Kuluttaminen ja mitä siitä ajattelen?

Koska on vuoden kiihkein ostopäivä Black Friday, ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kuluttamisesta ja siitä, mitä ajatuksia se itsessäni nykyään herättää. Kirjoitin taannoin postauksen materian yhteydestä arvottomuuden tunteeseen, johon liittyen olen tosiaan tarkkaillut omaa suhtautumista kuluttamiseen hieman erilaisesta näkökulmasta. Lähinnä siis miettinyt materian syvempää merkitystä itselleni ja sitä, miksi ihminen ajautuu kuluttamaan yli tarpeidensa? Itse entisenä suurkuluttajana ja jatkuvana shoppailijana tiedän vallan hyvin, millaista on kuluttaa viikoittain johonkin uuteen ja millaisia hyvänolon tunteita uusi materia hetkellisesti herättää. Nuo tunteet ovat verrattavissa hyvän olon tunteisiin, joita ihminen voi saada esimerkiksi ihmissuhteista, liikunnasta tai onnistumisista. Materia onkin erittäin koukuttavaa ja ymmärrän, että monelle kuluttaminen saattaa koitua jopa ongelmalliseksi kun ei kyetä hallitsemaan ostohimoja.

Kuten tiedätte, ostan nykyään suurimman osan vaatteista ja asusteista käytettynä sekä kierrätän jatkuvasti. Sen lisäksi teen joitain hankintoa uutena, mutta harvemmin oikeastaan shoppailemalla shoppailen huvikseen jotain uutta. Blogin kautta saan myöskin aina välillä joitain uusia vaatteita, kuten treenivaatteita tai tuotteita House of Brandonilta, mutta siinä se sitten oikeastaan onkin. Ehkä se tärkein asia on kuitenkin se, etten elä materialle tai uudesta materiasta haaveilulle. Myönnän, että kirpputorit ovat heikkouteni ja rakastan sitä tunnetta kun teen jonkun ihanan second hand löydön! Kuten vaikka tällä viikolla, jolloin piipahdin UFFissa katsastamassa uutuudet, löysin ihanan, minulle täydellisesti istuvan mustan karvatakin 18 eurolla. Mietin pitkään, tarvitsenko – ostanko vai enkö osta? Ensimmäiseen kysymykseen vastaus oli oitis, etten tarvitse. Jos ajatellaan ihan tarpeita, kyllä ihmiselle riittää yksi talvitakki. Päädyin kuitenkin ostamaan takin, sillä perustelin sen itselleni sillä, etten vaan voi jättää tällaista löytöä rekkiin! Eli kyllä, käytetyn ostamisessa on usein se ”kirous” että tiedät että tuote menee jos et nyt sitä osta. Onneksi second handin ostamisesta ei tule huono omatunto, mutta toki tiedostan, että kuluttamista sekin on. Itse ehkä perustelen uuden käytetyn ostamisen itselleni sillä, että tämä on tosiaan kierrätetty, ekologinen ja parempi valinta. Loppupeleissä harvoin kuitenkaan aidosti tarvitsen jotain vaatetta. Jos mietitään tarpeita, ihminen selviää kuitenkin aika pienellä vaatevarastolla eikä neuleita tarvitse olla kymmenessä eri värissä, tai kenkiä montaa paria.

Materia onkin aika ristiriitainen aihe. Periaatteessa uusi takki on ihana, mutta samalla tiedetään maailman tilanne ja se, miten maapallo hukkuu vaatteisiin ja muihin hyödykkeisiin. Jos kykenisin itse siihen, etten osta vuoteen mitään edes käytettynä, voisin varmasti nostaa itseäni jalustalle. Näin ei kuitenkaan ole, joten en halua korostaa omaa paremmuuttani, koska olen samalla tavalla perso second hand löydöille kuin moni muukin. Kuitenkin se, mitä ostaa ja mistä, on asia, jota voimme enemmän miettiä. Vähän samalla tavalla kuin vaikka lentäminen, ei sitä ole pakko kokonaan lopettaa, kunhan pyrkii tekemään edes jotain pieniä parempia muutoksia asian suhteen – tai näin itse ajattelen. Ja muiden tuomitseminen aiheen tiimoilta on enemmän kuin turhaa, joten kannattaakin keskittää fokus omiin valintoihin. Toki jos näkee että ystävä kuluttaa jatkuvasti Zaraan tai Hennesiin, suosittelen vinkkaamaan, että kyseisten ketjuliikkeiden vaatteita voit löytää vaikka Relovesta tai muilta itsepalvelukirpputoreilta. Aina kaikkea ei ole pakko hankkia uutena, vaan käytetty voi ajaa täysin saman asian. Tässä kohtaa haluan myös muistuttaa jokaista välillä pohtimaan mistä tarve hankkia uutta (tai vanhaa) materiaa kumpuaa? Jos et hanki tarve edellä, mikä ostopäätöstä ohjaa? Usein kyse on tunteesta – halusta ostaa tämä ihana juttu, koska koetaan että se tekee iloiseksi ja on miellyttävä löytö. Mikä taas on tuon tunteen taustalla? Ostatko piristääksesi itseäsi vai lohduttaaksesi hankalan elämäntilanteen keskellä? Moni toimii tunnepohjaisesti ja tekee valintoja tunteet edellä. Usein ostokäytöstä ohjaakin hetken mielijohteet ja tunne siitä, että haluaa jotain.

Nyt kun on kuluttamisen suurjuhla, kannattaa pohtia mitä ostaa, mistä ja miksi? En ala neuvomaan ketään sen enempää, sillä tiedän että olette fiksuja ja osaatte tehdä omat ostopäätöksenne. Haluan kuitenkin omalta osaltani herätellä ajattelemaan sitä, voisiko omaa kulutusta vähentää ja elämäänsä yksinkertaistaa? Itse olen ainakin huomannut ettei materian paljous tee minua yhtään sen onnellisemmaksi, vaan enemmänkin aiheuttaa ahdistusta. Puolityhjä vaatekaappi on huomattavasti mukavampi kuin pursuava läjä kaikkea. Tuollainen tavaran paljous aiheuttaa samalla tavalla ärsykeähkyä kuin vaikka se, että ympäristö hälisee ja on täynnä erilaisia ääniä. Monelle vähempi vaihtoehtojen määrä, on huomattavasti parempi kuin kymmenittäin vaihtoehtoja. Veikkaan, että minimalistisesti elävät ihmiset ovat usein jopa onnellisempia kuin yltäkylläisyydessä elävät. He osaavat nähdä ne aidot, materiasta irrallaan olevat onnellisuuden lähteet ja kykenevät fokusoitumaan elämässä aidosti tärkeisiin asioihin. Mitä enemmän elämässä on ärsykkeitä, sitä hankalampaa on keskittyä asioiden ytimeen. Tässä on ajattelun aihetta ihan jokaiselle – myös itselleni, sillä minäkin kamppailen toisinaan näiden samojen asioiden kanssa. Etenkin kun toimin alalla, johon liittyy paljon kuluttamista ja materialismia.

Päätinkin, etten osta tänään mitään.

Ihanaa mustaa perjantaita juuri sinulle!

Kuvat: Iines / edit: minä