Terveellinen kukkakaalipizza

Yhä useampi taitaa mieltää pizzan viikonloppuruoaksi. Rasvaisuus, epäterveellisyys ja ruoan raskaus ovat syitä, joiden vuoksi sitä harvemmin viikolla valmistetaan. Jälleen kerran kuitenkin pakko kumota tuokin väite, sillä pizza voi kuin voikin olla ihan arkista lounasta ja vieläpä terveellistäkin sellaista!

Teen aika usein pizzaa gluteenittomiin jauhoihin mutta myös satunnaisesti kukkakaalipohjaan. Kukkakaalipohja on itselleni sellainen viikkopizzan pohja, eli kevyempi mutta samaan aikaan herkullinen. Kyseinen pohja on todella helppo valmistaa ja mikä parasta, se ei tosiaan paisuta vatsaa ilmapalloksi, kuten esimerkiksi vehnäpohja monella tekee. Päälle vielä hyvät täytteet eikä ihan liiaksi juustoa, niin en näe mitään syytä, miksi pizza ei voisi olla myös tavallista arkiruokaa!

Kuten viime viikolla saatoitte ruokapäiväkirjastani huomata, keskiviikkona söin pizzaa. Valmistin pizzan tuolloin nimenomaan tuohon terveellisempään pohjaan ja siitä tuli kyllä niin hyvää! Nyt olisikin sitten aika laittaa resepti jakoon, joten toivottavasti tekin rohkenette kokeilemaan. Muistutan kuitenkin, että vehnäpohjaan verrannollista tämä ei tietenkään ole, mutta hyvää kuitenkin. ;)

Herkullinen kukkakaalipizza (GL, L)

Pohja:

  • Isohko kukkakaali
  • 2 kananmunaa
  • 1/2 tl laadukasta suolaa
  • 1 tl mustapippuria
  • 1,5 rkl psylliumia
  • 1 rkl gluteenittomia jauhoja (mitä tahansa)

Täytteet:

  • Laktoositonta fetaa
  • Ananasta
  • 1 avokado
  • Mustapippuria
  • Oreganoa
  • Yrttisekoitusta
  • Chilimaustetta
  • 1 prk Tomaattipyrettä/murskaa
  • Kourallinen rukolaa
  • Laktoositonta mozzarellaraastetta

Alkuun valmistetaan pohja. Pilkotaan kukkakaali auki ja laitetaan se blenderiin, suosittelen muuten laittamaan osissa, jotta blenderi jaksaa pyörittää massaa. Kun kaali on raemaista, kaadetaan se muovikulhoon johon lisätään kananmunat, mausteet sekä ruokalusikallinen haluamansalaisia gluteenittomia jauhoja. Jos jauhoja ei löydy, älä suotta vaivaudu – pohja onnistuu ilmankin. :) Lämmitetään uuni 200 asteeseen ja esipaistetaan pizzapohjaa siellä noin 15-20 minuuttia.

Kun pohja on esipaistunut lisätään pintaan täytteet. Tomaattimurska, avokado pilkottuna, fetaa paloina sekä ananasta. Ripotellaan myös hieman mausteita kuten oreganoa ja mustapippuria (nämä täysin oman maun mukaan). Aivan lopuksi sitten juustoraaste, jota itse ostin valmiissa raastepussissa. Laitetaan pizza takaisin uuniin ja paistetaan vielä noin 20 minuuttia kunnes pohja alkaa tummumaan ja täytteet kypsyvät pizzan päällä. Jokainen varmasti tietää milloin pizza on valmista, eli pidä se uunissa huoletta ainakin se 20 minuuttia, jonka jälkeen voit hieman kurkata tilannetta. Kun pizza on valmista, lisätään päälle vielä rukolaa ja sitten vaan nautiskelemaan!

Annoksesta syö helposti kaksi henkilöä.

Onko kukkakaalipohjaan valmistettu pizza teille tuttu? :)

Makeanhimo kuriin

Vielä viitisen vuotta sitten olin aika pahassa sokerikoukussa. Kuvittelin, että jo äidinmaidossa olen saanut jonkinlaiset sokerille altistavat geenit, sillä suorastaan rakastin kaikkea makeaa. Kun silloiset ystäväni himoitsivat pastaa, minä himoitsin karkkia. Olisin voinut vaikka elää Makuunin irtokarkeilla ja muilla makeilla herkuilla. Sipsejä ostin vain ani harvoin mutta karkkia oli saatava pakonomaisesti ainakin kerran viikossa – välillä jopa useamminkin. Söin makeaa aina niin paljon, että lopulta tuli todella huono olo. En osannut lopettaa syömistä ajoissa ja todella usein söin itseni ihan sokerihumalaan. Myös määrät olivat aika hurjia ja jos nykyään saan tyydytyksen pienestä määrästä makeaa, tuolloin pystyin helposti syömään kokonaisen Remixin itsekseni.

Kaikki muuttui oikeastaan silloin, kun vatsani alkoi oireilemaan. Sen lisäksi, että muutin muitakin ruokailutottumuksia, opettelin oikeasti uudestaan syömään ja ymmärsin, mitä kehoni oikeasti kaipaa. Olin ensinnäkin syönyt aivan liian vähän ja todella vääränlaisia asioita. Luulin syöväni terveellisesti mutta ruokavalionihan koostui valmisruoista, leivästä, makeutusaineilla höystetyistä jogurteista sekä hedelmistä. En koskaan valmistanut itse ruokaa, vaan söin aina vähän, mitä sattuu ja koska sattuu. Ruokavalioni ei kuitenkaan pitänyt sisällään pikaruokaa tai muuta mutta silti tuo ”terveysruoka” jota söin, oli kyllä niin kaukana terveellisestä…

Kun muutin ruokavaliotani, katosivat makeanhimotkin pikkuhiljaa. Tokikaan en nyt sano etteikö välillä tee mieli vähän karkkia mutta harvemmin. Ostan karkkia oikeastaan vaan tottumuksesta esimerkiksi leffaan, toisinaan krapulassa tai silloin, jos haluan viikonloppuna herkutella makealla. En kuitenkaan kärsi sellaisesta makeanhimosta, mitä se itselleni joskus oli ja siitä olen kyllä todella kiitollinen. Nykyään itse asiassa nautin ennemmin vaikka hyvää ruokaa tai jotain suolaista kuin pussin makeaa, jonka jälkeen voin huonosti.

En kirjoita tätä tekstiä siksi, että sinun tulisi vähentää makean syömistä tai lopettaa se kokonaan. Mielestäni on tervettä, että me syömme välillä sokerisiakin herkkuja, emmekä oikeasti rajoita ruokavaliotamme turhaan. Jos haluaa kuitenkin itselleen paremman olon ja eroon sokerikoukusta, vaatii se sen, että sokeria ei kisko ehdoin tahdoin päivittäin. Toki piilosokeria nyt löytyy melkein kaikesta, mutta tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Kenenkään olo ei voi olla hyvä jos päivittäinen välipala on Snickers tai pussillinen aakkosia.

Koska olen itse päässyt eroon sokerikoukusta ja siitä toivottoman sokerihiiren leimasta, haluan jakaa teille muutaman vinkin, miten vähentää sokerin syöntiä ja päästä eroon makeanhimosta joka voi pahimmillaan olla elämää hallitsevaakin. Ainakin itse muistan kuinka karkin himon iskiessä oli pakko lähteä sitä hakemaan vaikka keskellä yötä, eikä himoon auttanut ajatus siitä, että makeaa söisi vasta huomenna. Kun sokerihiiren on saatava sokeria, sitä vaikka haetaan silloin keskellä yötä!

Sitten itse vinkkeihin, jotka olen omien kokemuksieni kautta hyviksi havainnut:

Opettele syömään oikeanlaista ravintoa – Eli toisin sanoen syö hyviä rasvoja, proteiinia sekä hiilihydraatteja. Itse en laske suhteita (tai kaloreitakaan) mutta kuuntelen kehoani ja toki päivittäin mietin sitä, että syönhän nyt monipuolisesti.

Vältä makeutusaineita – Jaksan uskoa, että makeutusaineet säännöllisessä käytössä vaan sekoittavat kehoa ja lisäävät makeanhimoa. Joskus jostain luin, että jos syöt jotain sokeritonta, syöt sitä kaksin verroin kuin söisin ns. normaalia ruokaa. Makeutusaineilla ei siis kannata korvata sokeria vaikka se houkuttavalle idealle kuulostaisikin.

Syö riittävän usein – Kaikki tietävät, että säännölliset ruokailuvälit pitävät nälän poissa. Jos ruokaväli pääsee kuitenkin venähtämään, alamme usein himoitsemaan jotain sokerista. Tuolloin myös kynnys syödä nälkäänsä sokeria laskee ja hups heikkaa ostoskorissa onkin jo puoli kiloa karkkia – no ehkei aivan mutta vähintään se suklaapatukka.

Anna itsellesi lupa – Eli ne kaikki karkkilakot ja muut nyt äkkiä unholaan! Toki ne saattavat joillekin toimia mutta omakohtaisesta kokemuksesta pakko sanoa, että karkkilakot ovat mielestäni pahimpia. Niiden aikana todellakin mietin karkkia joka päivä ja makea hallitsee elämääni ajatuksen tasolla. Paras lopputulos syntyy sillä, että antaa itselleen luvan myös makeaan. Kun lupa on annettu, huomaatkin, ettet kaipaa sokeria joka päiväiseen ruokavalioosi.

Harrasta liikuntaa – Kun pidät itsesi aktiivisena, huomaat automaattisesti kaipaavasi kunnon ruokaa. Itse en myöskään halua ns. heittää treenejä hukkaan sillä, että haen suklaapatukan onnistuneen lenkin päätteeksi. Haluan liikunnan jälkeen hyvän olon ja se tulee nimenomaan kunnollisesta ruoasta, ei makeasta.

Karkkipäivä ei toimi kaikilla – Niin, moni ehkä luulee, että avain onnistuneeseen makeanhimon taltuttamiseen on se karkkipäivä. Minun on pakko sanoa, että näin ei aina ole. Tämä kohta on tavallaan hieman sama kuin tuo itselleen luvan antaminen sillä silloin, kun karkkipäivää ei ole, et odota kieli pitkällä sitä lauantaita. Ainakin itse opin suhtautumaan makeaan oikealla tavalla siinä kohtaa, kun jätin nämä kaikki tällaiset ihmeelliset tottumukset ja opettelin vaan olemaan rennosti makean suhteen. Ostan sitä silloin, kun huvittaa ja eipä muuten enää huvitakaan kovin usein!

Hanki elämääsi sisältöä – Usein makeanhimo liittyy tylsyyteen ja siihen ettei ole oikein tekemistä. Kuulostaa ehkä karulta mutta se, että elämänsä pitää aktiivisena ja hankkii niitä virikkeitä tuo ajatusmaailmaasi muutakin kuin syömisen ja sokerin. Itse ainakin huomaan usein silloin miettiväni karkkipussia, kun minulla on tylsää. Toki ymmärrän masennuksen ja syömishäiriöt, joihin makean syöminen liittyy vahvasti. Teitä en tällä tarkoita mutta terveet ihmiset, joita makeanhimo varjostaa niin kokeilkaahan!

Älä mene nälkäisenä kauppaan – Klisee mutta niin totta!

Valmista terveellisempiä herkkuja – Joka päivä voi syödä jotain makeaa jos kiinnittää makean laatuun huomiota. Itse syön esimerkiksi monta kertaa viikossa raakasuklaata tai muita terveysherkkuja. Tietysti välillä on viikkoja, että menee pidempikin aika syömättä mutta useimmiten kyllä tykkään ottaa jotain pientä hyvää ruokailun päätteeksi. Kun kaapeissa on jotain terveellisempää hyvää, sitä ei edes kaipaa suurta pussia irtokarkkeja.

Siinä omat vinkkini makeanhimosta eroon pääsemiseen. En sano, että kaikilla tämä menisi yhtä helposti kuin se itselläni loppupeleissä meni, mutta ainahan kannattaa kokeilla! Olin minäkin vuosia sokerihiiri kunnes oivalsin, että tuohon on täysin itse opeteltu tapa mutta joka ei jälleen kerran hallitse minua, vaan minä hallitsen sitä.

Onko täällä muita sokerikoukussa olleita/olevia? Jos jäi jotain kysyttävää vielä omakohtaisista kokemuksistani makeaan liittyen, niin vastailen mielelläni?