Mihin nykyään uskon?

Pitkäaikaisimmat lukijani tietävätkin hengellisistä taustoistani ja siitä, että olen elänyt koko lapsuuteni sekä nuoruuteni hengellisyyden piirissä. Jos aiheesta kirjoittamani postaus on syystä tai toisesta jäänyt väliin, voit lukea sen täältä. Postaus antaa pohjaa tämän päivän tekstille, jossa haluan avata nykytilannetta – mihin tänä päivänä uskon ja luotan, entäs mihin tukeudun hädän hetkellä? Perustanko edelleen elämäni pohjan Jumalan varaan vai olenko löytänyt Jumalan tilalle kenties jotain muuta?

Aivan ensimmäisenä haluan mainita, ettei asia ole yksinkertainen. Vaikka en ole enää vuosiin käynyt seurakunnassa ja irtauduin seurakunnan piiristä jo parikymppisenä, ovat tietyt hengellisyyteen liittyvät asiat seuranneet taka-alalla elämässäni hyvin pitkään. Oikeastaan vasta viimeisen kymmenen kuukauden sisään olen todella alkanut prosessoimaan hengellisyyden vaikutusta minuun ja siihen, millainen minusta on ihmisenä kasvanut. Terapiassakin seurakunta näyttelee ikään kuin ihmisen roolia, eli se on yksi suurimmista minuun vaikuttaneista tekijöistä. Seurakunta nimittäin opastaa ja kasvattaa nuorta vanhempien rinnalla ja sieltä omaksutaan paljon asioita – ikään kuin korkeammalta auktoriteetilta. Jos joku siis sanoo ettei seurakuntayhteisössä kasvamisella ole mitään vaikutusta nuoren elämään ja tulevaisuuteen, on hän harvinaisen väärässä. Toki se mitä sieltä matkaan tarttuu ja millainen tunne kaikesta jää, on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus. Moni elää koko elämänsä seurakuntaliikkeen sisällä ja vieläpä onnellisena, eli hengellinen kokemus on jokaisen oma, eikä sen vuoksi kenelläkään ole oikeutta aliarvioida toisen kokemusta – oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.

Olen miettinyt asiaa paljon niin yksin kuin siskoni kanssa, jolla on täysin samat lähtökohdat. Yhdessä olemme todenneet, että ehkä emme vaan ole ihmisiä, jotka olisivat valmiita elämään jossain tietyssä muotissa loppuelämänsä, vaan meissä on sellaista luovaa hedonistista levottomuutta. On halu kokea, tehdä ja nähdä, mikä taas auttaa ymmärtämään itseään sekä omaa toimintaansa paremmin. Itsehän kannoin vuosia jonkinlaista syyllisyyttä ja pelkoa siitä, että lähdin seurakunnasta ja täten ikään kuin ”hylkäsin” uskon vaikka todellisuudessa uskoin Jumalaan siitä huolimatta, että valitsin toisen tavan elää tätä elämää. Halusin elää, olla nuori ja tehdä asioita joita muutkin tekevät tuntematta niiden jälkeen huonommuuden tai syyllisyyden tunteita. Tänä päivänä olen enemmän kuin tyytyväinen, että lähdin ”jo” parikymppisenä. Näin ehdin kokemaan nuorella ikää mahdollisimman paljon ja vaikka joukossa on myös niitä huonojakin kokemuksia, olen silti elänyt kuten olen siinä hetkessä halunnutkin elää. Toki aikaisempi elämäni on vaikuttanut paljon haluihini ja elämäntyyliini, koska ennen liikkeestä lähtöä elin niin rajoittuneesti.

Tänäkään päivänä en koe olevani täysin sinut hengellisyyteni kanssa. Kuten mainittu, aihe ei ole yksinkertainen eikä sitä noin vaan sormia napsauttamalla kadoteta alitajunnasta. Tasaisin väliajoin havahdunkin kuoleman pelkoon ja saatan nähdä unia, joissa olen kuolemassa ja sillä kuoleman hetkellä muistan kuinka huutamalla Jumalaa apuun voin vielä välttää helvettiin joutumisen. Pelko on siis alitajunnassani niin vahvana, että heikolla mielen hetkellä saatan edelleen pelätä sellaista mihin en edes usko. Ehkä merkittävin työ aiheeseen liittyen jota olen itseni kanssa tehnyt, on se että olen opetellut käsittelemään mieltäni ja pelkojani. Tuollaisella pelon hetkellä pysähdynkin ajattelemaan tilannetta järjellä, enkä anna pelon lamauttaa minua. Tässäkin tullaan muuten jälleen siihen, että ihmiset kokevat asiat niin eri tavoin. Koen itse olevani mentaalisesti herkkä ihminen, jonka vuoksi olen ehkä kokenutkin helvetillä pelottelut ahdistavina ja ne ovat jääneet kummittelemaan alitajuntaani. Joku toinenhan saattaa ottaa asiat kevyemmin, eli tässä ollaan jälleen sen henkilökohtaisen kokemuksen äärellä.

Tällä hetkellä en ole täysin varma mihin uskon. Aihe on itselleni ristiriitainen ja joidenkin uskovaisten seurassa koen oloni hyvin ahdistavaksi. Saatan tulistua nollasta sataan jos joku heittää yhtään jonkun aiheeseen liittyvän syvälle osuvan kommentin enkä voi missään nimessä sanoa, että olisin aiheen tiimoilta tasapainossa. Mikään kokemastani ei kuitenkaan liity itse Jumalaan vaan ihmisiin. Jumalahan ei ole koskaan sanonut minulle mitä minun tulisi tehdä tai miten tätä elämää elää. Hän ei ole koskaan pelotellut helvetillä vaan pelon ovat aiheuttaneet ihmiset. Siksi en tavallaan ole koskaan luopunut siitä vaihtoehdosta ettenkö uskoisi korkeampaan voimaan – on se sitten Jumala tai universumi. Ateistia minusta ei tule, sen tiedän. Olen tunneihminen ja luotan sisimmässäni kuitenkin johonkin näkymättömään – siihen ettei tämä ole tässä vaan elämä jatkuu kuolemankin jälkeen tavalla tai toisella.

En enää nykyään turvaa elämässäni oikeastaan mihinkään muuhun kuin itseeni. Tämä on vaatinut opettelua mutta pikkuhiljaa olen alkanut luottamaankin enemmän siihen, että minä itse hallitsen elämääni. Vaikka uskon että lopulta tämä kaikki on jonkun korkeamman käsissä, silti arjen tasolla luotan elämän omiin käsiini. On mielestäni vahvuutta opetella turvautumaan itseensä sen sijaan, että aina hakeutuu johonkin toisaalle – tai sanotaanko näin, että se vaatii rohkeutta. Turvallistahan on elää elämänsä jossain yhteisössä ja mennä sen mukana. Veikkaan että paljon uskonnoissakin on kyse sellaisesta yhteisöllisyyden ja turvallisuuden kaipuusta, joka jokaisessa ihmisessä on itsessään – tuntuu hyvältä kuulua johonkin ja olla osa jotain. Myönnetään, että seurakunnasta lähteminen on jättänyt minullekin sellaisen irrallisen olon, jota olen moni tavoin koittanut paikkailla. En tiedä katoaako tuo aukko koskaan mutta ainakin pyrin siihen, että kykenisin sen itse täyttämään elämälläni ja sen sisällöllä.

Voisin varmaan kirjoittaa aiheesta romaanin, sillä siihen liittyy niin paljon ajatuksia mutta ehkä joskus toiste jatkan. Kenties puolen vuoden tai vuoden päästä olen jo eri tilanteessa ja sinut asian suhteen. Sitä oikeastaan tavoittelenkin ettei hengellisyys aiheuttaisi minussa ärtymystä, vaan kykenisin käsittelemään asian ja hyväksymään kokemukseni.

Heräsikö teillä ajatuksia? Mihin sinä juuri nyt uskot?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Miten selättää uniongelmat?

Tänä päivänä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kärsitään erilaisista uniongelmista. Voisin vaikka heittämällä luetella useammankin ihmisen, joiden tiedän painivan uneen liittyvien ongelmien kanssa ja osalla on jopa lääkityskin siihen. Se että melatoniinia saa nykyään ihan ilman reseptiä kertonee sen kysynnästä ja vaikka vaikeisiin uniongelmiin ei todennäköisesti saakaan apua apteekin reseptivapailla tuotteilla, niin jotain tuokin ajan tilanteesta kertonee. Kun ihmiset ovat kiireisiä, stressaantuneita ja oravanpyörässä – heijastuu tuo kaikki uneen ja sen laatuun. Myös henkinen pahoinvointi ja traumat ovat asioita, jotka niin usein uniongelmien kohdalla unohdetaan. Ongelmaa hoidetaan lääkityksellä sen sijaan, että etsittäisiin muita kuin pelkästään fysiologisia syitä.

Itsehän olen lapsesta saakka ollut suhteellisen hyväuninen. Olen siis nukkunut yöt hyvin eikä ongelmia sen koommin ole koskaan ollut. Viime kesänä jokin kuitenkin muuttui ja ongelmia alkoi ilmaantua. En enää saanutkaan unta saman tien kun menin sänkyyn, vaan nukkumaan menosta tuli ennemminkin se hetki päivästä jona kaikki ahdistava alkoi pyörimään päässäni loppumatonta noidankehää. Mietin aivan järkyttävästi asioita ja luonnollisestikaan en sitten nukahtanut. Tavallisesti jos menin sänkyyn kahdentoista aikaan, uni saattoi tulla kahden kolmen maissa. Välillä oli myös todella pahoja öitä, eli saatoin valvoa aamu viiteen tai kuuteen sängyssä pyörien – enkä vaan yksinkertaisesti nukahtanut. Paljon oli myös sitä, että kun nukahdin, heräsin muutaman tunnin välein ja koin nukkuvani hyvin pinnallisesti – ikään kuin olisin puoliksi unessa mutta puoliksi valveilla. Autonominen hermostoni kävi varmasti aikamoisilla ylikierroksilla, sillä olin monenkin asian seurauksena henkisessä stressitilassa. Uniongelmat jatkuivat myös kesän jälkeen ja niistä alkoi tulemaan arkipäivää minulle. Totuin siihen, etten enää saa unta yhtä nopeasti kuin ennen tai välttämättä nuku kunnolla öitäni. Minusta tuli myös hyvin herkkä kaikille äänille ja jopa se, että tyyny ikään kuin rapisi korvani alla, häiritsi. Tuossa kohtaa aloinkin käyttämään säännöllisesti korvatulppia, joilla sain blogattua äänet ja ne auttoivatkin jonkin verran rauhoittumisessa.

Uniongelmat jatkuivat vaihtelevasti ihan tämän vuoden tammikuun loppuun saakka. Edelleen reagoin stressiin tai ihmissuhdeongelmiin unettomuudella ja välillä tuntuu, ettei pää meinaa rauhoittua siinä kohtaa, kun sen tyynyyn painan. Myös vieras ympäristö saattaa valvottaa ensimmäisenä yönä ja nykyään lentokoneessa istuvaltaan nukkuminenkaan ei tunnu mitenkään onnistuvan. Sitähän sanotaan että usein uniongelmia ilmaantuu iänkin myötä. Omalla kohdallani tiedän pahimpaan vaiheeseen vaikuttaneen myös masentuneen ja alakuloisen mielen. Kun et voi henkisesti hyvin, heijastuu se myös uneen ja sen laatuun. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, minun kohdalla terapia on vaikuttanut positiivisesti myös uneen. Mainitsin tästä jo talvella ystävälleni, kuinka koen pitkästä aikaa aitoja väsymyksen tunteita ja nukahdan usein jopa saman tien, kun menen sänkyyn. Ihan kuin mieli olisi jotenkin rentoutuneempi ja alitajunnassa piillyt stressi- ja jännitystila poissa. Hyvin loogista vaikka en todellakaan osannut odottaa tällaisia positiivisia vaikutuksia!

Omien kokemuksien varjossa uskonkin vahvasti siihen, että usein uniongelmien taustalla on jotain syvempää. Vaikka toki stressi ja ahdistus vaikuttavat unenlaatuun ja nukahtamiseen hetkellisesti tai kausittain, saattaa pidempään jatkuneiden ongelmien taustalla olla käsittelemätöntä surua, vihaa, pettymystä tai jopa kaltoin kohtelua. Joskus nuo nousevat pintaan vasta elämän kriisin tullessa kohdalle, jolloin ne alkavatkin sieltä taustalta alitajuisesti vaikuttamaan. Tietenkään aina ei näin ole ja osa nyt vaan ehkä on huonounisempia kuin toiset. Tuotakin vaihtoehtoa kannattaa mielestäni kuitenkin miettiä jos kärsit jatkuvista uniongelmista eikä ongelmalle ole löydetty fysiologisia syitä. Olemme niin laaja kokonaisuus, että henkisen tilan merkitys koko kehoomme ja sen tapaan toimia on merkittävä. Itse ainakin ihan hämmästyin tätä vaikutusta vaikka näin jälkeenpäin ajatellen se on hyvin loogista. Kun mieli ei voi hyvin, häiritsee se myös unta.

Jos sitten jakaisin vielä tähän loppuun niitä arkisia vinkkejäni joilla nopeuttaa unen saantia ja parantaa unen laatua. Terapia ja asioiden käsitteleminen on tietenkin numero yksi jos kyse on pidempäänkin jatkuneista ongelmista mutta kausittaiseen unettomuuteen saattavat toimia seuraavat arkiset neuvot.

Käytä korvatulppia ja silmäsuojia – Etenkin kaikille ääniherkille suosittelen korvatulppia! Itsehän en siis ole niinkään valoherkkä mutta äänet aiheuttavat pahimmillaan nukahtamisvaikeuksia. Silmäsuojatkin ovat kätevä tapa saada nopeammin uni mikäli makuuhuoneessa ei ole pimennysverhoja tai sälekaihtimia.

Lue kirjaa tai katso televisiota sängyssä – Tämä varmasti riippuu ihmisestä, sillä toisia televisio tai lukeminen virkistää ja toisia taas väsyttää. Itse koen molemmat tekijät väsyttävinä ja välillä nukahdan esimerkiksi kirja kädessä sänkyyn. Lukeminen tai television katsominen ovat mitä parhainta unilääkettä!

Tuuleta ennen nukkumaanmenoa – Itselleni tämä kohta on ainakin mielettömän tärkeä! Minun on hankalaa nukkua kuumuudessa, jonka vuoksi kesäisin nukun usein jopa ikkuna auki. Jos ikkunan auki jättäminen yöksi jännittää, tuuleta asuntoa/makuuhuonetta tunnin verran ennen nukkumaanmenoa. Viileässä on huomattavasti parempi saada unta kuin tukalassa kuumuudessa tai tunkkaisuudessa.

Juo kamomillateetä – Melarestia parempi vaihtoehto on juoda kamomillateetä ennen nukkumaanmenoa. Tätä suosin itse etenkin syksyisin ja talvisin – ihan jo ilman univaikeuksiakin. Minua kamomilla rentouttaa ja siksi kupillinen teetä vaikuttaa usein hyvällä tavalla unen saantiin.

Käytä reishiä – Itse olen käyttänyt reishiä säännöllisesti nyt useamman kuukauden ajan. Nautin Terranovalta testiin saatua reishiä joka ilta kapseleiden muodossa, sillä reishin adaptogeeniset vaikutukset olen todennut toimiviksi. Reishi tukee elimistön omia paranemisprosesseja, vahvistaa immuniteettia ja rauhoittaa. Rauhoittavan vaikutuksen vuoksi sitä käytetäänkin paljon hoitamaan myös uniongelmia. Reisiähän voi juoda myös juoman muodossa mutta itse koen kapselit miellyttävämmäksi, sillä sen maku on niin karsea. Muistattehan muuten, että myös magnesium rentouttaa joten sekin kannattaa napata iltaisin.

Älä juo litroittain vettä iltaisin – Iltaisin runsaan nesteen nauttiminen pissattaa öisin. Itse vähennän veden juomista pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, eli tyypillisesti 22 aikaan vesilasilliset vähenevät. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ravata vessassa siinä kohtaa kun yrittää saada unta tai herätä yöllä käymään vessassa.

Laita puhelin yöksi äänettömälle – Joskus itsekin nukuin äänet päällä mutta enää en koskaan. Onhan se kurjaa jos jollain tulee yöllä hätä ja koittaa minulle soittaa mutta se, että heräilisi jatkuvasti johonkin älypuhelimen värinöihin tai ääniin, vaikuttaa ikävästi uneen. Siispä äänetön ja värinätön puhelin yöksi ja näytön himmentäminen päälle muutama tunti ennen nukkumaanmenoa!

Hanki oikeanlainen tyyny ja sopiva täkki – Me ihmiset ollaan niin erilaisia näissä peitto- ja tyynyasioissa, jonka vuoksi kaikki eivät sovi kaikille. Itse pidän ennemmin ohuemmasta peitosta kuin paksusta ns. lämmön sisään sulkevasta. Tyynykään ei saa olla liian korkea tai niskan asento menee hankalaksi – ennemmin vaikka ihan littana kuin turhan korkea! Kun petivaatteet ovat oikeanlaiset vaikuttaa sekin uneen ja sen laatuun. Niin ja muistattehan vaihtaa lakanoita riittävän usein!

Liiku niin, ettei se häiritse untasi – Toisia illalla tehty treeni piristää, kun osa taas suorastaan nukahtaa sen lenkin jälkeen. Itse lukeudun jälkimmäiseen, eli juoksulenkki illalla väsyttää mutta salilla käyminen puolestaan saattaa virkistää. Jos siis haluan varman unen nopeasti, käyn illalla lähes kymmenen kilometrin lenkillä ja suihkun jälkeen alan valmistautua iltapuuhiin.

Älä juo kahvia liian myöhään – Tämäkin on yksilöllistä mutta useamman kofeiiniherkän unta myöhään juotu kahvi häiritsee. Minun untani häiritsee jopa kello 17 jälkeen juotu kahvi, joten en oikeastaan juo kahvia kuin aamuisin ja joskus iltapäivisin.

Vinkkejä on varmasti lukuisia enemmän mutta tuossa ne minun eniten käyttämäni ja parhaaksi toteamani.

Onko täällä muita unettomuudesta kärsiviä/kärsineitä? Millaisia keinoja käytätte unettomuuden hoitoon?