Herkkävatsaisen elämää

Olen käsinyt herkästä vatsasta oikeastaan niin kauan kuin muistan. Jo lapsena vatsani oli usein kipeä ja reagoi erilaisiin tunnetiloihin, ruokiin tai siihen, jos ruokailuvälit syystä tai toisesta venähtivät hieman pidemmiksi. Blogiani vuosia seuranneet varmasti myöskin muistavat, että täällä on valitettu näin aikuisiälläkin vatsavaivoista useammin kuin kerran. Suolistoni elää mukana niin tunne-elämän kuin arjen ylä- ja alamäissä – itse asiassa stressaan ja suren aina vatsallani. Surullisena en pysty syömään, vatsa on todella kipeä ja herkillä. Jos taas ruokailen miten sattuu, tai syön sokeria vaikka muutamana peräkkäisenä päivänä, tuntuu se vatsassa sitten vastavuoroisesti parina seuraavana vuorokautena. Välillä laktoositon juusto ei aiheuta mitään oireita, kun taas toisella kertaa sekin pistää koko vatsan aivan sekaisin.

Välillä tuntuu, että vatsani toimii ikään kuin henkisen puoleni mukana. Se menee tietynlaisessa symbioosissa sen kanssa, miltä minusta nyt tuntuu tai millä fiiliksellä olen lähipäivinä ollut. Olen henkisestikin herkkä ja siksi uskon, että herkkyyteni vaikuttaa myös suolistooni. Esimerkiksi ihan arjessa niinä kiireisinä päivänä, kun hotkin ruoan tai koen henkistä kuormittumista, vatsa suurella todennäköisyydellä kipeytyy tai menee sekaisin. Yksi esimerkki tiistailta, kun söin päivällä kiireen vuoksi huonommin ja istuin päivälliselle vasta kuuden aikaan. Tuossa kohtaa olin todella nälkäinen ja söin nopeasti, jonka jälkeen lähdin noin tunnin päästä salille. Olo salilla oli aivan kamala – siis sellainen, että teki kokoajan mieli jättää treeni kesken. Närästi, turvotti ja olo oli kaikkea muuta kuin energinen. Myös vielä yönkin nukuin aivan mielettömän huonosti, vatsa oli kipeä ja oikutteli.

Elämäni on siis oikeastaan aina sellaista, että koskaan et voi tietää sataprosenttisen varmasti miten vatsa reagoi. Vaikka välttelisitkin maitotuotteita tai sitä pahinta viljoista (minulle ruis), saattaa kiire ja stressaava yleisvire laukaista kropassa jotain, joka pistää koko pakan aivan sekaisin. Enää nykyään en sanokaan, että suolistoni pahimpia vihollisia olisivat jotkut tietyt ruoka-aineet, vaan ennemminkin kiire, stressi, melankolia ja ylipäänsä kaikki negatiiviset tunteet. Henkinen puoli on niin suuressa yhteydessä suolistoon, ettei tosikaan. Tätä voi kai verrata osittain siihen, kun osa ihmisistä stressaantuessaan saa esimerkiksi paniikkihäiriön kaltaisia oireita. Kun minä taas stressaannun tai voin henkisesti pahoin, alkaa suolistossani tapahtumaan. En osaa perustella tätä siis millään muulla kuin omilla ja läheisteni kokemuksilla mutta uskon, että nimenomaan yhtään herkemmät ihmiset reagoivat asioihin kehollaan. Oli se sitten se suoliston oikkuaminen, hengityksen vaikeutuminen, itku tai mikä tahansa reaktio kehoa kuormittavassa tilanteessa, on tuo mielestäni aina merkki jostain sellaisesta ettei keho nyt vaan voi hyvin.

Omalla kohdallani se avain hyvinvoivaan ja tasapainoiseen oloon onkin stressittömyys ja tietynlainen positiivinen yleisvire. Stressittömyyteen voi pyrkiä sillä, ettei haali itselleen liikaa tehtäviä, vaan pitää tietynlaisen balanssin niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen. Henkilökohtaisessa elämässäni vältän draamaa ja suuria elämän ylä- ja alamäkiä, sillä kehoni ei siedä noita hyvin. Myös se, että pyrkii armollisuuteen itsensä kanssa, auttaa vatsaakin pysymään kunnossa. Toki henkisen tasapainon rinnalla myös laadukas ja monipuolinen ruokavalio vaikuttaa omalta osaltaan, eli en sano, että ruokavaliosuositukset olisivat huuhaata mutta joskus jopa sellainen rennompikin ruokailu voi vähentää suolisto-ongelmia. Tietenkin usein on kyse hyvin moninaisista kokonaisuuksista, eli siellä saattaa olla sekä henkisen puolen tekijöitä, että myös jotain ruokavaliorajoitteita aiheuttamassa vatsavaivoja.

Edellä mainitsemieni lisäksi sanoisin vuosien kokemuksella vielä muutaman hyvin pätevän käytännön vinkin, joista jokainen kannattaa laittaa korvan taakse mikäli kärsit herkästä vatsasta.

  • Syö riittävän usein ja mielellään pienempiä määriä ruokaa kerrallaan. Varsinkin jos kärsit herkästi närästyksestä, ähkyä kannattaa vältellä.
  • Jätä makeutusaineet kokonaan (tai edes suurilta osin) pois ruokavaliostasi.
  • Syö sokeria mahdollisimman vähän, sillä herkkä vatsa todennäköisimmin reagoi valkoiseen sokeriin – ei itse asiassa useinkaan heti mutta viimeistään seuraavana päivänä.
  • Anna ruokailuhetkelle aikaa ja nauti syömästäsi ruoasta. Älä rajoita ruokavaliotasi liikaa, sillä silloin stressaat syömästäsi ja teet täten myös hallaa suolistollesi. 
  • Hae sinulle parhaiten sopivaa ruokavaliota pienin askelin ja anna kehollesi aikaa.
  • Suosi vahvoja probiootteja (ei makeutusaineita sisältäviä).
  • Käytä psylliumia joko veteen sekoitettuna tai esimerkiksi smoothien joukossa.

Halusin ylipäänsä kirjoittaa aiheesta nyt, koska se on tosiaan noussut pintaan omassa elämässäni viime aikoina. Vatsa on ollut herkempi ja näitä juttuja on joutunut jälleen kerran miettimään. Koska ruokavalioni ei ole mitenkään muuttunut entisestä, en oikeastaan näe muuta syytä suoliston tämän hetkiselle epätasapainolle kuin henkisen puolen. Ja tältä saralta nimenomaan sen, että olen prosessoinut paljon itselleni vaikeita asioita. Olen ikään kuin uudelleen elänyt tunteita, tilanteita ja tapahtumia jotta käsittelisin niitä – ja kehonihan elää tietenkin tunteideni mukana, ehkä stressaakin. Maanantaina kirjoitin teille herkän ihmisen suojakuoresta, jossa kerroin myöskin ihan lähiaikoina tapahtuneesta tilanteesta, joka herätti minussa vahvoja negatiivisia tunteita. Uskon siis, että myös tuolla tunnereaktiolla on ollut oma vaikutuksensa ja tuo kokonaisuus vaikuttanut osittain tämän viikon vatsan herkkään olotilaan.

 

Onko täällä muita herkästä ja/tai stressivatsasta kärsiviä? Oletteko huomanneet jotain tiettyjä apukeinoja, jotka tukevat vatsaa juuri silloin, kun tilanne on päällä ja se reagoi? 

Innostu juoksemisesta – 5 x vinkkiä

Mitä olen useampien ihmisten kanssa juoksemisesta keskustellut, se on harrastus jota joko rakastaa tai inhoaa. Oikeastaan yhtä paljon kuin meitä juoksuhulluja, tuntuu olevan myös heitä, joille juokseminen vihon viimeinen tapa harrastaa aerobista. Olen aina miettinyt, että mikä ihme siinä onkin niin vastenmielistä mutta toisaalta – enpä minäkään ymmärrä sitä huumaa mikä liittyy vaikka crossarilla veivaamiseen. Meitä on moneen junaan ja ihmiset pitävät eri asioista.

Itsehän olen aina rakastanut juoksemista. Se on ollut minulle oikeastaan koko elämän sellainen tapa kanavoida stressiä, ajatuksia ja pitää sitä aerobista kuntoa yllä. Jos vertaan juoksemista kävelyyn, on se kymmenen kertaa miellyttävämpää! Juoksemisessa tulee kunnolla hiki ja sen jälkeen olotila on oikeasti aika euforinen. Juoksu, kun vapauttaa endorfiineja ihan mukavasti ja saa olon tuntumaan hyvältä. Juokseminen itsessään on taas sitä omaa aikaa ja sen kautta saavat aivosikin happea. Varsinkin kevät, kesä ja syksy ovat aivan parasta aikaa juosta ja siksi kesä menikin itselläni oikeastaan lähestulkoon ainoastaan juoksemista liikuntamuotona harrastaen.

Miten ihmeessä sitten innostua juoksemisesta tai löytää ilo tuohon liikuntamuotoon? Jos olet koko elämäsi kyseistä lajia inhonnut, niin onko lajista mahdollista oppia koskaan pitämään?

Harjoittele mutta maltillisesti

Uskon vahvasti, että oikeastaan mistä tahansa lajista voi oppia pitämään jos niikseen haluaa. Kun vaan päättää, että haluaa opetella minkä tahansa liikuntamuodon, voi sen oppia. Usein myös onnistumisien kautta tulee se hyvä fiilis ja sitä alkaakin tuosta tekemisestä tykkäämään. Aloita siis vaikka kilometrin lenkeillä ja pidennä juoksumatkaa pikkuhiljaa. Suurin virhe on se, että lähdetään kylmiltä sille viiden kilometrin lenkille ja vedetään se muuten vieläpä ihan täysillä. Hiljaa hyvä tulee, joten aloita hissukseen ja lisää matkojen pituutta sekä lenkkien määrää pikkuhiljaa. Opettele nauttimaan juoksemisesta ja oivalla se, että aina ei tarvitse vetää sata lasissa. Juokseminen on nimenomaan kestävyysliikuntaa ja juoksulenkit saavatkin kestää hieman pidempään – välillä on myös lupa kävellä.

Osta kunnolliset juoksuvälineet

Pidän juoksemisessa välineitä suuremmassa roolissa kuin vaikka salitreeneissä. On kyse kuitenkin siitä, että juostaan koko kehon painolla ja kroppa joutuu aikamoiseen rasitukseen. Jos kengät ovat huonot, saat aivan varmasti rakkoja ja pidemmällä tähtäimellä rasitusvammoja. Ylipäänsä juoksemisessa tuntee kovin herkästi jos joku paikka painaa, hankaa tai puristaa. Tärkeää onkin, että pukeutuminen on oikeanlaista ja vieläpä riittävän kevyttä. Tämä vaikuttaa myös siihen juoksemisen miellyttävyyteen. Jos olet pukeutunut aivan väärin, tuskin saat treeneistäkään mitään positiivista irti.

Juokseminen on halpa harrastus!

No joo, toki niihin varusteisiin joutuu hieman panostamaan mutta pitkällä tähtäimellä puhutaan aika edukkaista investoinneista. Kun ostaa kerralla kunnolliset välineet, pärjää niillä vaikka useamman vuodenkin. On harhaa luulla, että treenivaatteita tulee olla kaikissa eri väreissä vaan oikeasti kuka sinua siellä lenkkipolulla katselee? Tietysti jos itse motivoidut näteistä treenikuteista niin osta niitä ihmeessä, mutta edullisemminkin on mahdollista päästä! Juokseminen kokonaisuudessaan on halpa harrastus ja jos olet vaikka opiskelija, sinuna panostaisin nimenomaan tähän lajiin. Nykyään juoksupoluilla on usein myös lihaskuntoa mahdollistavia laitteita, joita voi halutessaan hyödyntää.

Aseta itsellesi tavoitteita

Haluatko keventää oloa, parantaa kuntoa, karistaa kiloja tai vaikka tähdätä puoli maratonille? Useampia meistä tavoitteet motivoivat ja varsinkin alussa saavat meidät innostumaan uudesta lajista. Myös ihan vaan rentoutuminen, oma tila ja aika, rauhoittuminen, stressinpoisto, endorfiinien metsästys sekä hyvä olo riittävät tavoitteiksi. Kun lenkille lähtee sillä fiiliksellä, että nyt nautin, kuuntelen hyvää musiikkia ja fiilistelen – sujuu matka ehdottomasti paremmin. Itse ainakin huomaan, että nimenomaan henkiset tavoitteet motivoivat minua juoksemisessa ja vaikka se, että lähden lenkille rauhoittumaan, on yksi hyvä tavoite, jonka saavuttamisesta tulee ihana olo. Ei ole siis pakko tavoitella fyysisesti suuria, vaan ne tavoitteet voivat olla hyvin pitkälti siellä henkiselläkin puolella.

Huomaa juoksun vaikutukset kuntoosi

Itselleni on aina ollut tärkeää, että omaan hyvän kunnon. Se, että jaksan juosta paikasta a paikkaan b, on minulle tärkeämpää kuin se, miltä kroppani näyttää. En voisi koskaan huhkia ainoastaan salilla, vaan kaipaan siihen rinnalle lajia, joka pitää myös kestävyyskuntoni kohdillaan. Juokseminen onkin laji, joka kohottaa kuntoa tehokkaasti vaikka juoksisitkin hitaammalla kilometrivauhdilla. Kun treenaat pitkäkestoista sykkeitä kohottavaa liikuntaa, on vaikutus yleiskuntoon aika selkeä. Toki myös sydän, aivot, keuhkot, alavartalo, aineenvaihdunta ja hermosto saavat juostessa mukavasti rasitusta.

Juoksukengät Merrell (saatu) / Takki Häglöfs (saatu) / Housut Nike 

Näin syksyn tullen suosittelen iltalenkkejä, sillä pimeällä juokseminen on ainakin itselleni jotenkin terapeuttisempaa kuin päivällä juokseminen. On ihanaa sukeltaa asfaltille tai painella Töölönlahdella, kun et näe ketä tulee vastaan ja happi on ihanan raikas. Itseäni tunninkin pituinen juoksulenkki väsyttää ja olo on lenkin jälkeen raukea. Juokseminen onkin myös hyvää unilääkettä meille kaikille, joille nukkuminenkin toisinaan tuottaa hankaluuksia.

Itse olen niin koukussa juoksemiseen, että toivoisin jokaisen saavan sen ihanuudesta kiinni. Tärkeää on mielestäni muistaa se, että sitä voi ihan vaan juosta itselleen ja fiilistellen. Sellainen liiallinen kellon kyttääminen tai ajan mittaaminen on turhaa ellet oikeasti tavoittele jotain tiettyä aikaa tai ajatellut juosta maratonia. Juoksemista, kun voi harrastaa kuka vaan ja se on oikeasti laji jossa todella oivaltaa, kuinka ihanaa on, että keho on liikkuva, terve ja hyvinvoiva.

Mitäs te pidätte juoksemisesta? Onko se suosikki vai inhokki laji? :)

Kuvat: Taru / Edit: minä