Vähemmälläkin treenimäärällä pysyy kunnossa!

Kun puhutaan treenaamisesta, useimmiten ajatellaan, että tässä asiassa enemmän on parempi. Mitä useammin siellä salilla huhkit, sitä parempia tuloksia aikaan saat. Olen tästä asiasta kutakuinkin eri mieltä. On tietysti totta, että ei treenaavan ja treenaavan ihmisen kunnossa sekä kropassa on aivan varmasti eroa. Jos kuitenkin puhutaan kahdesta ihmisestä joista molemmat treenaavat mutta eri määrin, olen varma, ettei se vähemmän viikossa treenaava ole kaikissa tapauksissa missään nimessä huonommassa kunnossa.

Uskoin itsekin asian vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Aikaisemmin viikoissani oli hyvä jos yksi välipäivä treeneistä, kun nyt niitä on aina vähintään kaksi, useimmiten kolme tai toisinaan neljäkin. Jos mietin fyysistä kuntoani verraten tuohon aikaan, en sanoisi olleeni yhtään sen paremmassa kunnossa – oikeastaan päinvastoin. Olin useammin sairaana, kärsin paljon erilaisista lihassäryistä sekä jumeista, olin väsyneempi ja uskomatonta mutta totta, myös voimattomampi. Vasta näin vanhemmalla ikää itselleni on kirkastunut se, kuinka suuri merkitys on levolla ja palautumisella. Se, että treenaa kuutena päivänä viikossa ei vaan ole sen arvoista. Uskon, että tuossa kohtaa treeni muuttuu jopa kropalle huonoksi ja kuormittavaksi, vaikka sen tulisi nimenomaan meillä hyvinvointiliikkujilla olla energiaa tuovaa ja piristävää. Kun keho on jatkuvassa rasitustilassa en yhtään ihmettele, että moni sairastuu ylikuntoon tai potee esimerkiksi flunssia jatkuvasti.

On ikävää, että liikunta menee monilla meistä yli ja se muuttuu arkea hallitsevaksi. Pasmat menevät aivan sekaisin jos spinning tunti peruuntuu tai salitreeni jää muiden kiireiden vuoksi tänään välistä. Treenaaminen on valitettavasti jälleen kerran yksi keino kontrolloida elämäänsä. Totta kai on luonnollista, että meillä saattaa olla erilaisia elämäntilanteita, jolloin toisinaan liikunta saattaa olla tapa purkaa stressiä tai saada ajatukset muualle. Silti tämänkin asian suhteen tulisi koittaa muistaa kohtuus. Voisiko joku muu asia auttaa enemmän vaikeiden asioiden käsittelemisessä – kuten nyt vaikka puhuminen? Liikunta on meille kyllä sopivissa määrin tärkeää mutta se ei ole apu kaikkeen. Itse ainakin huomaan tuon virheen omassa käyttäytymisessäni tilanteissa, joissa olen surullinen. Minulle liikunta on tapa hukuttaa ikäviä fiiliksiä ja saada ajatukset hetkeksi muualle. Tiedostan tuon tavan itsessäni ja kiinnitänkin siihen noissa elämäntilanteissa huomiota. Murheet, kun eivät vaan jää sinne lenkkipolulle, vaan se on tapa siirtää niiden kohtaamista.

Itse ainakin ylipäänsä haluan ettei liikunta hallitse elämääni, vaan minä hallitsen sitä. Liikunta on kyllä osa jaksamistani ja saan siitä hurjasti energiaa mutta tästä huolimatta se ei ole minulle elämäni tärkein asia – eikä edes tule hyvänä kakkosena. Olen huomannut, että voin paremmin jos liikun vähemmän. Tällä hetkellä treeniviikkoni koostuvat ainoastaan juoksulenkeistä sekä kevyestä lihaskunnosta kotona, sillä salikortti meni muutama viikko sitten umpeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jättää lihaskuntoa kokonaan, mutta pieni tauko tekee toisinaan hyvää. Joka tapauksessa treenejä on omassa elämässäni sen verran sopivasti (3-4 vkossa), että aikaa jää myös muille jutuille, kuten työlle, harrastuksille, ystäville, levolle sekä myös hauskanpidolle.

Elämäänsä ei kannata täyttää pelkällä liikunnalla, sillä tuo kupla on aika yksinäinen kupla. Jos vaan suoritat treenejä ja terveellistä ruokavaliota viikosta toiseen, olisi mielestäni syytä pysähtyä miettimään voisiko tämän homman ottaa rennommin? Toki jokaisella on vapaus päättää omasta elämästään ja siitä, mitkä asiat tekevät elämästä hyvää ja elettävää mutta silti rohkenen väittää, että treenikuplassa pyöriminen ei voi olla ainakaan kovin monipuolista elämää.

Olen huomannut henkilökohtaisesti senkin, että jos minulle joskus merkkasi paljon se, että sain kehuja vartalostani ja siitä, että olen hyvässä kunnossa, enää tuolla ei vaan ole merkitystä. Paljon mieluummin nautin elämästä ja teen asioita kuin elän treenikeskeisesti sen takia, että olisin jotenkin todella hyvässä kunnossa tai se porukan timmein. Viihdyn hyvin vartalossani vaikka vatsalihakset eivät erotu tai kroppani ei ole kireimmässä kunnossa. Itse asiassa viihdyn todella hyvin ns. tavallisessa vartalossa.

Päivän ajatuksen mukaisesti, muistetaan välillä hölläillä! Se ei todellakaan tee kenestäkään rapakuntoista – päinvastoin. Jos et ole koskaan kokeillut, kokeile nyt. Olen varma, että muutos sinunkin elämässäsi on ainoastaan positiivinen.

Oikein rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!