Maanantain randomit

Aina herkutellessani tai ostaessani kaupasta ns. oikeita sokeriherkkuja syön sen, mitä jaksan ja mieli tekee, jonka jälkeen kaadan loput herkuista roskiin. Tätä on ihmetellyt vuoron perään oikeastaan kaikki läheiseni ja perustelen asian aina samalla tavalla. En pidä sokeriherkkuja millään tavalla arvokkaina, jonka vuoksi ihmettelen miksi en voisi laittaa loppuja roskikseen? On täysin eri asia jos puhutaan laadukkaasta ruoasta tai herkuista mutta valkoinen sokeri… Mielestäni se on suorastaan roskaa, eikä edes millään tavalla säästämisen arvoista.

Jostain syystä en ole laisinkaan aamutreenaaja. Parhaiten treeni kulkee kohdallani klo. 12-15 välillä tai sitten ihan myöhään illalla. Itse asiassa näin kesän tullen suorastaan rakastan iltalenkkejä, jolloin kaupunki on jo hieman hiljentynyt ja ilma kesäisen raikas. Aamulla treenatessani olen vaan niin kankea ja uninen, jolloin ei auta edes kahvit tai motivaatiolauseet. Uskon ylipäänsä, että ihmiset joko ovat biologisesti aamuihmisiä tai eivät. Voit yrittää kääntää rytmin mutta jos olet luontainen iltakukkuja, se tuskin tulee koskaan täysin onnistumaan.

Pelkään lokkeja ja ylipäänsä lintuja. Pahinta pelkoni on kuitenkin lokkeja kohtaan, sillä ne ovat usein niin agressiivisia ja lentävät ihmisten korkeudella. Lokit ovat myös niin kovin likaisia ja levittävät aivan varmasti kaikenlaisia tauteja. Välillä on tullut juostua lokkeja jopa karkuun jos joku on lennellyt agressiivisen oloisesti lähettyvillä. En oikeastaan tiedä voisiko lokki hyökätä ihmisen kimppuun ilman syytä, mutta silti niitä pelkään. Ylipäänsä linnut ovat mielestäni aika ällöttäviä eläimiä joitain söpöjä pikkulintuja lukuun ottamatta.

Kuulen hyvin usein biisit väärin ja saatan laulaa niitä moneen otteeseen kuulemallani tavalla, kunnes joku korjaa, ettei siinä nyt noin lauleta. Yleensä vaikka joku korjaa virheellisen kieliasun jatkan silti sillä omalla tavallani tuon biisin laulamista. Miksipä sitä hyvin opeteltua uudestaan opettelemaan…

Löydän enää nykyään aika harvoin mitään mielenkiintoista vaatetta kaupungilta. En tiedä mikä siinä onkin mutta olen vaatteiden suhteen todella ronkeli. Olen muuttunut asian suhteen ehkä jopa hieman pihiksikin ja mietin tarkkaan ennen ostopäätöksen tekoa, että tarvitsenko tuota todella. Aina välillä ihmettelen sitä kuinka toiset löytävät Zarasta jatkuvasti kasa kaupalla vaatetta, sillä itse löydän ehkä pari vaatekappaletta jotka miellyttävät edes sen verran, että voisin ostamista harkita.

Pesin hyvin monta vuotta hiukset aina pää alaspäin, koska luin jostain, että se tekee hiuksista parempi kuntoiset ja tuuheammat. Voitte vaan kuvitella, että nykyään en enää tuota vinkkiä noudata mutta saattoihan sillä jotain vaikutusta olla, kuka tietää? Nuorempana sitä oli jotenkin niin hassun tarkka kaikesta pienestäkin ulkonäköön liittyvästä, että yritti todella tuuheuttaa hiuksiaankin mitä ihmeellisimmin keinoin. Muistan kuinka eräs nuoruuden frendini söi jopa eläinten piimaxia paksumman tukan toivossa.

En ole varma haluaisinko koskaan leikata silmiäni vaikka lasithan minulla on ollut jo 13-vuotiaasta lähtien. Pelkään todella paljon sitä, että sokeutuisin tai silmäni menisivät jollain tavalla pilalle. Tänä päivänä pidän muutenkin niin paljon laseista, että olenkin miettinyt olisiko leikkaus edes kannattava? Ikävintähän olisi se, että kävisi leikkauksessa ja näkö alkaisi uudelleen huonontumaan. Toisaalta olisihan se aika ihanaa herätä suoraan kirkkaaseen ja tarkkaan maailmaan, eikä koskaan enää nähdä mitään sumeana.

Unohdan todella usein hintalaput vaatteisiin roikkumaan. Tätä tapahtuu etenkin paitojen kanssa usein ja se vasta noloa onkin, kun sinulla on koko päivän päällä valkoinen paita, josta tuo lappu kuultaa kivasti läpi.

Meikkaan nykyään enää ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Rakastan meikitöntä ihoa ja pidän siitä fiiliksestä, joka kasvoillani on ilman mitään pakkelia. Vaikka välillä on ihanaa olla huoliteltu, niin meikitön fiilis on silti aivan parasta!

En enää osaa nukkua ilman korvatulppia jos nukun toisen ihmisen kanssa. Opin tuon tavan aikanaan seurustellessani ja nyt siskon nukkuessa vieressäni on minun aivan pakko laittaa tulpat korviin joka yö tai en yksinkertaisesti saa unta. Se on jännä kuinka nopeasti tulpilla nukkumiseen koukuttuu ja se täysi hiljaisuus on se, jonka haluat kokea ilta toisensa perään.

Oliko mitään samoja juttuja, jotka osuivat ja upposivat?

Muuten toivottelen oikein rentoa maanantai-iltaa! :)

Tätä et tiennyt minusta

Olen jossain määrin aika itsekäs ihminen. Tällä en tarkoita mitään ilkeää omahyväistä tyyppiä, mutta se, että olin kuusi vuotta ainut lapsi näkyy minussa jollain tavalla vielä tälläkin ikää. Olen aika huono jakamaan asioita ja tavallaan en tee helposti mitään sellaista, mikä ei tunnu minusta hyvältä. Vaikka ajattelenkin muita ihmisiä, en ajattele muita kuitenkaan niin paljon, kuin jotkut ihmiset ajattelevat. Tai en laita toisia aina itseni edelle ja sitä rataa. Terve itsekkyys on mielestäni jossain määrin ihan hyväkin piirre, mutta toisinaan toivoisin, että olisin se joukon huolehtivaisin tyyppi. Yksi ystäväni on niin epäitsekäs, että jollain tavalla katson tuota piirrettä hänessä todella ylöspäin.

Vaikkei ehkä ihan heti päällepäin uskoisi, kiihdyn helposti nollasta sataan. Olen kovin temperamenttinen ihminen ja jos jokin asia todella ärsyttää, näytän sen. Hermostun eniten jos jokin asia ei onnistu ensimmäisellä kerralla ja useinpa vielä silloin, jos kyse on omasta epäonnistumisesta. En pidä yhtään siitä, etten osaa jotain. Joskus ovat tavaratkin lentäneet, mutta onneksi ikä on tuonut temperamenttiini tiettyä tyyntymistä…

Inhoan kaikenlaisia sanalyhennelmiä. Raksu, seukata, ystis, datailla, dösä, dokata, spessu… Listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin. Miksi sanoista pitää vääntää tuollaisia lyhennelmiä? Mielestäni ne kuulostavat niin tyhmiltä ja teinimäisiltä. Vaikken puhu mitään kirjakieltä, en oletettavasti myöskään käytä noita lyhenteitä. En ainakaan usein, toivottavasti.

Minulla on lähes aina jotain vaivoja. Eikä siinä jos vaan sivuuttaisin oireet, mutta alan aina googlettamaan ja lopulta päättelen, että nyt on tosi kyseessä. Toisinaan joutuu jälkikäteen ihan naureskelemaan niille omille diagnooseille, joita teen. Harvoin on kuitenkaan oikeasti kyse mistään vakavasta, sillä olenhan perusterve ihminen. Pelkään vaan aika paljon erilaisia sairauksia ja ajattelen tässäkin asiassa realistisesti, että ne todella voivat osua joskus jopa omalle kohdalle.

Olen kokenut jonkinlaisen joogahurahduksen. Alkuun olin vähän skeptinen ja mietin etten halua mitään henkisiä joogahöpinöitä mutta nyt, kun olen tehnyt joogaharjoituksia kotona useamman kerran ja käynyt kerran hot joogassa alan fiilistelemään todella tuota lajia. Henkisyyttähän ei ole pakko ottaa mukaan ellei niikseen halua. Fiilis kehossa puolenkin tunnin joogan jälkeen on aika mieletön! Tuntuu, kuin keho aukeaisi ja sitä löytäisi itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Kyseinen laji tuo hurjan hyvää tasapainoa lihaskuntoharjoittelun ja aerobisen rinnalle.

Kiroilen aivan liikaa. Vaikken niitä pahimpia kirosanoja, niin veellä alkava sana pääsee suustani vähän turhankin usein. Muiden puheesta kirosanat aina särähtävät korvaani, joten tuo on ehdottomasti tapa, josta koetan kokoajan päästä eroon! Kiroilu on vaan jonkunlainen noidankehä, se ikäänkuin tarttuu kielenkäyttöön todella helposti ja on hankala lopettaa kokonaan. Varsinkin jos jokin juttu ärsyttää, on tuo vee niin helppo suustaan ulos päästää. Eipä noita kai turhaan voimasanoiksi kutsuta…

Imuroin asuntoni lähestulkoon joka päivä. En nimittäin voi sietää roskia lattioilla ja varsinkin keittiön valkoisilla kaakeleilla jokainen hiussuortuvakin pistää oitis silmään. Asuntoni on kyllä 24 neliöinen yksiö, mikä sinällään helpottaa hommaa. En pidä siivoamisesta yhtään, mutta en tykkää myöskään sotkusta – varsinkaan pölystä tai hiuksista lattioilla.

Olen koukussa suuveteen. Mielestäni tuo on aivan paras tapa freesata suu helposti ja nopeasti, sillä en syö laisinkaan purkkaa. Kuljetan pientä suuvesipurkkia usein myös laukussani, sillä silloin voin huuhdella suuni missä ja milloin vaan, varsinkin ruokailujen jälkeen. Pahanhajuinen hengitys on yksi ällöttävimmistä asioista mitä tiedän. :D

En voisi elää ilman paperista kalenteria! Omaan huonohkon muistin ja kaikki menot tulee olla kirjoitettuna ylös jotta muistan ne. Puhelimen kalenteri ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan minun tulee voida kirjoittaa kaikki ylös ns. vanhanaikaisesti. Kalenteri onkin yksi tärkeimmistä jutuista, mitä omistan.

Olen todella huono kevyissä ihmissuhteissa. En olekaan koskaan ottanut ketään täysin tuntematonta baarista mukaan ja lähtenyt hänen kanssaan. Toki minullakin on ollut kaikenlaisia ihmissuhteita, eikä monikaan niistä kovin vakavaa sorttia (varsinkin nuorempana oli), mutta olen todella huono noissa jutuissa. Olen ihmisenä herkkä ja jollain tavalla minun on vaikeaa olla ihmisten kanssa ilman, että pidän heistä edes jollain tasolla ja siksi kiinnynkin todella herkästi. Joskus toivoisin olevani edes hieman tunteettomampi ja kovakuorisempi.

Oliko joukossa juttuja joihin voitte samaistua? :)