Kuluneen viikon parhaat x 10

Mulberryn aivan ihana vintage laukkulöytö! Myin taannoin paljon käyttämäni Rebecca Minkoffin mustan pikkulaukun ystävälleni koska kyllästyin siihen, enkä kokenut enää tarvitsevani kahta mustaa pikkulaukkua. Ajattelin etten osta tilalle mitään mutta kas kummaa, törmäsinkin Frida marina nimisestä vintage liikkeessä söpöön krokotiilinahkaiseen Mulberryn laukkuun. Väriltään laukku on ihanan punainen ja ulkonäöltään niin kovin minun tyylinen – en vaan voinut jättää sitä hyllyyn! Maksoin hyväkuntoisesta laukusta 40 euroa, mikä on aika vähän merkkilaukusta vaikka se nimenomaan vintagea onkin… Juuri tämän takia rakastan niitä kirpputoreja.

Hot jooga Yoga Nordicilla. Vihdoin ja viimein pääsin muutaman viikon tauon jälkeen joogaan ja tiedättekö muuten mitä? Yoga Nordicilla on usein keskellä päivää ”happy hour”, eli joogatunteja viidellä eurolla. Tämä oli itsellenikin täysin uusi juttu mutta aivan mielettömän siisti sellainen! Sovittiinkin Iineksen kanssa, että tehdään tästä ehdottomasti tapa ja jatkossa käydään noissa päivä joogissa joka viikko. Jos siis sinullakin on mahdollisuuksia keskeyttää työpäivä vaikka kerran tai pari viikossa, niin suosittelen näitä tunteja oikein lämmöllä. Jooga itsessään on niin kovin kallis harrastus, jonka vuoksi viiden euron tunti tuntuu aivan naurettavan edulliselta – ja se kaikki muuten pelkästään omaan hyvään!

Ensimmäinen terapiakäynti. En varmaan vielä itsekään usko tätä todeksi mutta olen vihdoin ja viimein aloittanut terapian. Ensimmäinen käynti oli tällä viikolla ja pakko sanoa, että tuntuu jollain tapaa todella helpottavalle aloittaa tämä matka itsensä kanssa. Vaikka vielä muutama viikko ennen aikaa taistelin sen kanssa, että perunko kuitenkin ajan koska mielessä pyöri vaan se tarvitsenko tätä nyt todella niin paljon, että olen valmis satsaamaan käynteihin jopa muutaman ulkomaanmatkan verran rahaa? Tajusin kuitenkin onneksi lopulta sen, että jossain kohtaa tämä on kuitenkin tehtävä joten miksi siirtää väistämätöntä?

Kaksi uutta kasvia kotiin. Olen nykyään oikea kasvihullu ja rakastan etenkin aitoja viherkasveja. Mielestäni koti on huomattavasti kotoisampi, kun siellä on jotain elävää ja kasvit nimenomaan saavat aikaan tuon efektin. Tällä kertaa ostin Plantagenista 12 cm korkuisen varjoviikunan sekä vielä mehiruusukkeen. Toivon noille kahdelle pitkää ikää, sillä muutaman kasvin olen ilmeisesti hoitotavoillani onnistunut tappamaan. Viirivehka joka on sinnitellyt kodissani nyt suunnilleen vuoden verran, lensi tänään pois koska se alkoi näyttämään jo niin kärsineeltä. Samoin kävi aloe veralle jo muutama kuukausi takaperin, sillä se ei kestänyt Dubain matkan aikaista lähes kolmen viikon kastelutaukoa.

Fifty Shades Freed -kutsuvierasnäytös. Torstaina käytiin ystäväni kanssa katsomassa uusin Fifty Shades Finnkinon kutsumana ja pakko sanoa, että olin salaa odotellut leffaa jo hieman pidempään. Tykästyin todella paljon elokuvan kakkososaan (ykköstä en ole vieläkään nähnyt) ja siksi tätä viimeistä osaa onkin tullut odoteltua. Kolmas osa oli kuitenkin ehkä pienoinen pettymys – tai no ei ehkä varsinaisesti pettymys mutta ei missään nimessä yhtä hyvä kuin tuo kakkonen. Sen enempää juonta paljastamatta suosittelen elokuvan kuitenkin katsomaan, sillä se on päätös tuolle intohimoiselle rakkaustarinalle ja kuitenkin monin tavoin näkemisen arvoinen elokuva.

Ripsihuolto Beauty Anniinassa. Tällä viikolla tuli piipahdettua myös *ripsihuollossa Anniinalla ja nyt katse on jälleen erityisen huoliteltu. Ripsistä tuli taas kerran niin kauniit ja tuuheat, juuri sellaiset kuin toivoinkin! Seuraavaan huoltoon onkin nyt sitten aikataulullisista syistä viisi viikkoa aikaa, joten loppuajasta saatetaan mennä jopa melkein ilman ripsiä. Nyt taas tähän ripsillä varusteltuun ihmeeseen on niin tottunut, että saas nähdä miltä tuntuu jälleen tuo ripsien mahdollinen puuttuminen.

Reissu Tampereelle! Tänään hieman myöhemmin suunnataan ystäväni kanssa Tampereelle yhteisen ystävämme luokse yökylään. Tarkoitus on viettää tyttöjen iltaa ja piipahtaa myös Tampereen yössä pitkästä aikaa. Viimeksi olen ollut Tampereella 2017 loppukesästä, joten jo on aikakin tehdä visiitti Manseen. Olen aina kovasti tykännyt Tampereesta, sillä kaupungissa on oma hyvä tunnelmansa. Yöelämästä tosin en tiedä sillä suunnalla yhtään mitään mutta kuulemma Tillikka ja Tornin yläbaarissa piipahdus ovat meidän illan agenda.

Selkeä päivien pidentyminen. En tiedä oletteko te huomanneet saman mutta itse olen pistänyt merkille kuinka valoisaa on pidempään. Tuntuu kuin päivä päivältä valoisuus vaan lisääntyisi ja kuvaaminen onnistuu nykyään jopa neljän aikaan iltapäivällä! Tuo on sinällään aika iso ero muutaman kuukauden takaiseen, jolloin kahdelta meinasi olla jo turhan hämärää kuville… Varmaan muuten tämän työn plussapuolia, että osaa todella iloita valon määrän lisääntymisestä ja sen huomaa hyvin konkreettisesti. Enää muutama hassu viikko niin ollaan jo maaliskuussa ja siitä se kevät sitten alkaakin! Vaikka pimeä vuodenaika ei olekaan mikään mieluisin, rakastan silti vuodenaikoja ja ne tuovat elämään oman ripauksensa vaihtelevuutta.

Onnistuneet reseptit! Tällä viikolla on tosiaan tullut valmistettua niin täydellistä kauraleipää kuin kotitekoista Nutellaakin. Molemmat reseptit onnistuivat todella hyvin mikä ei ihan oikeasti aina ole todellakaan itsestäänselvyys… Leipomisessa kun on aina riskinsä epäonnistua varsinkin silloin, jos lähtee sooloilemaan kuten itse teen melkeinpä aina. Olen keittiössä aika luova ja suurin vaikeuteni on kirjata samalla ylös ne raaka-aineet sekä ylipäänsä mitata ne. Jos en jakaisi reseptejäni blogissa, tekisin kaiken aivan varmasti summan mutikassa, mututuntumalla.

Sujuva arki. Kuluneen viikon aikana arki on ollut mukavan sujuvaa ja menevää. Tykkään vaihtelusta jonka työni mahdollistaa ja nimenomaan siitä, että välillä paahdetaan koneen äärellä enemmän kuin työpäivän verran, kun taas toisena päivänä kuvaillaan, käydään presseissä, treffataan kollegoita sekä vaikka joogaillaan keskellä päivää. Tällä viikolla arki on ollut jotenkin erityisen hyvää ja kaikki on vaan sujunut. Ei ole oikeastaan ollut muuta vastustusta kuin yhdet kadotetut nahkahanskat ja se on muuten aika pientä!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava ja onnistunut viikko? Oikein rentouttavaa lauantai päivää ja palataan huomenissa!

 

*Ripsihuolto sponsoroitu

Kateissa oleva treenimotivaatio

Jo jonkun aikaa treenimotivaationi on ollut laskussa. En tiedä vaikuttaako siihen vaihtuva vuodenaika vai mikä, mutta jo hetken etenkin salitreeni on maistunut puulta – siis oikeasti niin kuivalta puulta. Olen tietoisesti keventänyt tuota treenimuotoa ja lisännyt juoksulenkkejä viikkoihini. Talvellahan juoksin ehkä kerran viikossa, välillä en sitäkään. Olen aloittanut myös joogan, jossa on tullut käytyä nyt kerran viikkoon. Siitä olen aika innoissani, joten toivon tuon lajin tuovat omaan liikkumiseeni uutta puhtia!

Tällaiset vaiheet ovat itselleni kovin tuttuja, sillä tämä tapahtuu varsinkin lihaskuntoharjoittelun kanssa vähintään kerran tai pari vuodessa. En ole mikään salikissa joka rakastaa pumpata rautaa, vaan harrastan lihaskunnon treenaamista oikeastaan vaan oman kunnon ja hyvinvoinnin takia. Raudan nostaminen ei ole minulle intohimo, eikä kasvava hauis motivoi. Voi olla, että osa ajattelee, kuinka väärä treenimuoto tuo kuntosali itselleni sitten onkaan, mutta sen helppous tavallaan koukuttaa. Yksilölaji, jonka avulla saat pidettyä kropan ja mielen kunnossa. Varsinkin talvella sali on lämmin paikka jossa treenata ja sinne on niin helppo mennä. Omani on tosiaan parin sadan metrin päässä kotoa mikä tietysti vaikuttaa aika paljon…

Motivaatiopuutosten iskiessä on aina hyvä punnita omaa liikkumistaan ja sitä, kuinka motivaatiota voisi jälleen nostattaa. Mitään lajia ei mielestäni kannata väkipakolla harjoittaa, eli jos sali tökkii niin sitten pieni tauko kehiin tai vastaavasti kuten itse olen tehnyt, kevennän treeniviikkoja sen osalta. Kaikki ei tietenkään aina ole elämässä hip hei hurraata ja siksi olen tottunut myös tällaisiin tylsistymisiinkin. Erilaisia ajanjaksoja elämässä tulee ja menee. Itselläni on kuitenkin lapsuuden/nuoruuden yleisurheilutaustoista johtuen päässä joku sellainen juttu, että vaikka treeni ei maistuisikaan, treenaan silti säännöllisesti. Muistan kuinka tuolloinkin valmennusohjelmaa oli noudatettava, vaikka aina ei olisi huvittanut. Nykyään minulla ei tosin ole muuta valmentajaa, kuin minä itse, mutta silti en edes ajattele liikunnan lopettamista. Voin keventää tai kokeilla erilaista tyyliä, mutta se, että jättäisin liikkumisen ei vaan ole itselleni edes vaihtoehto.

Vaikka on ihan ookoo kärsiä välillä motivaation puutteesta, on silti näinä hetkinä hyvä miettiä sitä, kuinka motivaatiota voisi jälleen nostattaa. Voihan olla, että tällainen ankea kausi menee ihan vaan ajan kanssa ohitse, mutta ainakin itse haluan tehdä nyt jotain muutoksia. Hakea tapaa kokea jälleen hyvää fiilistä treeneistä ja miettiä, mikä voisi edesauttaa tuota tunnetta ja sen syntymistä.

Kokosin muutaman vinkin niin itselleni, kuin muillekin treenimotivaation puutteesta juuri nyt kärsiville.

Mieti miksi liikut ja mitä liikunta sinulle antaa?

Kun motivaatio on kateissa, on hyvä palata ns. perus kysymysten äärelle. Miksi liikun ja mitä saan liikunnasta? Noihin kysymyksiin saattaa löytyä useampikin vastaus ja veikkaan, että monelle vastaukset ovat nimenomaan positiivisia. Liikunta tuo hyvän olon, vaikuttaa positiivisella tavalla yleiseen terveydentilaamme, pitää mielen virkeänä ja vaikuttaa niin paljon jaksamiseemme. Liikunta kohottaa myös itsetuntoamme ja olen aivan varma, että liikkuvan ihmisen on helpompi kokea tyytyväisyyttä kehoaan kohtaan, kuin sellaisen joka ei liiku ollenkaan. On enemmän syitä liikkua, kuin olla liikkumatta.

Aloita uusi laji ja/tai haasta itseäsi vanhan parissa

Uusi laji tuo ehkä uudenlaista intoa liikkumiseen ja palauttaa motivaation. Vanhan lajin parissa kannattaa taas miettiä, voisiko itseään jollain tavalla haastaa tuolla saraa? Kokeile erilaista tyyliä treenata tai hae haastetta treeniin jollain muulla tapaa. Itse harrastan Instagramista treenivideoiden katselua ja sitä kautta olen hakenut uusia kikkoja treenata etenkin salilla. Pari hyvää tiliä, joita suosin, ovat @linnlowes ja @cristinacapron. Voit pitää myös tauon tuosta kyllästyttävästä lajista ja palata sen pariin ehkä joskus tulevaisuudessa? Joskus väkisin vääntäminen ei vaan enää palkitse ja on aika kokeilla jotain muuta.

Palkitse uurastuksesi

Osa meistä on välineurheilijoita. Itse en osta uusia treenikuteita todellakaan joka kuukausi, mutta kummasti olen huomannut, millainen vaikutus niillä on motivaatioon! Kun on uudet juoksukengät tai pirteä treenitoppi, sitä suorastaan odottaa liikkumaan pääsyä. Minulle ainakin tuo tietynlaista mukavuutta se, että treenaan kivoissa treenivaatteissa. Ne ovat tietenkin päällä hyvän tuntuiset, mutta myös näyttävät hyvältä. Joskus tuollainen pieni itsensä palkitseminen toimii ja auttaa motivaation metsästyksessä. Juuri nyt olen miettinyt kevään kunniaksi juoksukuteiden päivitystä, sillä tämä vuodenaika tarkoittaa ainakin itselleni sitä, että lenkkipoluilla tulee vietettyä talvea enemmän aikaa.

Ole oma motivaattorisi!

Itsensä muihin vertaaminen ja motivaatiokuvat – unohda ne. Mielestäni tuo on nimittäin kuoppa jota ei kannata kaivaa. Aina on joku, joka on paremmassa kunnossa, kuin sinä ja siksipä en lähtisi ollenkaan vertailemaan omaa kuntoa muiden kuntoon. IG:tä selaillessa monen ajatusmaailma saattaa sumentua, kun vastaan tulee kokoajan parempi kuntoisia poseita. Suurin osa on kuitenkin kuvien tuomaa illuusiota ja todellisuus on niistä kaukana. Tärkeintä onkin hakea sitä itselleen toimivaa hyvää oloa ja vartaloa, jossa viihtyy. Ole oma motivaattorisi ja keskity omaan treenaamiseesi. Seuraa vaikka mieluummin kunnon kehitystä yksilötasolla, kuin vertailua muihin. Muihin vertaaminen pahimmillaan syö motivaatiota ja laskee yleistä treenifiilistä.

Suunnittele treeniviikkosi

Joskus treenien aikatauluttaminen toimii ja se, että päätät milloin käyt salilla tai milloin heität lenkin. Monille on helpompaa lähteä treenaamaan, kun ei tarvitse kyseenalaistaa lähdenkö, vaan tuo toiminta on merkattu kalenteriin juuri tälle päivälle. Itse mietin treeniviikkoani aina menojeni mukaan ja treenaan niiden puitteissa. Elämän ei tule pyöriä treenien ympärillä, vaan niiden kuuluu mielestäni olla ainoastaan yksi osa elämää. Suunnitelmallisuus tosiaan toimii aika monessakin asiassa ja treenaaminen voi olla monelle se yksi osa-alue. Merkkaa treenit kalenteriisi mahdollisesti jopa kellonajan tarkkuudella. Tietysti tämäkään ei välttämättä toimi kaikille, mutta motivaatio ongelmista kärsiville mahdollisesti kyllä!

Onko muilla meneillään ajanjaksoa, että treenaaminen ei oikein nappaa vai olenko ainoa? Jos niin minkä lajin suhteen koette tätä motivaatiopulaa?