Miksi muiden paino häiritsee sinua?

Täällä FitFashionin portaalissa on viime päivinä kuhistu äitiyden aiheuttamista kiloista ja siitä, onko raskaus tai lapsen saanti oikeutus painon nousulle saatikka liikkumattomuudelle. Vaikka itse en ole millään tavalla kohderyhmää alkoi aihe kiinnostamaan, sillä siitä on tullut nyt sen verran monesta tuutista. Oikeastaan tässä kiinnostaa lähinnä tuo paino aspekti, joka tuntuu olevan niin usein tavoitteellisesti ja paljon treenaaville ongelma. Toisten ihmisten paino koetaan jotenkin henkilökohtaisena haittana vaikka sitähän se ei todellakaan ole. Kenenkään toisen paino ei ole minun tai sinun ongelma – tai ei ainakaan pitäisi olla.

Itseäni ärsyttää painokeskeisyys – on jo ikuisuuden ärsyttänyt. Se, että ihminen joka ei ole fitissä kunnossa on automaattisesti joko laiha läski tai sitten ihan vaan laiska ja ylipainoinen. En oikeastaan tiedä miksi pyöreys mielletäänkin aina laiskuuteen, sillä aina ei todellakaan ole kyse siitä, että painavampi ihminen vaan makaa sohvalla ja syö sipsejä. Moni kookkaampi ihminen kyllä liikkuu mutta ei jokainen meistä välttämättä välitä olla erityisen tikissä. Toisille riittää ihan vaan hyötyliikunta, eikä kaikkia voi pakottaa rakastamaan salilla käymistä. Usein asioihin liittyy myös toinen puoli, eli esimerkiksi ne äitiyden aiheuttamat muutokset vartalossa, hormonitoiminta tai ihan jo vastasyntyneen lapsen viemä huomio. Pakko sanoa, että vaikka minulla ei lapsia olekaan, ymmärrän silti täysin sen, että raskaus muuttaa kehoa. Ymmärrän sen, että synnytyksen jälkeen ei ole ensimmäisenä mielessä oma kroppa ja sen kuntoon saaminen. On varmasti paljon muitakin asioita, jotka vievät tuossa kohtaa sen suurimman huomion. Ihmettelenkin suuresti, miksi äiteihin kohdistetaan niin suuresti ulkonäköpaineita? Miksi heidän tulisi olla kuukausi synnytyksen jälkeen kovassa kunnossa ja mitä jos kaikki eivät edes halua sitä? Mitä jos synnyttänyt äiti yksinkertaisesti viihtyy vartalossaan?

Tätä ei varmaan saisi ääneen sanoa mutta ihmiset, jotka kiinnittävät eniten huomiota omaan ulkonäköönsä, ovat niin usein niitä, jotka arvostelevat kovaäänisesti toisten ihmisten ulkonäköä. Mielestäni ne vartalonsa suhteen kaikista epävarmimmat henkilöt ovat niitä, joita häiritsee muiden yli- tai alipaino. Kun eletään omaa vartaloaan jatkuvasti suurennuslasilla tarkastellen, toki silloin tarkastellaan alitajuisesti myös muiden vartaloita. Ehkä saatetaan jopa kokea inhoa ylipainoisia/pyöreämpiä kohtaan, sillä omassa päässä rasva on yhtä kuin ällöttävin asia ihmiskehossa. En nyt puolustele millään tavalla sairaalloista ylipainoa – eli sitä omalle terveydentilalleen äärimmäistä olotilaa – vaan haluan korostaa, että painon ei tulisi antaa hallita mieltämme niin paljon. Painon ei tulisi antaa hallita yhteiskuntaamme eikä luokitella ihmisiä. Se, mitä vaaka näyttää ei kerro ihmisestä loppupeleissä yhtään mitään, eikä koon perusteella voi mielestäni määritellä ihmisen laiskuutta tai aktiivisuutta.

Itsehän en ole käynyt vuosiin puntarilla sillä en ole kiinnostunut painostani. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei minua kiinnosta, mitä painan sillä se ei viesti itselleni yhtään mitään. Aina näin ei ole kuitenkaan ollut ja olen minäkin elänyt sen elämänvaiheen, kun ajatukset pyörivät pitkälti oman vartalon ja nimenomaan sen kiinteyden ympärillä. Onneksi vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja tässä on viisastuttu aika tavalla. Nykyään paino onkin minulle täysin merkityksetön asia – niin omani kuin muidenkin. Rakastan kyllä liikuntaa ja siksi treenaankin mutta se, että seuraisin jatkuvasti kehoani mittanauhojen tai puntarin kanssa niin ei kiitos. Tietysti tämä on minun valintani mutta voin sanoa, että on muuten aika kiva valinta. Kun unohtaa kehoonsa kohdistuvat kyttäämiset, vapauttaa se aika tavalla.

Mielestäni tärkeintä olisi, että jokainen saisi olla sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa olla. Vaikka on tiettyjä elintapasairauksia, jotka ylipainoisia toki vaivaavat, niin yhtä lailla kuolee koko elämänsä treenanneita ihmisiä syöpään. Itse asiassa juuri tänään aamulla luin kirjoituksen 27 -vuotiaasta naisesta, joka kuoli noinkin nuorena syöpään vaikka oli elänyt terveellistä elämää. Linkin takana on hänen kirjoittamansa jäähyväiskirje, jossa on muuten muutama hyvä elämänohje ihan meistä jokaiselle. Paino on loppupeleissä aika pieni juttu elämässä ja vaikka välillä olisimmekin niitä vähän ”laiskempia sohvan pohjalla makaajia” niin ei se elämä siihen kaadu. Elämässä on monenlaisia vaiheita ja sellaisia voi olla myös liikunnan sekä elintapojen suhteen. Välillä on ihan ok maata siellä sohvan pohjalla jos siltä tuntuu. Suklaakin maistuu toisinaan muuten aika hyvältä enkä sipsejäkään laittaisi täysin boikottiin!

Siispä ensi kerralla, kun jonkun toisen paino tai koko ärsyttää sinua, mietippä ihan huvikseen, että miksi näin? Tuossa kohtaa voi olla hyvä paikka oivaltaa jotain tärkeää.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa sinne kotisohville! 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Unohda puntari

Näin eilen erästä ystävääni, jonka kanssa aloimme puhumaan salitreenin tuloksista ja painosta. Ystäväni murehti muutamaa ylimääräistä kiloaan ja pohti mistä nuo mahtavat johtua. Tämä oli itseasiassa hassu yhteensattuma sillä olin nimenomaan miettinyt, että tällä viikolla kirjoitan blogissani painosta ja siitä miksi en itse puntarilla käyntiä harrasta. Siispä nyt tuli todellakin varmuus siitä, että haluan aiheesta kirjoittaa!

img_9379

En ole tosiaan käynyt puntarilla ainakaan vuoteen, ellen jopa kahteen? En ole kiinnostunut siitä paljonko painan enkä näe, että sillä painollani olisi minkäänlaista merkitystä itselleni. Muistan, kuinka nuorempana minäkin seurasin painoani muiden tavoin ja nimenomaan puntari tosiaan kertoi sen missä kunnossa olen. Kun aloitin saliharrastuksen huomasin, kuinka alkuun vaa`an lukema lähti nousuun. Tottakai! Kun läski palaa ja muuttuu lihakseksi, nousee paino siinä samalla. Lihaksethan keräävät myös nestettä kovan treenin seurauksena (mikrovauriot), jonka saattaa tuntea kehossaan ainakin pari päivää harjoitusten jälkeen. Toisaalta tuo neste kyllä katoaakin parissa päivässä jos kropan annetaan palautua.

Jos kuitenkin mietitään, että treenaat jatkuvasti kovaa ilman, että keho ehtii välttämättä edes palautua saattaa paino olla jatkuvasti korkeammalla vaikka et todellakaan olisi kerännyt kroppaan grammaakaan löysää. Tässä siis yksi syy myös siihen miksi mielestäni tuo puntarihömpötys on niin turhaa. Kehollamme on monia tapoja reagoida ja nesteen kertyminen kroppaan saattaakin joskus vaan viestiä sitä, että nyt pitäisi hieman levätä treenaamisen sijaan.

img_9417

En rehellisesti sanottuna suosittele painon seuraamista yhtään kenellekään. Ellet sitten ole runsaasti ylipainoinen ja lähde alkuun tavoitteellisesti nimenomaan painoa pudottamaan, tai treenaa ammattimaisesti lajia jossa painolla on merkitystä. Mutta normaalipainoiset, tavalliset ihmiset, heittäkää se puntari sanonko minne! Paino ei kerro kunnostanne todellisuudessa yhtään mitään.

Oma mittarini keholleni on nimenomaan fyysinen fiilis, olotila, vaatteet ja välillä se peilikin. Jos tuntuu, että farkut kiristävät tai nappi tuntuu tukalalta, mietin kuinka olen viime aikoina ruokaillut ja onko tämä ruoasta johtuvaa turvotusta, vai mistä on kyse? Usein turvotus saattaa nimenomaan olla nestettä kehossa ennen menkkoja, tai vaikka viikonloppuna nautitun sokerin jäljiltä. Yhä useampi kärsii myös vatsaongelmista. Niin hurjan moni asia voi vaikuttaa kroppaamme, mutta jos olemme terveitä ja elämme perusterveellisesti, keho palautuu kyllä.

img_9370

Minulle vaaka ei kuitenkaan ole mikään vihollinen mutta mielestäni se on turha kapistus.  Haluankin kannustaa ihmisiä enemmän sellaiseen silmämääräiseen, rentoon elämiseen mitä tulee kehoon ja ruokailemiseen. Ei meidän kannata miettiä itseämme lukujen kautta, vaan ihan muita väyliä pitkin. Ihmiskeho on todella erikoinen kapistus ja mielestäni jo se, että ruoka punnitaan tai lasketaan on jotenkin absurdia. Et voi koskaan olla varma, että kulutuksesi on tänään se millainen ajattelet sen paperilla olevan tai, että kun syöt näin laihdut tuota vauhtia. Me ollaan oikeasti aika outoja otuksia ja se mikä toimii paperilla toiselle, ei toimi välttämättä laisinkaan käytännössä toiselle.

Vaikka en olekaan mikään ravitsemus-alan ammattilainen koen, että voin puhua tästä aiheesta aika vahvasti, sillä itse olen löytänyt tasapainon nimenomaan hölläämisen kautta. Siinä kohtaa, kun jätin kalorien laskemiset ja muut ravintoon liittyvät kaavat olen voinut paljon paremmin. Oma kroppani on paremmassa kunnossa nyt, kuin silloin. Se, että nautin lähes päivittäin raakasuklaata tai syön monta kertaa viikossa gluteenitonta pastaa, on vaikuttanut kroppaani ihan päinvastaisella tavalla, kuin sen voisi ajatella vaikuttavan. Itseasiassa nimenomaan hiilareista ja niiden vaikutuksesta kehoon pitääkin tässä joku päivä teille kirjoitella!

img_9412

En halua postauksellani pakottaa ketään heittämään sitä vaakaa menemään mutta haluan, että kyseenalaistat sen tarvitseko sitä mihinkään? Vaikka monesti ajatellaan, että hei tämähän on minulla aivan hallinnassa, niin silti useimmilla esimerkiksi ruoan punnitseminen tai oman painon seuraaminen menee jossain kohtaa jopa sairaalloiseksi. Ja varsinkin siinä kohtaa, kun paino lähteekin treenien seurauksena nousuun, eikä näytäkään samaa lukemaa kuin ennen.

Kokeilkaa siis puntaritonta elämää, unohtakaa paljonko painatte ja tehkää siitä elämäntapa! Jos joku kysyy paljonko painat, sano ettet tiedä. :) Ei se haittaa. Minä en tiedä paljonko painan, enkä välitäkään tietää. Ihan sama. Tärkeintä on viihtyä vartalossaan ja tuntea olo siinä kotoisaksi. Minulle vartaloni on ainakin nykyään enemmän koti, kuin se on koskaan ollut. <3

Millainen suhde teillä on puntariin? Onko se ehkä vihollinen vai päivittäinen ystävänne?