10 random paljastusta minusta

*Sisältää mainoslinkkejä

Minulla on salainen heikkous, nimittäin itseäni nuoremmat miehet! Ystäväpiirissäni tuosta on tullut suorastaan vitsi sillä etenkin 1995 syntyneet pojat jostain syystä eksyvät usein tielleni. Näiden nuorien miesten kanssa ei tietenkään voi kuvitella tulevaisuutta mutta joku heissä silti minuun vetoaa. Ehkä se on sellainen tietynlainen kaavoihin kangistumattomuus ja impulsiivisuus – kyky heittäytyä tilanteisiin miettimättä liikaa niiden seurauksia? Todellisuudessa ajattelen kuitenkin niin, ettei iällä ole sinällään merkitystä jos ajatusmaailmat kohtaavat. Harvoin kuitenkaan lähes kymmenen vuoden ikäero toimii ja usein tuollainen tilanne on aika absurdi etenkin jos puhutaan parikymppisen sekä kolmekymppisen suhteesta.

En tällä hetkellä oikein osaa sanoa uskonko enää Jumalaan – tavallaan joo mutta tavallaan en. Uskon ehkä enemmänkin sellaiseen suurempaan voimaan – universumiin joka on kenties Jumala mutta ei välttämättä täysin hahmona, jona hänet raamatussa kuvataan. Paljon olen miettinyt näitä juttuja ja nimenomaan sitäkin, onko uskonto loppupeleissä pelokkaan ihmisen tapa uskotella itselleen että on jotain enemmän vaikka todellisuudessa ei olisikaan? Onhan se turvallisempaa elää ajatellen, että elämällä on joku syvempi tarkoitus ja ylipäänsä – uskonnothan selittävät ihmisille paljon asioita. Niiden kautta saadaan tyhjälle olotilalle merkitys. Ristiriitaisia juttuja joiden suhteen olen kai pienoisella tutkimusmatkalla edelleen…

En pidä muistoesineistä tai sellaisesta, että matkoilta raahataan kotiin tavaraa, joka on ikään kuin muistona reissusta. En viekään oikeastaan koskaan kenellekään tuliaisia kuin pakon edessä, eli niille ihmisille jotka aina tuovat minulle tuliaisia. Mielestäni tuo tuliaistouhukin on niin turhaa, sillä tavallisesti ne ovat juuri jotain pientä sälää, mikä on no – niin turhaa. Kotoani ei muuten taidakaan löytyä yhtään koriste-esinettä mikä kertonee siitä kuinka paljon noista pidän.

Inhoan kaikenlaisia lyhenteitä ja etenkin sitä jos niitä käytetään kirjoituskielessä. Ei siinä, kyllä ne särähtävät korvaani ihan jo puheessakin mutta kirjoituskielessä ehdottomasti vielä pahemmin. Pahimpia ovat esimerkiksi broisku, liikka, tyty, tomsku, bansku, ruikkari, tytsy, poitsu. Noista tulee vaan niin teinimäinen fiilis ja etenkin jos aikuinen käyttää kyseisiä sanoja, se todella särähtää korvaan. Poikkeuksena tästä kaikesta on mielestäni some, nimittäin tuo lyhenne ei ärsytä ja käytän sitä itsekin!

Ajattelin pitkään etten ole oikein logojen ystävä mutta kas kummaa, *House of Brandonilta saamani Leviksen huppari muutti ajatusmaailmaani kertaheitolla. Kuvissakin päälläni näkyvä huppari on niin ihana päällä ja mielestäni sopivan neutraali ollakseen logolla varusteltu. Logoissa on kuitenkin aina mielestäni se, että jos kannat sitä isossa koossa esiteltynä, tulee sen olla omien arvojesi mukainen. Levis edustaa itselleni brändiä, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja kaapistani löytyykin useammat Leviksen farkut. Myös Leviksen pitkä historia kiehtoo ja se, että he todella valmistavat laatua vuosikymmenestä toiseen.

En pidä yhtään siitä kuinka tuntematon ala bloggaaminen edelleen niin monelle ihmiselle on. Lähinnä itseäni ärsyttää siis se, kuinka ihmiset olettavat että sisältö blogiin syntyy käden käänteessä eikä se vie aikaa. Myös sellainen tietty pinnallinen leima rasittaa paikoitellen, sillä ainakaan oman blogini sisältö ei ole pintaliitoa. Jos olisin toimittaja, ymmärtäisivät kaikki varmasti mitä teen mutta bloggaajana kohtaa kyllä jatkuvasti ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia siitä, mitä työ pitää sisällään. Ymmärrän ettei tähän puuhaan tarvita koulutusta mutta väittäisin, että useita taitoja on suorastaan pakko opetella. Bloggaaminen vaatii todellakin oma-aloitteisuutta ja sitä, että näkee itse vaivaa oppiakseen lisää.

Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle lattioista ja niiden siisteydestä. Inhoan esimerkiksi vessassa sitä, että laatoilla on pölyä ja hiuksia. Suihkutankin kylpyhuoneen lattiat useamman kerran viikossa bideesuihkulla ja usein vielä hankaan vessanpönttöharjalla – joo älkää kysykö enempää!

Kun vielä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että pohjoinen olisi juttuni niin nykyään suorastaan odotan seuraavaa kertaa, kun pääsen Lappiin! Levi onkin nykyään yksi suosikki kohteistani Suomessa, enkä muuten taida olla ainut. Onneksi reissuja on vielä tulossa tälle keväälle vaikka kausi kohta loppuukin. Moni on sanonut, että eikös nyt ole etelässäkin se ”ihana talvi” mutta täällä se ei nimenomaan ole samalla tapaa ihana kuin pohjoisessa – talvi ei nimittäin mielestäni sovi näille leveysasteille.

Olen todella surkea kotitreenaaja. Jostain syystä treenien kotona aloittaminen on vaan aivan tajuttoman hankalaa ja vaikka sitä sanotaankin, että vatsojahan tekee vaikka televisiota katsellessa niin ei se mene noin! Minulle on huomattavasti helpompaa mennä aina muualle harrastamaan liikuntaa, jolloin ympärillä ei ole niitä ärsykkeitä jotka paikoitellen katkaisisivat harjoituksen. Siispä pakko vaan myöntyä siihen, ettei kotona treenaaminen ole itseäni varten. Ehkä jooga tai meditaatioharjoitukset satunnaisesti voisivat onnistuakin mutta ihan oikeasti ei muuten.

Olen koukussa Salatut Elämät -sarjaan. Kyseinen televisiosarja on oikeastaan ainut ohjelma, johon voin sanoa olevani jollain tapaa koukussa. Puoli tuntia tuon saippuasarjan parissa on mielestäni ihana kevennys arkipäiviin ja nimenomaan se hetki vuorokaudesta, jolloin voi vaan maata ja keskittyä turhanpäiväisyyksiin. On muuten omalla tavallaan aika absurdia ajatella, että katsoin tuota sarjaa jo lapsena ja se sama sarja jatkuu edelleen!

Kengät River Island / Housut Zara / Huppari *Levis

Oliko joukossa samaistuttavia juttuja? 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Maanantain randomit

Aina herkutellessani tai ostaessani kaupasta ns. oikeita sokeriherkkuja syön sen, mitä jaksan ja mieli tekee, jonka jälkeen kaadan loput herkuista roskiin. Tätä on ihmetellyt vuoron perään oikeastaan kaikki läheiseni ja perustelen asian aina samalla tavalla. En pidä sokeriherkkuja millään tavalla arvokkaina, jonka vuoksi ihmettelen miksi en voisi laittaa loppuja roskikseen? On täysin eri asia jos puhutaan laadukkaasta ruoasta tai herkuista mutta valkoinen sokeri… Mielestäni se on suorastaan roskaa, eikä edes millään tavalla säästämisen arvoista.

Jostain syystä en ole laisinkaan aamutreenaaja. Parhaiten treeni kulkee kohdallani klo. 12-15 välillä tai sitten ihan myöhään illalla. Itse asiassa näin kesän tullen suorastaan rakastan iltalenkkejä, jolloin kaupunki on jo hieman hiljentynyt ja ilma kesäisen raikas. Aamulla treenatessani olen vaan niin kankea ja uninen, jolloin ei auta edes kahvit tai motivaatiolauseet. Uskon ylipäänsä, että ihmiset joko ovat biologisesti aamuihmisiä tai eivät. Voit yrittää kääntää rytmin mutta jos olet luontainen iltakukkuja, se tuskin tulee koskaan täysin onnistumaan.

Pelkään lokkeja ja ylipäänsä lintuja. Pahinta pelkoni on kuitenkin lokkeja kohtaan, sillä ne ovat usein niin agressiivisia ja lentävät ihmisten korkeudella. Lokit ovat myös niin kovin likaisia ja levittävät aivan varmasti kaikenlaisia tauteja. Välillä on tullut juostua lokkeja jopa karkuun jos joku on lennellyt agressiivisen oloisesti lähettyvillä. En oikeastaan tiedä voisiko lokki hyökätä ihmisen kimppuun ilman syytä, mutta silti niitä pelkään. Ylipäänsä linnut ovat mielestäni aika ällöttäviä eläimiä joitain söpöjä pikkulintuja lukuun ottamatta.

Kuulen hyvin usein biisit väärin ja saatan laulaa niitä moneen otteeseen kuulemallani tavalla, kunnes joku korjaa, ettei siinä nyt noin lauleta. Yleensä vaikka joku korjaa virheellisen kieliasun jatkan silti sillä omalla tavallani tuon biisin laulamista. Miksipä sitä hyvin opeteltua uudestaan opettelemaan…

Löydän enää nykyään aika harvoin mitään mielenkiintoista vaatetta kaupungilta. En tiedä mikä siinä onkin mutta olen vaatteiden suhteen todella ronkeli. Olen muuttunut asian suhteen ehkä jopa hieman pihiksikin ja mietin tarkkaan ennen ostopäätöksen tekoa, että tarvitsenko tuota todella. Aina välillä ihmettelen sitä kuinka toiset löytävät Zarasta jatkuvasti kasa kaupalla vaatetta, sillä itse löydän ehkä pari vaatekappaletta jotka miellyttävät edes sen verran, että voisin ostamista harkita.

Pesin hyvin monta vuotta hiukset aina pää alaspäin, koska luin jostain, että se tekee hiuksista parempi kuntoiset ja tuuheammat. Voitte vaan kuvitella, että nykyään en enää tuota vinkkiä noudata mutta saattoihan sillä jotain vaikutusta olla, kuka tietää? Nuorempana sitä oli jotenkin niin hassun tarkka kaikesta pienestäkin ulkonäköön liittyvästä, että yritti todella tuuheuttaa hiuksiaankin mitä ihmeellisimmin keinoin. Muistan kuinka eräs nuoruuden frendini söi jopa eläinten piimaxia paksumman tukan toivossa.

En ole varma haluaisinko koskaan leikata silmiäni vaikka lasithan minulla on ollut jo 13-vuotiaasta lähtien. Pelkään todella paljon sitä, että sokeutuisin tai silmäni menisivät jollain tavalla pilalle. Tänä päivänä pidän muutenkin niin paljon laseista, että olenkin miettinyt olisiko leikkaus edes kannattava? Ikävintähän olisi se, että kävisi leikkauksessa ja näkö alkaisi uudelleen huonontumaan. Toisaalta olisihan se aika ihanaa herätä suoraan kirkkaaseen ja tarkkaan maailmaan, eikä koskaan enää nähdä mitään sumeana.

Unohdan todella usein hintalaput vaatteisiin roikkumaan. Tätä tapahtuu etenkin paitojen kanssa usein ja se vasta noloa onkin, kun sinulla on koko päivän päällä valkoinen paita, josta tuo lappu kuultaa kivasti läpi.

Meikkaan nykyään enää ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Rakastan meikitöntä ihoa ja pidän siitä fiiliksestä, joka kasvoillani on ilman mitään pakkelia. Vaikka välillä on ihanaa olla huoliteltu, niin meikitön fiilis on silti aivan parasta!

En enää osaa nukkua ilman korvatulppia jos nukun toisen ihmisen kanssa. Opin tuon tavan aikanaan seurustellessani ja nyt siskon nukkuessa vieressäni on minun aivan pakko laittaa tulpat korviin joka yö tai en yksinkertaisesti saa unta. Se on jännä kuinka nopeasti tulpilla nukkumiseen koukuttuu ja se täysi hiljaisuus on se, jonka haluat kokea ilta toisensa perään.

Oliko mitään samoja juttuja, jotka osuivat ja upposivat?

Muuten toivottelen oikein rentoa maanantai-iltaa! :)