Arvostathan tekemääsi työtä?

Veikkaan ettei kovin moni teistäkään ole voinut välttyä lukemasta uutiskanavien kautta riidasta, jossa hotellinjohtaja ottaa kantaa sometähden (Ella Darby) pyyntöön tehdä yhteistyötä hotellin kanssa. Itse luin kohusta muutamistakin eri lähteistä ja minulle tuli kyllä kieltämättä vahva fiilis siitä, että tämä oli hotellinomistajan puolelta mainoskikka – tai sitten yksinkertaisesti vaan aivan mielettömän huono tapa ilmaista itseään. Aihe herätti luonnollisesti itsessänikin ajatuksia, sillä olen tehnyt vastaavanlaisia yhteistöitä bloggaajana enkä onneksi koskaan saanut noin törkeää vastausta. Minulle tuli paha mieli tytön puolesta, koska mitään pahaahan hän ei tarkoittanut. Hän ehdotti hotellin omistajalle mielestäni hyvää näkyvyys diiliä, joka todennäköisesti olisi näkyvyyden lisäksi poikinut hotellille tulevaisuudessa myös asiakkaita. Tuntuu kyllä kurjalta, että edelleen vuonna 2018 on ihmisiä, jotka eivät arvosta someyhteistöitä tai ehkä edes ymmärrä niiden hyötyjä. Tai ylipäänsä ihmisiä, jotka eivät halua vastata yhteistyökyselyyn asiallisesti – ei kiitos voi sanoa kohteliaamminkin.

Välillä kieltämättä tuntuu, että vaikka osa ihmisistä on todella kiinnostunut esimerkiksi bloggaamisesta ammattina ja siitä, kuinka blogilla voi ansaita – on iso osa ihmisistä edelleen sitä mieltä, että bloggaajat ovat pinnallisia tyhjäntoimittajia. Olen itsekin kohdannut paljon erilaisia reaktioita liittyen siihen, että olen tehnyt sosiaalisesta mediasta itselleni työn. Toisten mielestä tämä ei ole ollenkaan oikeaa työtä – toiset taas pitävät kovinkin mielenkiintoisena alana. Joillekin joudut perustelemaan työtäsi todella paljon, kun osa taas on jo mielessään päättänyt, ettei anna sinulle edes mahdollisuutta vakuuttaa itseään alasi vakavasti otettavuudesta. Minulta on kyselty myös, olenko työtön, koska olen bloggaaja. Ehkä eniten epäilyksiä olen kohdannut hieman vanhemman ikäpolven suunnalta, minkä tavallaan ymmärrän. Tuo ikäpolvi, kun on tottunut siihen, että ammatit ovat sellaisia, jotka opiskellaan koulussa ja sen jälkeen työskennelläänkin samalle yritykselle seuraavat kolmekymmentä vuotta. He ovat myöskin kasvaneet ei sosiaalisen median aikakautena, jonka vuoksi kyseinen genre on heille ymmärrettävistä syistä vieraampi.

Tavallaan on mielestäni ikävää, että ihmisillä on ennakkoluuloja mutta niitä lienee vähän jokaista erikoisempaa alaa kohtaan – etenkin luovat alat taitavat olla tulilinjalla. Itse pyrinkin aina muuttamaan noita vääriäkin olettamuksia kertomalla ihmisille esimerkiksi siitä, millainen hyöty kaupallisesta yhteistyöstä bloggaajan kanssa on yritykselle. Moni tuntuu nimittäin edelleen ajattelevan, että yhteistyön hyödystä kertoo nimenomaan se, kuinka paljon tuote myy blogin kautta ajassa x. Ymmärrän, että kaikki pyörii rahan ympärillä mutta totuus on kuitenkin se, että hyöty voi olla paljon kauas kantoisempaa. Blogiyhteistyö jää aina nettiin ja esimerkiksi yrityksen sivuille linkkaaminen blogin kautta nostaa sen Google näkyvyyttä. Kyse voi olla myös tuotteen brändäämisestä sekä yrityksen imagon esiin nostamisesta, mitä sitäkään ei voi välttämättä suoranaisesti verrata aina rahassa. Itse uskaltaisin jopa väittää, että nykyään blogiyhteistyön tekeminen on huomattavasti kannattavampaa kuin lehdissä mainostaminen.

Tämän koko hässäkän myötä minulle nousi pintaan ajatus arvostuksesta ja siitä, että kunnioitammehan riittävästi itseämme sekä työpanostamme? Teet sitten mitä tahansa, mielestäni on tärkeää että omaa alaa ja työtä arvostaa, jonka myötä sitä haluaa myös puolustaa ulkopuolisille. Itse koen, että kohta jo kahdeksan vuoden kokemus kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä on opettanut minulle alasta niin paljon, että voin seisoa rinta rottingilla ja kertoa kirjoittavani blogia. Jos joku kyseenalaistaa, minähän puolustaudun – en ole tyhjäntoimittaja tai pinnallinen ilmaisen tavaran perässä juoksija. Olen ylpeä siitä, mitä teen sillä tiedän, miten paljon se vaatii työpanosta. En todellakaan ole työtön, vaan teen töitä melkeinpä 24/7 ja myös viikonloppuisin. Toki tälläkin alalla on kaikenlaisia tekijöitä, eli koskaan ei voi yleistää mutta ainakin jokainen tuntemani bloggaaja panostaa tähän hommaan enemmän kuin ehkä rahallinen korvaus antaa sille palkitsevuutta.

Uskon siihen, että silloin, kun arvostamme tekemäämme työtä, se näkyy myös ulospäin. Toivoisinkin, että ammattikuntien edustajat asettuisivat samalle puolelle toisia vastaan kilpailemisen sijaan. Toki omakin alani on pitkälti kilpailua yhteistöistä sun muusta mutta silti uskon, että tekemällä oman työn hyvin voit osoittaa olevasi hyvä siinä, mitä teet. Muita ei tarvitse painaa alaspäin päästäkseen itse etenemään ylöspäin vaan päinvastoin! Alan arvostus lähtee siitä, että työntekijät arvostavat sitä. Jos minä en arvosta työtäni, miksi kukaan muukaan sitä arvostaisi? Perus suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu liian usein sellainen vaatimattomuus ja se, ettei uskalleta seistä ylpeänä tekemänsä työn takana. Toki työtä varjostaa usein myös tunne siitä, että sitä ei arvosteta ulkopuolelta. Jos ei saada palautetta, ei koeta välttämättä omaa työpanostaan riittävän hyväksi. Itsekin olen välillä riittämättömyyden tunteen kanssa kamppaillut ja sekin on muuten aika inhimillistä. Palautetta kun ei aina välttämättä saa ulkopuolelta silloin, kun sitä nimenomaan kaipaisi eniten saavansa. Etenkin yrityksissä palautteen saaminen on mielestäni haastavaa, siis positiivisen sellaisen. Omien kokemuksieni mukaan negatiivisuus tuodaan kyllä esiin mutta onnistumisia muistetaan aivan liian harvoin.

Tärkeää on mielestäni ymmärtää se, että itseäänkin voi kehua ja itselleen antaa palautetta tekemästään työstä. Voimme kirjata paperille viime aikaiset työhön liittyvät plussat sekä miinukset, asiat joissa voisimme kehittyä ja joissa taas olemme onnistuneet. Kun asettuu tavallaan tarkastelemaan työtään hieman kauempaa, saattaa oivaltaa jotain tärkeää. Palautteen ei siis todellakaan tarvitse tulla aina ulkopuolelta, sen olen oppinut. Ja tässä kohtaa vielä kerran nostaisin esiin ammattiylpeyden. Siitä, mitä tekee kannattaa ja pitää olla ylpeä! Kun on ylpeä tekemästään työstä, se heijastuu positiivisella tavalla myös ympäristöön ja uskon, että tuon myötä vaikuttaa myös yleisellä tasolla alasi arvostuksen lisääntymiseen.

Tällaisin ajatuksin tähän maanantaihin sekä uuteen viikkoon.

Jos saan udella, millaista työtä sinä teet ja koetko, että työtäsi arvostetaan? Tai arvostatko itse tekemääsi työtä?

Tätäkö on nykypäivän sosiaalinen media?

Olen jo pidempään halunnut avata blogissa ajatuksiani eräästä asiasta, nimittäin tämän päivän blogi- ja somemaailmasta, joka on etenkin viime aikoina herättänyt itsessäni hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2010, oli blogeja vain muutama hassu ja bloggaaminen ylipäänsä niin erilaista. Silloin blogitekstin kasaamiseen kuvineen meni ehkä puolisen tuntia, kun nykyään tekstieni tekemiseen menee kokonaisuudessa helposti ihan työpäivän verran. On tietysti ihan luonnollista, että blogimaailma muuttuu, sillä maailma kehittyy jatkuvasti. Muutos on monella tapaa ollut myös positiivinen, sillä se on mahdollistanut itselleni esimerkiksi työksi bloggaamisen. Nykyään blogiaan työksi kirjoittava ei ole enää mikään kummajainen, vaan me olemme toimittajien rinnalla yhtä päteviä mielipidevaikuttajia.

En nyt sinällään halua keskittyä siihen, mikä tässä kehityksessä voisi olla toisin vaan ennemminkin ottaa kantaa ilmiöön, jonka olen laittanut merkille niin blogeissa kuin yleisesti somemaailmassakin. Nykyään nimittäin tuntuu, että kävijämäärien nopea kasvattaminen ja blogin (tai Instagramtilin) esiin saaminen on yhä useamman tavoite, jolloin niin helposti unohdetaan se tärkein eli blogin sisältö ja lukijat. Instagramissa tätä on varmasti vielä enemmän ja siellä ns. follow for follow -meininki todella yleistä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että aletaan seuraamaan useita tilejä, jonka jälkeen hetken päästä lopetetaan niiden seuraaminen. Tätä tehdään nimenomaan sillä tarkoituksella, että saataisiin itselle lisää seuraajia. En ole myöskään lämmennyt erilaisille kommentointiryhmille, joita on nykyään somessa aika paljonkin. Kommentoiminen siksi, että minun tulee nyt kommentoida, kuulostaa vain omasta mielestäni todella väkinäiseltä. Itse ainakin haluan kommentoida ainoastaan silloin, jos minulla on oikeasti jotain kommentoitavaa tai pidän kuvaa vaikka kauniina tai tekstiä hyvänä. Mielestäni tuon myös huomaa esimerkiksi Instagramissa todella selkeästi, että milloin kommentoidaan jonkun ryhmän toimesta kuin, että sitten kommentoitaisiin ihan pyyteettömästi.

Ymmärrän, että itsensä brändääminen on tärkeää mutta joku tuossa on mielestäni kuitenkin epäaitoa. Ehkä omassa vaakakupissani painaa ikävuosieni lisäksi se, että olen tosiaan kirjoittanut jo vuosia ja tehnyt niin pitkäjänteisen työn blogini eteen. Tuo työ on ollut oikeasti aitoa ja pyyteetöntä paloa tehdä tätä hommaa, sillä rakastan bloggaamista. En kirjoita siksi, että joku päivä tienaisin tällä kymppitonnin kuussa tai pääsisin johonkin hurjaan hypeen, vaan kirjoitan kirjoittamisen ilosta – halusta tehdä jotain omaa ja vaikuttaa. Minulle onkin kaikista tärkeintä tuottaa sisältöä teille ja panostaa siihen. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö blogi voisi olla myös kaupallinen mutta se kaupallisuus ei saa mielestäni paistaa läpi. Lukijakunta muodostuu kuitenkin nimenomaan niiden muiden postausten kautta ja nuo ovat nimenomaan niitä, joiden avulla teet blogistasi joko mielenkiintoisten tai mielenkiinnottoman. Mielestäni sisältö on myös ehdottomasti se, mikä merkkaa kaikista eniten ja jos blogistaan todella haluaa suositun tai myös mainostajien silmissä mielenkiintoisen, on edelleen kyse nimenomaan sisällöstä ja sen laatuun panostamisesta.

Toki jokainen saa toimia somekanaviensa kanssa kuten haluaa enkä osoita tässä ketään sormella tai tarkoita tätä pahalla ketään kohtaan. Olen vaan ollut jotenkin niin ymmälläni siitä kehityssuunnasta, johon tässä on viime aikoina menty, etten voinut olla kirjoittamatta aiheesta. Ehkä tämä ihmetykseni puhuu sitä tarinaa, että olen kai putoamassa kelkasta. Olen ehkä liian vanhanaikainen tämän päivän blogi- ja somemaailmaan, sillä haluan aitoja kommentteja ja seuraajia – ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstä. Omaan asenteeseeni tosiaan vaikuttaa varmasti osittain historiani blogin kanssa. En ole saanut kymmeniä tuhansia uniikkeja kuukausikävijöitä sormia napsauttamalla, vaan te olette tarttuneet mukaan matkan varrelta ja oletettavasti siksi, että pidätte jutuistani. Välillä mietinkin, että mihin tämä some on oikein menossa, että onko kohta jäljellä enää mitään aitoa? Jos kehityssuunta on se, että suosituksi hinnalla millä hyvänsä, muuttuu blogimaailma varmasti jatkuvasti kylmemmäksi ja epäaidommaksi.

Näitä on hyvä mielestäni miettiä niin bloggaajana/somevaikuttajana kuin ihan lukijanakin. Itse ainakin koen, että aitous on tässä elämässä edelleen se juttu, jonka avulla voi päästä kaikista pisimmälle. Se, että teet sydämelläsi kaiken, mitä teet ja nimenomaan olet pitkäjänteinen. Onhan se totta, että usein elämässä tulee eteen ehkä kyseenalaisiakin oljenkorsia, jotka tarjoavat nopeaa reittiä huipulle mutta itse uskon siihen, että se paras tie käy rehellisyyden kautta. Usein asioiden eteen joutuu tekemään kovastikin duunia mutta edelleen korostaisin, että varsinkin somessa tie lukijoiden suosioon käy sisällön kautta. Luvut ovat yhtä tyhjän kanssa jos ne eivät perustu rehelliseen toimintaan. Nykypäivänä yrityksetkään eivät ole tyhmiä ja he ovat varmasti huomanneet nämä ilmiöt esimerkiksi Instagram mainonnan saralla.

Kengät River Island / Farkut Monki / Paita Stig P / Laukku Rebecca Minkoff / Koru Pernille Corydon / Vyö Minimum / Kello Cluse

En tiedä olenko ainoa, jossa tämä somen kehityssuunta on aiheuttanut pientä ihmetystä mutta tällaisia ajatuksia se tosiaan minussa herättää. Välillä tulee oikeasti mietittyä, että mikä on somen tulevaisuus vaikka kymmenen vuoden päästä? Onko olemassa enää mitään aitoa vai ollaanko jo täysin kaupallistunut kanava?

Herättääkö aihe teissä millaisia ajatuksia?

Kuvat: Taru / Edit: minä