Rasismin poistaminen on meistä jokaisen vastuulla

Varmasti kukaan ei ole voinut välttyä tapaukselta George Floyd. On aivan käsittämätöntä, miten vuonna 2020 voi edelleen tapahtua jotain noin julmaa ja mielivaltaista, vaikka samaan aikaan en jossain määrin ole yllättynyt. Tapahtuneen aiheuttama julkisuus on ollut valtavaa. Ihmiset ympäri maailmaa ovat jakaneet kantaa ottavaa materiaalia sosiaalisessa mediassa ja on ollut lukuisia mielenilmauksia. On kuitenkin ”helppo” ottaa kantaa asiaan lisäämällä musta kuva Instagramin feedille (jonka muuten tein myös itse) ja sitä kautta osoittaa olevansa rasismin vastustaja. Mielestäni tempaus oli tarpeellinen, mutta todellisuudessa tuo ei kuitenkaan yksin riitä. Tärkeintä ovat teot arjessa ja se, miten toimimme, kun näemme rasismia. Myös ympäristöstä tulevan rasismin tiedostaminen ja omien mahdollisten ennakkoluulojen prosessointi on tärkeää.

Valitettavasti rasismi on hyvin sisäänrakennettua, eli se kulkee yhteiskunnan instituutioissa, kulttuurissa ja kasvatuksessa sukupolvelta toiselle. Rasismi on pitkälti myös sivistyksen puutetta, ennakkoluuloja ja ennen kaikkea tietämättömyyttä. Vaikka Suomessa olemme menneet jatkuvasti suvaitsevaisempaan suuntaan monissa tasa-arvokysymyksissä, on rasismi edelleen yhteiskunnassamme todellinen ongelma ja Suomi kuulemma Euroopan rasistisin maa.

Mietin alkuun, voinko kirjoittaa aiheesta, sillä olen valkoinen ja tiedostan etuoikeutetun asemani. En tiedä, miltä tuntuu kohdata syrjintää oman ihonvärin tai taustan vuoksi ja joutua siitä syystä pelkäämään jopa henkensä puolesta. En tiedä myöskään, miltä tuntuu kohdata halveksuvia katseita kadulla tai todeta, ettei saa työpaikkaa ulkomaalaisen sukunimen, taustan tai ihonvärin vuoksi. Voin matkustaa mihin tahansa, eikä minun tarvitse koskaan miettiä, voinko mennä johonkin ihonvärini takia. Nämä ovat asioita, joita ei päivittäin näin kantasuomalaisena tule ajateltua, mutta ne eivät tosiaan ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Toisaalta tiedostan kyllä, miltä tuntuu pelätä naisena kävellä pimeällä kadulla tai kohdata miesten suunnalta alentavaa käytöstä. Eli voin ehkä jollain tasolla verrata näiden tilanteiden aiheuttamia tunnetiloja siihen, miltä rasismi mahtaa tuntua, mutta toisaalta en kuitenkaan. Tästä huolimatta koen, ettei aiheesta pidä olla hiljaa. Vaikka en voi puhua aiheesta henkilökohtaisesta näkökulmasta, enkä todennäköisesti tuo teistä kenellekään tekstissäni mitään uutta, haluan silti muistuttaa aiheen tärkeydestä ja tuoda rasismin vastaisuutta esiin kanavassani, kerta siihen on mahdollisuus.

Olen monesti miettinyt suurten yhteiskunnallisten ongelmakohtien äärellä, mitä minä voin tehdä? Onko teoillani vaikutusta, sillä olen pieni yksilö suuressa mittakaavassa? Kuitenkin samalla tavalla kuin ilmastonmuutos- tai seksuaalivähemmistö kysymyksessä, koen, ettei tätä tule liikaa miettiä. Ei pidä turhautua siitä ajatuksesta, ettei yhden ihmisen teoilla olisi suuressa mittakaavassa väliä, sillä muutos lähtee aina yksilötasolta. Myös rasismin suhteen tärkeää on se, miten yksilö ajattelee. Meistä jokainen vaikuttaa omaan lähipiiriin ja meillä on vaikutusvaltaa omassa ympäristössä.

Yksi huomion arvoinen seikka on se, miten usein media herkästi maalaa tietynlaista rasistista kuvaa, jonka vuoksi valtamedian kanaviin tulisi suhtautua aina hyvällä medialukutaidolla. Muistan esimerkiksi ajan jokunen vuosi sitten, kun maahanmuuttajien tekemät raiskaukset olivat pinnalla. Tuosta uutisoitiin niin paljon, että itsekin aloin pelkäämään iltaisin kaduilla liikkumista ja saatoin vaihtaa kadun puolta, mikäli näin tummaihoisen tulevan minua vastaan. Näin ei olisi tapahtunut, ellei media olisi tuonut joka tuutista esiin raiskauksien määrää ja nimenomaan sitä, kuinka raiskaajat eivät olleet kantasuomalaisia. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo uutisointi on asia, joka on varmasti jäänyt monien mieleen ja ellei asiaa ole miettinyt läpi, saattaa tuo edelleen vaikuttaa osan mielipiteisiin maahanmuuttajista. Eli medialla on kyllä suuri vaikutus, joka on tullut huomattua muuten myös koronan aikaan.

Jos vielä tarkemmin siitä, mitä voimme tehdä vastustaaksemme rasismia, niin ehkä tärkeimpänä haluan mainita omien ennakkoluulojen tiedostamisen. Vaikka puhumme rasismia vastaan, monella saattaa olla ikään kuin sellaisia automaattisesti tapahtuvia rasistisia tapoja toimia tai ajatella. Näistä esimerkkinä islaminuskon yhdistäminen terrorismiin, tummaihoisten yhdistäminen raiskauksiin, englanninkielinen puhuttelu tummemman ihon omaavalle henkilölle (joka muuten tapahtuu monesti vahingossa kuin automaatiolla) tai esimerkiksi istumapaikan valitseminen sen perusteella, istuuko vieressä valkoinen vai tumma henkilö. Näitä kannattaa miettiä ja sitä kautta pyrkiä työstämään myös omaa ajatusmaailmaa. Vaikka ei ajattelisi olevansa rasisti, moni silti käyttäytyy rasistisesti ikään kuin tiedostamattaan.

Myöskään rasistiset vitsit eivät ole ok – olivat ne, miten tahansa huumorilla heitettyjä. Mitä enemmän sallimme pieniä rasistisia seikkoja vitsin verukkeella, normalisoimme rasismia. Tämän vuoksi pieniin seikkoihin tulee puuttua ja ennen kaikkea omaa käytöstä seurata. Puhun nyt paljon omasta käytöksestä, sillä se on se, mihin voimme eniten vaikuttaa. Tietenkin myös oma ympäristö on sellainen, johon voimme tätä ajatusmaailmaa kylvää puuttumalla rasismiin ympärillämme ja jakamalla tietoa. Toivon, että tulevaisuudessa puuttuminen on helppoa, eikä sen suhteen tarvitsisi koskaan pelätä.

Vaikka halusin kirjoittaa aiheesta, samaan aikaan minua harmittaa suuresti, että jouduin sen tekemään. Harmittaa lähinnä siksi, että edelleen tosiaan ollaan näin lapsenkengissä asian suhteen, jonka tulisi olla itsestään selvä. Pyritään (tai oikeastaan tämän pitäisi olla käskymuodossa) siis kukin omalla taholla vaikuttamaan siihen, ettei tulevaisuuden Suomi olisi enää rasistinen. Yhteisöllisyydessä on voimaa.

#blacklivesmatter 🖤🤎🤍