Rohkeus olla minä

Olin vuosia ihminen joka oli hyvin altis muiden ihmisten mielipiteille, arvostelulle, negatiiviselle kommentoinnille ja ylipäänsä ryhmän paineelle. En oikein uskaltanut sanoa niissä tilanteissa ei, joissa tuo lyhyt sana olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Olen tehnyt asioita joita en haluaisi tehdä vaan ja ainoastaan siksi, että ”ryhmän paine tai muut ihmiset”.

Vielä nykyäänkään en ole erityisen hyvä tuossa, mutta kokoajan vahvemmin ja vahvemmin tiedän mitä haluan ja koen, että minulla on oikeus olla juuri tällainen, minä. En häpeile sitä enkä koe, että minun tulisi olla jotain muiden vuoksi muuta kuin mitä olen.

Todella pitkään elin ikäänkuin syyllistäen itseäni siitä etten ole täydellinen. En nyt puhu mistään ulkoisesta vaan enemmänkin sisäisestä, luonteesta. Olen toisinaan välillä oikukas ja temperamenttinen. Saatan kiihtyä nollasta sataan sekunneissa ja tuo oli etenkin parisuhteessa se piirre jota itsessäni inhosin. Koin siitä aina suurta syyllisyyttä etten vaan yksinkertaisesti ole se tasaisin tallaaja. Ajattelin aina kovasti, että haluan tuosta luonteenpiirteestä eroon ja haluan olla jotain muuta. Kiltti, seesteinen ja tasainen. Toki tänä päivänä koenkin olevani iän myötä rauhallisempi, mutta silti minä olen minä. Luonteenpiirteeni ovat osa minua, myös ne vaikeimmatkin.

Mielestäni on tärkeintä opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Parisuhteessa taas kumppaneiden tulee hyväksyä toisensa vikoineen päivineen. Ei ihmissuhteet ole sitä varten, että pyritään muuttamaan toinen itsensä kaltaiseksi vaan siksi, että opetellaan ymmärtämään sitä toista. Tänä päivänä olen onneksi todella paljon vahvempi ja koen, ettei minun tarvitse olla tai tehdä mitään mitä en halua. Ihan sama mitä muut siitä ajattelevat sillä tärkeintä on, että voin hyvin ja nimenomaan pyrin niihin asioihin jotka tekevät minusta hyvinvoivan. Ne ihmiset ovat rinnallani ketkä kestävät minua tällaisena. Ei minun tarvitse mukautua samanlaiseksi kuin parhaat ystäväni, ei missään nimessä!

Mielestäni meidän tulisi olla rohkeammin omia itsejämme. Vaikka se jossain kohtaa elämää luonnollisesti hankalampaa onkin, kun ei edes itse tiedä kuka on mutta siinä kohtaa, kun tuo juttu alkaa löytymään kannattaa rohkeuteen pyrkiä. Kun sinulla on hyvä olla, sanot sen ja jos taas paha olla sanot senkin. Rohkeus on se juttu johon ainakin itse tahdon tähdätä!

Mielestäni myös erilaisuus on rikkautta. On niin upeaa, että meitä on täällä kovin monenlaisia. On niitä tasaisia ja rauhallisia tyyppejä, sekä sitten taas meitä räjähdysalttiita. Vaikka emme tosiaan aina toisiamme ymmärrä, uskon jokaisen löytävän rinnalleen ne ihmiset jotka ymmärtävät juuri sinua. Mielestäni on tärkeintä, että hakeutuu nimenomaan seuraan jossa tulee hyväksytyksi ilman, että joutuu ponnistella sen eteen, että on hyväksytty.

Tällaisin ajatuksin tähän päivään! Ollaan rohkeasti juuri minä ja sinä. <3