Kuinka kohdata negatiiviset tunteet?

Vaikka sitä kuinka toivoisi, että elämä olisi ainoastaan kivoja ja hyviä tunteita, on totuus toinen. Elämään nimittäin kuuluvat negatiivisetkin tunteet ja ilman niitä emme osaisi varmastikaan arvostaa hyvin soljuvaa arkea saatikka onnellisuutta. Itselleni negatiiviset tunteet ovat tulleet erityisen tutuiksi parin viime vuoden aikana, kun olen lopettanut niiden pakoilun ja rohjennut kohtaamaan tunnemaailmaani eri tavoin kuin aikaisemmin. Toisaalta taas tämä päätös kohdata tunteita on vienyt välillä todella synkkiinkin tunnepohjaisiin tiloihin mutta silti koen, että on se parempi kuin elää jatkuvasti negatiivisia tunteitaan pakoillen. Totuus on kuitenkin se, että negatiivisiin tuntemuksiin ei kuole, vaan ne ainoastaan kasvattavat.

Oma heikkouteni on, että otan usein elämässä asiat turhankin raskaasti. Vaikka osaankin nauttia ja iloita, samaan aikaan herkkyyteni aikaan saa minussa usein aivan liikaa stressiä, huolta ja ahdistusta. En kuitenkaan pysty itseäni muuttamaan mutta se, mitä voin tehdä on opetella tuntemaan, ymmärtämään ja käsittelemään omaa henkistä puolta, jota olenkin jo pidempään pyrkinyt tekemään. Toki on aikoja ja elämäntilanteita ettei tuohon täydellisesti edes kykene mutta sekin lienee täysin inhimillistä. Tärkeintä on mielestäni se, että pyrkii ymmärtämään sekä etsii tunteilleen syitä. Ei vaan tunne, vaan oikeasti miettii, mistä kyseinen negatiivinen tunne oikein pulppuaa. Itse en nimittäin usko, että yksikään huono tunteemme tulee tyhjästä. Viha, ikävä, katkeruus, surumielisyys – ne kaikki kumpuavat jostakin.

Kuinka sitten kohdata negatiiviset tunteensa? Kuinka minä sen teen hetkinä, jolloin kohtaan tunteita, joita en välttämättä haluaisi tuntea?

KIVUN KOHTAAMINEN

Ihan ensimmäinen reaktio itselläni on negatiivisten tunteiden kanssa useimmiten fyysinen pahoinvointi. Mitä vaikeammasta tunteesta on kyse, sitä vahvemmin reagoin. Itken myös herkästi ja se onkin yksi tapa reagoida kipuun. Mikään noista tuntemuksista ei kuitenkaan ole häpeällinen asia. Reagoimme kipuun sitten millä tavalla tahansa, se on täysin hyväksyttävää. Aivan ensimmäinen asia negatiivisten tunteidensa kohtaamisessa onkin hyväksyä totuus ja se, että nyt sattuu. Se on ihan okei, että koen kipua ja reagoin siihen.

Ihmisen luontainen puolustautumiskeinohan on kieltäminen sekä pakoilu. Tätä itsekin ison osan elämästäni harrastaneena voin käsi sydämellä sanoa, että suurin virhe on paeta. Tunteiden tukahduttaminen on pitkässä juoksussa todella raskasta ja niin tehdessämme teemme pelkästään hallaa itsellemme.

NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN KÄSITTELEMINEN

Kun tunne on kohdattu ja se erilaisin sinulle luontaisin muodoin koettu, on aika suhtautua siihen realistisemmin. Lähinnä siis miettiä syvemmin mistä on kyse ja miksi tunnen näin? Usein ihmismieli paisuttelee asioita ja saatamme esimerkiksi kuvitella tai ennalta pelätä tapahtumattomia juttuja. Usein negatiivinen tunne on myös siinä hetkessä ja nimenomaan johtuu jostain tapahtuneesta asiasta. Noissa tilanteissa kivun syyn löytäminen ja sitä kautta oman mielensä ymmärtäminen on tärkeää.

Itse esimerkiksi reagoin usein ihmissuhdeasioihin vahvasti, sillä olen pettynyt niin monta kertaa juuri tuolla osa-alueella. Siinä mielessä ymmärränkin itseäni ja tiedostan, että näin on käynyt aikaisemminkin, jonka vuoksi nytkin ahdistaa jos tilanteessa on samanlaisia piirteitä kuin jossain aikaisemmassakin tilanteessa. Se, että tiedostan tuon on itselleni tärkeä asia enkä yritä verhota sitä esimerkiksi johonkin muuhun. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja vaikka tämänkin ääneen sanominen tietyllä tapaa nolottaa ja saa minussa aikaan epäonnistumisen tunteita, koen silti olevani rohkea. En pelkää nähdä sisimpääni ja olla jopa negatiivistenkin tunteideni suhteen rohkea.

LÄPIKÄYMINEN

Kun olet kohdannut negatiiviset tunteesi ja oivaltanut, mikä on tunteidesi takana, on aika käydä asiaa rakkaudellisesti läpi. Korostan etenkin rakkaudellista otetta omaan sisimpään, joka ei missään nimessä ole itsellenikään itsestäänselvyys. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joka alkaa usein kiputilanteissa soimaamaan itseään tai miettimään omia vikojaan. Toisaalta taas tiedostan myös sen, mistä tuokin johtuu. Asiat ovat usein niin monen historiassa tapahtuneen asian summa, että niiden kasaaminen on joskus kyllä aikamoinen sekamelska.

Jos negatiivisiin tunteisiisi liittyy toinenkin ihminen, on tärkeää ottaa askel myös häntä kohden. Usein voi olla, ettei toinen ole ollenkaan ymmärtänyt reaktiotasi, koska ei ole tiennyt kaikesta, mitä olet kokenut. Siksi vuorovaikutus esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa on niin tärkeää. Kannattaakin siis pyrkiä mahdollisimman avoimesti kertomaan toiselle, mikä on hätänä ja miksi tunnet kuten tunnet. Itse ainakin koen, että avoimuus ihmissuhteissa on se juttu, joka ehdottomasti kantaa! Tulee kuitenkin ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia eikä se kaikille ole helppoa.

LOPULTA PAREMPI OLO

Kun kipu on kohdattu, hyväksytty, mahdollisesti jopa ymmärretty sekä vielä läpi käyty, on olo varmasti huojentunut. Näiden juttujen kanssa ei kuitenkaan ole mikään kiire, eli prosessoiminen voi viedä todella pitkäänkin. Elämässä on kriisejä, joita ei käsitellä yhdessä yössä eikä välttämättä kuukausissakaan. Kuitenkin se, että on tiedostava itseään ja tunteitaan kohtaan, eikä pakene edes kipua tai pelkoa, on oikeasti aika iso askel hyvinvoivaan elämään.

Itse en ole edelleenkään näissä asioissa mikään pro mutta vuosi vuodelta osaan käsitellä tunnemaailmaani paremmin. Ajoittain tulee kuitenkin hetkiä, että tuntee olevansa jälleen pieni lapsi – niin hukassa tai särkyvä – sekin on kuitenkin täysin sallittua. Ihminen on inhimillinen ja inhimillisyyteen kuuluu myös aikuisiällä negatiiviset tunteet.

Toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin negatiivisten tuntemusten kanssa painivalle! <3

Kuvat: Taru / edit: minä

Kun ärsyttää

Olen aina ollut ihmisenä hyvin impulsiivinen ja tunnereaktioiden vietävissä. Kun olen ärsyyntynyt tai kiukkuinen, näytän mitä todennäköisimmin tuntemukseni. Tiedän, että se on tavallaan itsekästä mutta minulle on tärkeää päästää höyryjä ulos silloin jos ja, kun siltä tuntuu. Jos taas en pysty syystä tai toisesta olemaan rehellinen ja avoin tunteideni kanssa, ahdistus sisälläni kasvaa ja lopulta siitä tulee sellainen painava möykky, joka jossain kohtaa purkautuu pommin lailla. Me ihmiset olemme erilaisia näidenkin juttujen kanssa ja osa kestää negatiivisia tuntemuksia paremmin kuin toiset. Joillain on luontainen kyky suhtautua negatiivisuuteen seesteisemmin ilman vahvoja tunnereaktioita – viisaus ja järki edellä.

Iän myötä ärsytyskynnykseni on onneksi noussut, enkä enää jaksakaan ärsyyntyä ihan pienistä jutuista. Arjen vastustus nyt tuntuu vaan ihan tavalliselta vastustukselta eikä sitä kohtaan jaksa jatkuvalla äkäisyydellä taistella. Olen nimittäin huomannut, että ärsytys syö todella paljon henkistä hyvinvointiani ja esimerkiksi turhanpäiväinen kiukku aamulla saattaa vaikuttaa koko päivän olotilaan negatiivisesti. Toisaalta taas, olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että negatiivisetkin tuntemukset kuuluvat elämään. Ei ole normaalia elää jatkuvassa hypessä tai positiivisuudessa, sillä silloin peitetään jotain tärkeää. Ihminen, kun on tunteiden kokonaisuus ja luonnollista on, että aina kaikki tunteet eivät ole pelkästään positiivisia.

Vanhemmiten itselleni onkin tullut luontainen halu suhtautua myös ärsytykseen rakentavammin. Ikään kuin siten, että pystyn avaamaan myös noita hieman ikävämpiäkin tunteitani. Negatiivisten tunteidenkin taustalla, kun on aina jotain. Vaikka tunnereaktio tulisikin ulos nimenomaan sään kiroamisena saattaa se juontaa juuriaan jostain syvemmältä. Itse ainakin muistan tuon ajan, kun olin arjessa jatkuvasti ärsyyntynyt ja kiukkuinen. Nuo negatiivisuuden syyt olivat niin paljon syvemmällä ja tuo tunne pohjautui siihen, etten ollut tyytyväinen elämäntilanteeseeni. En tehnyt asioita joita halusin todellisuudessa tehdä, tunteitani tukahdutettiin ja koin sen seurauksena myös riittämättömyyttä. Tuolloin tosiaan jo pienikin arjen vastustus tuntui aivan mielettömän suurelta ja olin ylipäänsä hyvin herkkä ärsyyntymään sekä tuntemaan negatiivisuutta.

Nykyään pyrinkin aina miettimään ärsytyksen tunteitani syvemmin, sillä en halua enää tuollaiseen olotilaan jossa muutama vuosi sitten olin. Mietinkin tunnereaktioiden suhteen lähinnä sitä, että miksi näin ja mikä aiheuttaa nuo tuntemukseni? Onko siellä taustalla nyt jälleen jotain ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta vai kenties sisäistä tyytymättömyyttä? Jos mietitään, että elämme jatkuvassa ärsytyksen olotilassa tiedostamatta sen syvempiä syitä, käy se pidemmän päälle raskaaksi paitsi meille itsellemme, myös läheisillemme. Se, ettei näe asioissa oikein mitään hyvää vaan ärsyyntyy pienestä tai lähestulkoon kaikesta, on mielestäni ehkä tuhoavin mahdollinen tapa elää tätä elämää.

Kuinka sitten kohdata negatiivinen tunnereaktio kuten ärsytys arjessa? Mitkä ovat vinkkini ärsytyksen tunteiden lieventämiseen?

Kun kohtaat ärsyttävän tilanteen, pyri rauhoittumaan. Älä raivoa tai huuda vaan pysähdy ja laske kymmeneen sekä hengittele rauhallisesti. Tavallisesti raivo kyllä laantuu kunhan annamme itsellemme aikaa rauhoittua ja laannuttaa tunnereaktiomme.

Kun olet saanut tunneryöpyn rauhoitettua pohdi mistä tuo ärsytyksen tunne johtuu ja miksi reaktiosi on niin vahva? Liittyykö siihen jotain syvempää ja jos liittyy niin, miten voisit tuota tunnettasi käsitellä? Auttaisiko ehkä puhuminen jonkun läheisen tai kenties asiaan liittyvän ihmisen kanssa? Tärkeintä on tiedostaa tunteensa sekä niiden taustat kuten myös hyväksyä ne. Negatiiviset tuntemukset ovat osa elämää ja näin myös ärsytyksen tunteet – tunteesi ei ole koskaan väärä.

Anna tunteidesi tulla ulos mutta oikeiden kanavien kautta. Toiselle ihmiselle raivoaminen on mielestäni hyvin väärä tapa vaikka siihen itse todellakin monesti sorrun. Riiteleminen ja raivoaminen on kuitenkin vaan ihmisiä vahingoittavaa, joten siihen en koskaan kannusta. Suosittelenkin muita tapoja tunteiden purkamiseen. Hyviksi keinoiksi olen ainakin itse kokenut puhumisen (kaiken häpeällisimmänkin ääneen sanomisen), kirjoittamisen, liikunnan, yksin olemisen ja tiedostavan  sekä rakentavan ajattelemisen.

Pyri yleisesti ottaen elämässä siihen, että käsittelet tunteitasi ennen kuin tilanteet etenevät ärsytyksen tasolle. Se, että ei jätä tunteitaan huomiotta tai tukahduta niitä on tärkeää! Kun pyrkii elämässä jatkuvasti tiedostavaan tunneajatteluun, sitä ei edes ajaudu niin pahaan tilanteeseen, että koko kasa purkautuu atomipommina ulos. Tämä tosin vaan pyrkimyksenä, sillä harva ihminen tähän täysin kykenee ja sekin on ihan inhimillistä.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neule Alexander Wang (second hand)

Jos sinua ärsyttää tänään kohta alkava uusi viikko ja se, että arki alkaa jälleen, kannattaa pysähtyä miettimään miksi näin on? Miksi maanantai ärsyttää niin kovin, mikä on syy tuolle ärsytykselle? Kun ärsytyksen paikallistaa voi silloin tarttua ongelman ytimeen ja miettiä, kuinka tuota asiaa voisi muuttaa elämässään vähemmän ärsyttävään suuntaan. Ratkaisu on muutoksen päässä. Oli sitten kyse omasta asennemuutoksesta tai ihan konkreettisesti asioiden muuttamisesta.

Oikein mukavaa hyvän fiiliksen sunnuntaita!

 

Kuvat: Iines / Edit: minä