Oman kehonsa kritisoinnista

Monna julkaisi portaalissamme eilen mielenkiintoisen tekstin nykypäivän kehonkuvasta ja siitä, kuinka tuo kuva onkaan lipunut suorastaan erikoiseen suuntaan. Kun kokoa 38 käyttävä nainen nähdään ”isomman” kokoisena, herättää tuo aivan varmasti ajatuksia niin sinussa kuin minussakin. Jäinkin eilen hetkeksi miettimään yleisesti ottaen kehonkuvaa ja kaikkea siihen vaikuttavaa. Aihe on todella laaja ja osittain aika hankalakin. Kehonkuva kun muodostuu niin monesta asiasta eikä se ole useinkaan yksiselitteinen. Jälleen kerran puhutaan suuremmasta kokonaisuudesta jonka suhteen ei kuitenkaan tarvitse olla menneisyytensä vanki. Kehonkuvaansakin on mahdollista muuttaa positiivisemmaksi vaikka se olisi koko elämän ajan ollut enemmän tai vähemmän negatiivinen.

Heti tässä alussa tahdon alleviivata, etten missään nimessä voi sanoa että olisin aina täysin tyytyväinen vartalooni – harva meistä on. Enkä kirjoita tekstiä siltä kantilta, että ottakaahan minusta mallia. En sano olevani esimerkillinen tai ihminen joka rakastaisi aina itseään täysillä ja vartalokin näyttäisi peilistä jatkuvasti kivalta. Minullakin on niitä päiviä että turvottaa tai on muuten vaan todella ällöttävä olo omassa kehossa. Itse asiassa viimeksi eilen oli tuollainen päivä, jota selittelin itselleni kierron vaiheella. Peiliin ei tehnyt mieli katsoa ja oikeastaan kaikki Iineksen kanssa napatut kuvat näyttivät silmääni kauheilta – siis minä näytin omasta mielestäni kauhealta, kuvissa itsessään ei ollut mitään vikaa. Tässä siis yksi hyvä esimerkki siitä kuinka välillä on vaan näitä päiviä, että tuntuu huonolta ja näyttää omissa silmissä suoraan sanottuna karsealta.

Vaikka en koe näitä päiviä sinällään ongelmallisiksi sillä tiedän tällaisten hetkien tulevan ja menevän, kyllä nuo ajatukset tuntuvat silti jotenkin pahalta kun niiden äärelle oikein pysähtyy. Pysähdyinkin eilen illalla tosissani miettimään sitä, miksi ajattelen itsestäni tänään näin kriittisesti? Lopulta vastaukseni minulta minulle oli, etten oikeastaan pohjimmiltani edes tiedä. Joku sisäinen mörkö vaan nosti päätään ja kun ruokin ajatusta, se kasvoi kasvamistaan. Usein ulkonäköpaineet tai kriittisen fiiliksen omasta kehosta saattaakin laukaista joku täysin järjellisesti ajateltuna tyhmä tai jopa tiedostamatonkin juttu. Se voi olla kiristävä farkkujen nappi, väsynyt peilikuva tai esimerkiksi jonkun toisen täydellinen selfie täydellisellä Instafeedilla. Aina ei välttämättä tarvita edes yksittäistä syytä vaan tuo kriittisyys saattaa kummuta kokonaisuudesta – ehkä stressistä elämässä tai jostain hankalasta tilanteesta työpaikalla. Valitettavan usein me kanavoimme elämän osa-alueiden hankaluuksia ja negatiivisia tuntemuksia itsekritiikkiin. Tuossa kohtaa oma keho on aika helppo kohde, sillä se on ainoa asia jota pelkästään me pystymme kontrolloimaan. Kun tuolle kriittiselle ajatusvirralle taas antaa sijaa omassa päässään, saattaa se hetkessä kasvaa omiin mittasuhteisiinsa ja muuttua kärpäsestä härkäseksi.

Uskon sellaiseen ajattelutapaan, että ne asiat joita ruokit ja joille annat paljon ajatusaikaa, lisääntyvät mielessäsi ja tämän myötä myös elämässäsi. Jos elät jatkuvasti vartaloasi kriittisesti tarkastellen, alkaa tuo ajatus hallitsemaan mieltäsi – aina kun katsot peiliin näet sen virhekohtasi. Tiedän tämän omasta elämästäni, sillä nuorempana olin aikamoinen kriitikko ja pitkälti ympäristön vaikutuksesta aloin ajattelemaan etten ole riittävän hyvä tai kelpaava jos en ole tällainen tai tällainen. Edelleen tuo kriittisyys nostaa toisinaan päätään tietyistä ärsykkeistä ja kuten postauksen alussa jo mainitsin, minäkin välillä kamppailen kehonkuvani kanssa tai koen jopa rumuuden tunteita. Ero on kuitenkin siinä, että nykyään olen sisimmässä tietoisempi itsestäni ja ylipäänsä elämääni vaikuttaneista sekä jatkuvasti vaikuttavista asioista. Kun harrastan tiedostavaa ajattelua, pystyn itse jopa vaikuttamaan siihen tapaani ajatella itsestäni. Vaikka se ei aina helppoa ole, niin mahdollista se on! Paljon olen pyrkinyt miettimään esimerkiksi sitä kuinka puhun itselleni, että puhuisinko samalla tavalla vaikka ystävilleni? Itsepuhelun laadulla on nimittäin aika suuri merkitys kehonkuvankin kannalta. Ihmiset todella usein sättivät itseään sen sijaan, että rakastaisivat tai puhuisivat hyväksyvästi.

Vaikka tosiaan pyrin päivittäin lempeään itsensä kohtaamiseen ja siihen, että ajattelisin itsestäni hyvää, tulee eteen näitä päiviä kuten tänään vaikka oli. Elämä harvoin muuttuu kerta heitolla lopullisesti vaan usein joudumme valitsemaan asioita päivittäin. Se, että tekee joka aamu päätöksen rakastaa itseään ja olla itsensä paras ystävä auttaa mielestäni todella paljon myös kehonkuvan suhteen. Usein tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, joten liikojakaan ei kannata itseltään vaatia. Toisinaan on tuollaisia päiviä kuten minulla vaikka eilinen ja se nyt vaan kuuluu elämään. Tärkeää on kuitenkin huomata se kritisoinnin merkitys omalle ololle, sillä se harvoin ainakaan aikaan saa meissä mitään hyvää.

Itse toivoisin, että tulevaisuudessa leviäisi entistä enemmän ihana body positive -ajatus, jonka myötä maailma muuttuisi jatkuvasti suvaitsevaisemmaksi. Mielestäni ei kuulu olla jotain tiettyä vartalomallia jollainen jokaisen tulisi olla tai johon pyrkiä, vaan kullakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on tuntematta siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa tai painetta.

Oikein ihanaa lauantaita ja muistakaahan, että olette upeita!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Miksi muiden paino häiritsee sinua?

Täällä FitFashionin portaalissa on viime päivinä kuhistu äitiyden aiheuttamista kiloista ja siitä, onko raskaus tai lapsen saanti oikeutus painon nousulle saatikka liikkumattomuudelle. Vaikka itse en ole millään tavalla kohderyhmää alkoi aihe kiinnostamaan, sillä siitä on tullut nyt sen verran monesta tuutista. Oikeastaan tässä kiinnostaa lähinnä tuo paino aspekti, joka tuntuu olevan niin usein tavoitteellisesti ja paljon treenaaville ongelma. Toisten ihmisten paino koetaan jotenkin henkilökohtaisena haittana vaikka sitähän se ei todellakaan ole. Kenenkään toisen paino ei ole minun tai sinun ongelma – tai ei ainakaan pitäisi olla.

Itseäni ärsyttää painokeskeisyys – on jo ikuisuuden ärsyttänyt. Se, että ihminen joka ei ole fitissä kunnossa on automaattisesti joko laiha läski tai sitten ihan vaan laiska ja ylipainoinen. En oikeastaan tiedä miksi pyöreys mielletäänkin aina laiskuuteen, sillä aina ei todellakaan ole kyse siitä, että painavampi ihminen vaan makaa sohvalla ja syö sipsejä. Moni kookkaampi ihminen kyllä liikkuu mutta ei jokainen meistä välttämättä välitä olla erityisen tikissä. Toisille riittää ihan vaan hyötyliikunta, eikä kaikkia voi pakottaa rakastamaan salilla käymistä. Usein asioihin liittyy myös toinen puoli, eli esimerkiksi ne äitiyden aiheuttamat muutokset vartalossa, hormonitoiminta tai ihan jo vastasyntyneen lapsen viemä huomio. Pakko sanoa, että vaikka minulla ei lapsia olekaan, ymmärrän silti täysin sen, että raskaus muuttaa kehoa. Ymmärrän sen, että synnytyksen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä oma kroppa ja sen kuntoon saaminen. On varmasti paljon muitakin asioita, jotka vievät tuossa kohtaa sen suurimman huomion. Ihmettelenkin suuresti, miksi äiteihin kohdistetaan niin suuresti ulkonäköpaineita? Miksi heidän tulisi olla kuukausi synnytyksen jälkeen kovassa kunnossa ja mitä jos kaikki eivät edes halua sitä? Mitä jos synnyttänyt äiti yksinkertaisesti viihtyy vartalossaan?

Tätä ei varmaan saisi ääneen sanoa mutta ihmiset, jotka kiinnittävät eniten huomiota omaan ulkonäköönsä, ovat niin usein niitä, jotka arvostelevat kovaäänisesti toisten ihmisten ulkonäköä. Mielestäni ne vartalonsa suhteen kaikista epävarmimmat henkilöt ovat niitä, joita häiritsee muiden yli- tai alipaino. Kun eletään omaa vartaloaan jatkuvasti suurennuslasilla tarkastellen, toki silloin tarkastellaan alitajuisesti myös muiden vartaloita. Ehkä saatetaan jopa kokea inhoa ylipainoisia/pyöreämpiä kohtaan, sillä omassa päässä rasva on yhtä kuin ällöttävin asia ihmiskehossa. En nyt puolustele millään tavalla sairaalloista ylipainoa – eli sitä omalle terveydentilalleen äärimmäistä olotilaa – vaan haluan korostaa, että painon ei tulisi antaa hallita mieltämme niin paljon. Painon ei tulisi antaa hallita yhteiskuntaamme eikä luokitella ihmisiä. Se, mitä vaaka näyttää ei kerro ihmisestä loppupeleissä yhtään mitään, eikä koon perusteella voi mielestäni määritellä ihmisen laiskuutta tai aktiivisuutta.

Itsehän en ole käynyt vuosiin puntarilla sillä en ole kiinnostunut painostani. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei minua kiinnosta, mitä painan sillä se ei viesti itselleni yhtään mitään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja olen minäkin elänyt sen elämänvaiheen, kun ajatukset pyörivät pitkälti oman vartalon ja nimenomaan sen kiinteyden ympärillä. Onneksi vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja tässä on viisastuttu aika tavalla. Nykyään paino onkin minulle täysin merkityksetön asia – niin omani kuin muidenkin. Rakastan kyllä liikuntaa ja siksi treenaankin mutta se, että seuraisin jatkuvasti kehoani mittanauhojen tai puntarin kanssa niin ei kiitos. Tietysti tämä on minun valintani mutta voin sanoa, että on muuten aika kiva valinta. Kun unohtaa kehoonsa kohdistuvat kyttäämiset, vapauttaa se aika tavalla.

Mielestäni tärkeintä olisi, että jokainen saisi olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa olla. Vaikka on tiettyjä elintapasairauksia, jotka ylipainoisia toki vaivaavat, niin yhtä lailla kuolee koko elämänsä treenanneita ihmisiä syöpään. Itse asiassa juuri tänään aamulla luin kirjoituksen 27 -vuotiaasta naisesta, joka kuoli noinkin nuorena syöpään vaikka oli elänyt terveellistä elämää. Linkin takana on hänen kirjoittamansa jäähyväiskirje, jossa on muuten muutama hyvä elämänohje ihan meistä jokaiselle. Paino on loppupeleissä aika pieni juttu elämässä ja vaikka välillä olisimmekin niitä vähän ”laiskempia sohvan pohjalla makaajia” niin ei se elämä siihen kaadu. Elämässä on monenlaisia vaiheita ja sellaisia voi olla myös liikunnan sekä elintapojen suhteen. Välillä on ihan ok maata siellä sohvan pohjalla jos siltä tuntuu. Suklaakin maistuu toisinaan muuten aika hyvältä enkä sipsejäkään laittaisi täysin boikottiin!

Siispä ensi kerralla, kun jonkun toisen paino tai koko ärsyttää sinua, mietippä ihan huvikseen, että miksi näin? Tuossa kohtaa voi olla hyvä paikka oivaltaa jotain tärkeää.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa sinne kotisohville! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä