Kun elämä yllättää

Olen aina uskonut tarkoitukseen ja siihen, ettei mikään asia elämässä tapahdu sattumanvaraisesti. Usein tapahtumahetkellä voi olla vaikea ymmärtää kaiken tarkoitusta, mutta joku päivä mieli kirkastuu ja ymmärrämme, miksi sekin niin oudolta tuntunut asia elämässämme tapahtui. Kun elämä tuo huomattavan määrän myrskyjä eteen alkaa sitä väkisinkin miettimään, että miksi näin paljon ja juuri minulle, eikö vähempikin jo riittäisi? Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta ja me voimme valita kummalta kantilta niitä katselemme. Jos valitsemme positiivisuuden, uskon ja luottamuksen – muuttuu elämäntilanne aivan varmasti valoisammaksi!

Julkaisin pari viikkoa sitten blogissani kirjoituksen koskien arvaamattomia elämänmuutoksia – hyppyä kohti tuntematonta. Vihjasin siitä, kuinka elämässäni tulee tapahtumaan muutoksia ja nyt ne ovat tosiaan ihan ovella ja ovi jo puoliksi raollaan. Enää pari viikkoa, niin osa-aikainen työpestini blogin ohessa tulee loppumaan. Tämä minusta riippumattomista syistä ja siksi olen nyt tilanteessa, joka on kieltämättä herättänyt tunteita laidasta laitaan. Tällä hetkellä olo on kuitenkin sisimmässä jo todella rauhallinen ja luottavainen. Näen kaiken nyt kauempaa ja pystyn katsomaan muutosta eri perspektiivistä, kun alkuun katsoin.

Siitähän on nyt tosiaan tasan vuosi aikaa, kun jätin kokopäivätyöni toimistossa ja heittäydyin osa-aikatyöhön voidakseni panostaa enemmän bloggaamiseen. Tämä vuosi on ollut niin opettavainen ja olen löytänyt enemmän sitä ammatillista suuntaa, johon haluan mennä. Minua ei ole luotu toimistotyöhön tai ylipäänsä kuivien papereiden pyörittämiseen – se työ ei vaan ole minua varten. Tarvitsen jotain luovempaa, innovatiivisempaa ja innostavampaa. Itselleni työssä on tärkeää jatkuva inspiroituminen ja se, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Raha ei myöskään kohdallani riitä motivaattoriksi. Työ on niin iso osa arkea, että jos sitä tekee pelkästään rahasta, tekee tuo pidemmällä tähtäimellä aika onnettomaksi. Kun muutumme onnettomiksi, alamme inhoamaan paitsi tekemäämme työtä, sen lisäksi kaikkea muutakin elämässä. Toki olemassa on mahdollisuus, että tekemästään työstä nauttii ja siitä saa vielä hyvää korvaustakin! Tuohan on oletettavasti se jokaisen unelmatilanne.

Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että toukokuun alusta jään ainakin hetkellisesti täyspäiväiseksi bloggaajaksi. Nyt on minun hetkeni miettiä, mitä seuraavaksi haluan ja samalla nähdä millaista on blogata työkseen. Ei sillä ettenkö tähänkin päivään asti olisi blogin parissa viettänyt täydet työpäivät ja vähän enemmänkin mutta se, että blogi on se ainut työ, muuttaa jonkun verran asioita. Se vaatii minulta huomattavasti enemmän ja koen, että hommaa on viimeistään silloin vietävä eteenpäin entistä ammattimaisemmin. Haluankin ottaa tilanteen vastaan haasteena ja jonkinlaisena mahdollisuutena.

Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, kuinka elämä saattaakin muuttaa suuntaa ihan pienessä hetkessä. Yhtäkkiä se tuttu ja turvallinen katoaa ja eteen tulee aivan uusi tilanne. Omalla tavallaan kaikki uusi tulisi ottaa juuri mahdollisuutena kasvaa ja kehittyä. Jos esimerkiksi omassa elämässäni ei olisi tapahtunut näitä asioita, jotka nyt tapahtuvat, en olisi saanut tätä hetkeä. Olen nimittäin työjutuissa sen verran varman päälle pelaava ihminen, etten koskaan heittäytyisi johonkin edes vähänkään epävarmaan. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että haluan katsoa tämän kortin – kääntää sen ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää.

En luonnollisestikaan sulje pois ajatusta opiskelusta tai työnhausta. Katson avoimin mielin kuinka arki lähtee rullaamaan ja jos heti alkuun jo tuntuu, että kaipaan muutakin blogin rinnalle, niin sitten haen kokopäivä- tai osa-aika töitä. Jatkuvasti seuraan mollia ja laitan aivan varmasti hakemusta menemään jos sieltä jotain mielenkiintoista löytyy. Jotenkin ihmeellisellä tavalla nyt vaan kuitenkin uskon ja luotan siihen, että asiat järjestyvät ja menevät hyvin. Haluan luottaa siihen, että elämä kantaa ja tämä tilanne avaa minulle jotain uutta. Elämää ei voi ennustaa tai käsikirjoittaa eikä tulevaisuutta kannata turhaan pelätä. Otetaan vastaan se, mitä eteen tulee ja suhtaudutaan muutoksiin positiivisin mielin!

Onko muilla vastaavaa elämäntilannetta meneillään – muutoksia, pelkoa, jännitystä, iloa ja odotusta?

Oikein energistä päivää jokaiselle ja ihanaa alkavaa pääsiäistä! Blogi ei hiljene pyhinäkään, joten toivottavasti jaksatte käydä lukemassa. :) 

Hyppy tuntemattomaan

Olen puhunut blogissani useampaankin otteeseen heittäytymisestä. Siitä, kuinka jättää se tuttu ja turvallinen, hypätä rohkeasti kohti tuntematonta. Tämä siis niissä tilanteissa, kun tuntuu ettei nykyinen elämäntilanne enää tyydytä, tai esimerkiksi työ jota teet on jo pitkään maistunut puulta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhtään tuntuu sille, että nyt pitää vaihtaa suuntaa, niin silloin sitä suuntaa on vaihdettava!

Itsehän olen aina ollut vähän sellainen tuuliviiri, että etsin jatkuvasti itseäni ja sitä mitä haluan elämältäni. Kyllästyn kovin nopeasti, mikä on tavallaan jonkinlainen kirous. Haluaisin jatkuvasti mennä eteenpäin ja saada uusia haasteita. Oli työ tai elämäntilanne mikä tahansa, kohtaan aina nuo samat fiilikset jossain kohtaa. Toisinaan ne ovat kovastikin pinnalla, kunnes taas katoavat johonkin mielen syövereihin. Nyt olen jälleen tilanteessa, että edessä on aivan uudenlaiset haasteet – hyppy tuntemattomaan. Duunikuviot tulevat jonkun verran muuttumaan ja tilanteen myötä todellakin hyppään kohti täysin tuntematonta.

Olen käynyt tässä viime päivien aikana läpi aikamoisen tunteiden kirjon – hämmennyksestä suruun ja jopa pelosta stressiin. Tulevaisuus kieltämättä jännittää, mutta omalla tavallaan mahdollisten uusien ovien aukeneminen tuntuu jopa aika hyvältä. On hyvin tyypillistä, että mullistavien elämäntilanteiden kohdalla koemme usein pelkoa ja jännitystä. On iso muutos hypätä sieltä mukavuusalueelta epämukavuusalueelle ja toisinaan jopa vastoin omaa tahtoaankin. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että kun yksi ovi edessämme suljetaan, aukeaa toinen ennenpitkään tilalle.

Muutamaan otteeseen on kyllä tullut mietittyä omaa elämäntilannetta ja sitä, kuinka myllerryksessä  elämäni on jo pitkään ollut. Jos vuosi 2016 oli jo itsessään haastava, niin en tiedä mitä sanoisin tästä vuodesta… Jatkuvasti on tapahtunut asioita, niin hyvässä, kuin pahassakin. Jollain tavalla sellainen tasapainoinen arki ja seesteisyys on pitkään ollut ihan hakoteillä. Olen miettinyt mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus? Miksi tapahtuu niin paljon ja nimenomaan asioita, jotka vaikuttavat omaan hyvinvointiin aika suurellakin tavalla. Ja tämä ei siis ole pelkästään omassa elämässäni, vaan useamman läheisenikin elämässä. Nyt on ihmeelliset ajat!

Elämä on tosiaan välillä kovin arvaamatonta, emmekä voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Itse haluan uskoa tulevasta hyvää, sillä uskon haasteiden tuovan elämään hyviäkin asioita. Kun meitä koulutetaan, me vahvistumme. Uusien elämäntilanteiden kohdatessa onkin tärkeää, että näemme ne mahdollisuutena johonkin uuteen. Negatiivisten asioiden miettiminen ei auta meitä yhtään, vaan on ehdottoman tärkeää pitää mieli positiivisena. Toki negatiivisuuttakin on lupa tuntea ja pelko tai epävarmuus ovat aivan luonnollisia tunteita tilanteessa, jossa hypätään kohti tuntematonta. Kun omat pelkonsa kohtaa, voi niistäkin vapautua. Itse ainakin usein huomaan pelkoni kohdatessa, että eipä minua enää niin pelotakaan.

Tällaisia sekalaisia ajatuksia tähän torstaihin. Elämän ihmeellistä myllerrystä ja ristiriitaisia tunteita, joiden suhteen uskon kuitenkin pelkästään hyvään lopputulokseen. Kaikella on tarkoituksensa ja mikään täällä ei tapahdu turhaan. Tuntemattomasta voi poikia meille jopa paljon jotain sellaista, josta emme osanneet edes unelmoida.

Onko teidän elämässänne ollut viime aikoina myllerrystä? Vai onko se kohdannut lähinnä vaan itseäni ja lähipiiriäni? 

Kuvat: Iines /editointi: minä