikin huumorilla heitetty, koin siitä todella pahaa mieltä. Nykyään tilanne on siinä mielessä eri, että ulkoisen olemuksen haukkumisella minua on vaikea loukata. Jos haluaa iskeä oikein syvälle, niin sitten lokaa kannattaa heittää jostain vallan muusta. Luulen, että tämä lienee sitä henkistä kasvua jonka myötä ulkonäön merkitys on vaan pienentynyt elämässäni. Kun on kohdannut suurempia vaikeuksia, sitä on saanut ikään kuin uudenlaista perspektiiviä katsoa asioita eri näkökantilta. Se, ettei näytäkään täydelliseltä tai ole täydellinen, on yksinkertaisesti inhimillistä. Ulkonäkö on loppupeleissä asia jonka varaan itsetuntoa ei kannata rakentaa tai muuten ollaan todella heikoilla jäillä.

Vaikka ulkonäköön ei keskittäisikään energiaansa tai kiinnittäisi mitenkään erityisen paljon huomiota, on mielestäni mukava kehua muiden ulkonäköä tai todeta itselleen, että näytänpä tänään hyvältä. Ulkonäkö on kuitenkin yksi osa meitä ja se, että ihminen kokee ulkonäkönsä edes jokseenkin miellyttäväksi vaikuttaa aika moneenkin asiaan. Jos peilikuvaansa vihaa, aiheuttaa se aivan varmasti negatiivisuutta myös muille elämän osa-alueille. Siksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että itsestään kannattaa pitää huolta myös ulkoisesti. Minä olen ainakin huomannut, että niinä päivinä kun on huono olo kehossa, heijastuu se myös kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Olen tuolloin huomattavasti hermostuneempi kuin niinä päivinä, joina oloni on kokonaisuudessaan balanssissa. Sen, että huolehtii ulkonäöstäänkin ei myöskään tarvitse tarkoittaa sitä, että on jotenkin erityisen pinnallinen tai ulkonäkökeskeinen ihminen.

Koska tosiaan pysähdyin minäkin miettimään, mitkä ovat minussa niitä ominaisuuksia joista pidän, päätin listata ne teille. Osa tuli kuin apteekin hyllyltä mutta loppupäästä jouduin jo vähän mietiskelemään.

Hiukset – Ei välttämättä tule kenellekään yllätyksenä mutta tykkään todella paljon hiuksistani. Vaikka ne ovatkin välillä hieman oikukkaat ja kasvavat liian nopeasti, ovat ne aika tavalla suomalaisten tyypillisistä hiuksista poikkeavat. Tukkaani ei myöskään tarvitse muotoilla jotta se näyttää hyvältä vaan se on sitä  jo suoraan sängystä herätessä.

Iho – Tämäkin oli helppo, sillä iho on yksi parhaista ulkoisista puolistani. En ole koskaan kärsinyt suuremmista iho-ongelmista (ainoana lyhytaikainen POD) ja useamman kosmetologin suusta kuultuna, kasvojeni iho on kuulemma kuin lapsen iho ja harvinaisen hyvä. Myös vartaloni iho on todella pehmeä ja silkkinen, jossa on hyvä luontainen kosteustasapaino.

Nenä – Nenästäni olen myöskin aina pitänyt. Se on sellainen sirohko ja huomaamaton, eikä ole koskaan aiheuttanut mitään komplekseja.

Solisluut – Pidän solisluistani ja siitä, että ne korostuvat etenkin tietynlaisissa avarissa paidoissa. Off shoulder paidat ovatkin suosikkejani, sillä ne tuovat solisluut nätisti esiin.

Hoikka ruumiinrakenne – Olen lapsesta saakka ollut hoikkarakenteinen enkä koskaan kärsinyt painon suhteen ongelmista. Tämä lienee asia joka saattaa tässä vuosien saatossa muuttua mutta vielä näin kolmekymppisenäkin voin kyllä aika reippaasti todeta, etten liho herkästi.

Vatsa – Pidän vatsastani, olen oikeastaan aina pitänyt. Vaikka minulla ei ole mitään massiivisia vatsalihaksia niin vatsani on silti ihan kivassa kunnossa eikä siihen oikeastaan keräänny rasvakerrokset tai pöhötykset.

Sivuprofiili – Vaikka kasvojeni eri puoliskoissa on erilaiset sivuprofiilit, pidän niistä molemmista – toinen on pehmeämpi ja toinen taas graafisempi puoli. Oikeastaan tuon vuoksi minulle onkin luontevampaa olla profiili edellä kuvissa kuin katsoa suoraan kameraan.

Hymy ja hampaat – Hymy on ollut aina yksi valttikorteistani ja samoin hampaat. Ei ehkä uskoisi mutta lapsena minulla oli todella paljon hammasongelmia ja suussani onkin ollut jos minkälaista rautaa. Edelleen alahampaat ovat hieman vinksallaan mutta eipä tuo nyt oikeastaan häiritse, kun niitä ei juurikaan näy edes puhuessa.

Tähän loppuun on vielä mainita yhdestä asiasta, nimittäin siitä kuinka tänä päivänä arvostan kymmenen kertaa enemmän jos ihminen kehuu jotain sisäistä ominaisuuttani kuin ulkonäköäni. En itse asiassa nykyään edes kaipaa ulkonäköön liittyvää positiivista kommentointia, sillä koen sen jotenkin niin paljon vähäpätöisemmäksi. Tai ehkä tämäkin on siihen kehujaan sidonnaista? Jos se kommentti tulee itselleen rakkaalta ihmiseltä, siihen suhtautuu eri tavoin kuin tuntemattomalta saatuun huomioon. Toisaalta veikkaan, että monelle on helpompi kommentoida ihmisten ulkonäköä kuin sisäisiä ominaisuuksia. On helpompi kehua kauniita hiuksia kuin kaunista luonnetta.

En tiedä herättääkö aihe teissä mitään ajatuksia mutta halusin nyt kuitenkin kirjoittaa omia mietteitäni aiheen tiimoilta. Samalla haluan kehottaa myös sinua miettimään, mistä itsessäsi pidät eniten – niin ulkonäössä kuin luoteessakin. Itseään ja ominaisuuksiaan tulee harvemmin kehuttua, joten sellainen hyvien asioiden nostaminen ei ole mielestäni koskaan pahasta.

Oikein rentouttavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Parempi itsetunto juuri tänään!

Minulle tuli eilen illalla sellainen olo, että haluan kirjoittaa blogiini pitkästä aikaa itsetunnosta. Se miksi näin, johtuu pitkälti siitä, että halusin kirjoittaa tämän postauksen myös itselleni, jotta oikeasti jälleen muistaisin kuinka hyvä ja pystyvä olen! Viime aikoina ei nimittäin ole tälläkään saralla ollut kehumista ja olen vähätellyt itseäni sekä taitojani turhankin usein. Olen luovuttanut liian helpolla ja ajatellut, ettei tästä tai tuosta tule kuitenkaan mitään. Tiedän, enemmän kuin typerää ja sitä suuremmalla syyllä halusinkin tänään miettiä itsetuntoa syvemmin sekä varsinkin niitä asioita, joilla sitä on mahdollista kohottaa.

Hyvä itsetunto on aikamoinen voimavara. Kun pystyy rakastamaan itseään sellaisena kuin on, on ympärillä oleville ihmisille parempi ja mikä tärkeintä, myös itselleen hyväksyvämpi. Siksi minäsuhde onkin mielestäni se tärkein ihmissuhde ja sitä on ehdottomasti syytä hoitaa. Vaikka itsetunto rakentuu hyvin pitkälti lapsuudessa ja nuoruudessa, on sitä mielestäni mahdollista kohottaa myös aikuisiällä. Itse asiassa ainakin omien kokemuksieni mukaan itsetuntoni on kasvanut vuosien varrella huomattavasti. Ehkä se tärkein kehityskaari on ollut ulkoisten seikkojen merkityksen väheneminen ja taas henkisen puolen kasvaminen. Olen oppinut katsomaan itseäni jotenkin eri tavalla ja enemmän sisältä päin, mikä taas on enemmän kuin järkevää. Myös sellainen hyväksyvyys on kasvanut. Tälläkin hetkellä pystyn tarkastelemaan tätä rikkinäistä Juttaa ja näkemään oman haurauteni – en soimaa itseäni siitä, että olen rikki, vaan ymmärrän.

Jokaisella meistä on välillä ajanjaksoja, jolloin itsetunto ei ehkä ole korkeimmillaan. Voi olla, että sinullakin on luonnostaan hyvä itsetunto mutta nyt se on hetkellisesti syystä tai toisesta romuttunut. Elämä vie välillä tilanteisiin, joissa meidät lytätään niin alas, että sieltä nouseminen tuntuu jopa mahdottomalta. Tämä teksti onkin muistutus juuri sinulle, joka koet tänään olevasi huono nainen, vaimo, avopuoliso, ystävä, äiti, sukulainen, työntekijä tai ihminen ylipäänsä. Näitä hetkiä on meistä jokaisella mutta on lohdullista tietää, että vinkkejä hetkellisestikin romahtaneen itsetunnon kohottamiseen kyllä löytyy!

Ajatusharjoitukset

Mielen tsemppaaminen ajatuksen tasolla toimii useimmiten aika hyvinkin itsetunnon kohottajana ja ainakin itse olen saanut tästä tyylistä monta kertaa avun! Kyse on siis siitä, että ajattelemme asioita, joissa olemme hyviä, mietimme onnistumisiamme ja harrastamme käänteispsykologiaa. Jos mies jätti, niin tietenkin mietit, että ansaitset niin paljon parempaa eikä hän tajunnut, mitä menetti. Jos taas unelmiesi työ meni juuri ohi nenäsi voit ajatella mielessäsi, kuinka sinua varten on jotain muuta odottamassa. Ja siis totuusperäähän tuossa ajattelussa onkin, mutta tärkeintä on kääntää ne negatiiviset ajatukset positiivisiksi, sillä aina on olemassa ihan kaikkeen se käänteinenkin puoli. Jos ei mitään muuta niin vähintään se, että ymmärrän tarkoituksen myöhemmin, joka on, mitä todennäköisimmin elämälleni aika merkittäväkin.

Unohda perfektionismi

Mikään elämässä ei ole täydellistä ja siksi täydellisyyden tavoitteleminen kannattaa unohtaa. Kuten Maaret Kallio taisi joskus viisaasti todeta, se uuvuttaa meidät. Joskus voimme vaan tyytyä hyvään tai keskinkertaiseen – aina ei tarvitse olla paras. Välillä on lupa olla se ihminen, joka väsyy eikä vaan jaksa kaikkea. Kun opettelee katsomaan itseään hyväksyvästi ja rakastavasti muuttuu elämäkin paremmaksi.

Älä verta itseäsi muihin

Itsensä muihin vertaaminen on todella typerää ja turhaa. Itsekin löydän toisinaan itseni vertailemasta omaa kädenjälkeäni muiden kädenjälkeen ja mietin, kuinka paljon paremmin voisinkin kaiken tehdä? Koen huonommuutta ja masentelen. Totuus on kuitenkin elämässä se, että jokainen meistä on yksilönsä ja jokainen me katsotaan esimerkiksi sitä työn jälkeä eri tavoin. Minun silmäni eivät ole kaikkien muiden silmät ja ihmisethän ylipäänsä mieltyvät eri asioista. On monenlaista osaamista ja ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Kannattaakin keskittää tänään energia niihin omiin vahvuuksiin sen sijaan, että miettii missä se kollega on huomattavasti parempi. Uskon, että tuo itsevarmuus omasta tekemisestä paistaa läpi ja sillä pääsee vielä pitkälle! Jos ei päivässä niin ainakin viikoissa.

Panosta hyvinvointiisi

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, liikunnan harrastaminen, ehkä mentaalisen puolen harjoittaminen meditaatiolla tai muulla työskentelyllä vaikuttavat jokainen osaltaan hyvinvointiimme. Itsetuntomme on parempi, kun pidämme itsestämme huolta. Kun olo vartalossa ja omassa päässä on hyvä, se heijastuu ulkopuolelle ja sitä kautta meihinkin. Itse ainakin koen, että jos voin erityisen hyvin, suorastaan peilaan sitä hyvinvointia muistakin ihmisistä itseeni ja takaisin heihin. Silloin vaan näkee maailman parempana paikkana, kun on sinut itsensä kanssa.

Opettele käsittelemään pettymyksiäsi

Todella tärkeää itsetunnon kannalta on oppia käsittelemään epäonnistumisia ja pettymyksiä. Elämä tuo eteemme välillä vastatuulta ja se kuinka me tuohon tuuleen suhtaudumme on tärkeää. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan tietää taitonsa ja kykynsä. Hän ei syytä epäonnistumisista muita, vaan hyväksyy sen ettei homma nyt onnistunut ja on valmis jatkamaan eteenpäin. Pettymyksiin on turha jäädä vellomaan, sillä edessä on jotain vielä parempaa. Tässä on itse asiassa aihe, joka on itselleni hieman vaikeakin ja tulen sitä lähiaikoina blogissani käsittelemään.

Tutustu itseesi

Yksi tärkeimmistä asioista itsetunnon suhteen on itsetuntemus. Se, että tietää missä on hyvä ja missä huono sekä osaa tarkastella itseään eri kanteilta. Ylipäänsä yksilöllisyyden ymmärtäminen, realistinen minäkuva ja ymmärrys omista kyvyistään on todella tärkeää. Joskus näiden juttujen selvittelemiseen menee vuosia ja toiset tuntuvat olevan perillä itsestään jo hyvinkin nuorina. Mielestäni tärkeää on antaa itselleen aikaa, sillä tuntemus voi kasvaa vuosien saatossa ja pikkuhiljaa.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neule H&M 

Ja tärkeintä on tietenkin muistaa se, että on oikeasti hyvä juuri sellaisena kuin on. Sinun eikä minun tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin olemme ja sillä selvä. Vaikka tämän asian ajatteleminen voi olla joissain elämäntilanteissa vaikeaa, on se kuitenkin totuus. Minusta on ainakin ihanaa, että meitä on niin erilaisia täällä maailmassa ja se on ehdottomasti rikkaus!

Oli muuten aika hauska, kun tänään koneen avatessani huomasin, että FitFashionin Taru oli sivuuttanut samaa aihepiiriä blogissaan ja minä olin kirjoittanut oman tekstin jo edellisenä iltana valmiiksi tälle päivää – joskus käy näin. En sitten tiedä onko tämä syksy joku sellainen vuodenaika, että ihmiset kyseenalaistavat enemmän itseään ja taitojaan tai yksinkertaisesti vaan vaipuvat herkemmin synkkyyteen jos epäonnistuu? Lohdullista kuitenkin tietää, että muillakin on noita hetkiä itsensä kanssa, jolloin tuntuu, ettei ehkä nyt ole ihan kaikista parhaimmassa vedossa itsetuntonsa kanssa.

Onko teillä ollut vastaavanlaisia ajatuksia viime aikoina? 

Kuvat: Iines / Edit: minä