Some ja feikkiseuraajat

Minun on jo pidempään pitänyt avautua eräästä aiheesta, joka herättää itsessäni paikoitellen ärsytystä – nimittäin sosiaalisen median seuraajien ostamisesta ja hankinnasta kyseenalaisin keinoin. Tänä päivänä kilpailu tuntuu olevan niin kovaa, että yhä useampi kuvittelee ettei a) yhtäkkistä +1000 Instagram-seuraajan lisääntymistä huomaa kukaan, tai b) et tajua jos joku alkaa jatkuvasti seuraamaan sinua uudestaan, jonka jälkeen painaa unfollow. Instagramissa käytetään välillä kyllä hyvin kyseenalaisia keinoja ja minuakin on pyydetty mukaan mm. kommentointiryhmään, jossa sovitusti kommentoidaan toisten vaikuttajien kuvia liikenteen toivossa. Tuossa ei mielestäni ole sinällään mitään pahaa, mutta välillä on koomista nähdä, miten asetelmaa kukista kommentoidaan tyylillä ”upeat kukat, upea kukkaruukku, upea pöytäliina…” josta tajuaa jo kilometrien päähän, ettei kyse ole aidosta ihastuksesta, vaan puhtaasti jo mainitsemani kaltaisen ryhmän toiminnasta. Tuo taas on ikävää siinä mielessä, jos potentiaalinen asiakas miettii yhteistyötä vaikuttajan kanssa ja on otettu siitä, miten paljon keskustelua kommenteissa on, eikä todellisuudessa yksikään kommentti ole ”aito”, vaan ns. sovittu.

Uskon ettei tämä aalto yllä blogien puolelle, sillä sinne ei voi ainakaan ostaa seuraajia, vaan on pakko luoda mielenkiintoista sisältöä sitouttaakseen lukijat. Youtubesta en tiedä, mutta Instagram on tosiaan ehkä pahin kanava, josta kilpailu suorastaan paistaa läpi. Mielestäni on kurjaa huomata, miten paljon feikkaamista nimenomaan kyseiseen somekanavaan liittyy ja miten moni siellä toimii vilpillisesti. Onhan se totta että seuraajien ostaminen on tehty helpoksi ja itsekin saan lähestulkoon päivittäin yksityisviestejä, miten voisin kasvattaa tiliäni hetkessä. Onneksi ainakin yritysprofiileissa on nykyään analytiikka, jonka pyytämistä suosittelen kyllä jokaiselle Instagram-yhteistöitä tekeville yrityksille. Analytiikkaa et voi hämätä, joten se viimeistään paljastaa totuuden. Itse olen ainakin sillä linjalla, että ennemmin otan vähemmän aitoja seuraajia kuin tuhansittain feikkejä. Uusimmat feikkiseuraajat näkee muuten aika helposti selaamalla profiilin seuraajat-osiota. Jos viimeisimmät sadat seuraajatilit ovat hämyisen näköisiä, ulkomaalaisia seuraajia, on kyse hyvin todennäköisesti ostetuista seuraajista.

Toinen ärsyttävä ilmiö on se, miten moni vaikuttaja alkaa seuraamaan sinua, jonka jälkeen menee hetki ja hän lopettaa seuraamisesi. Tuon tarkoitus on kuulemma pyrkiä haalimaan itselle lisää seuraajia osoittamalla oma kiinnostus toisen profiilia kohtaan. Paljon tätä tekevät ulkomaalaiset somettajat, mutta myös Suomesta osaan tältä istumalta nimetä ainakin pari tällaista vaikuttajaa. Mielestäni tuo on aivan käsittämättömän noloa, enkä ymmärrä miten tällä tavalla käyttäytyvät henkilöt kuvittelevat, ettei kukaan huomaisi heidän tapaansa toimia? Itse painan todellakin unfollow henkilöille, joiden huomaan toimivan minua kohtaan noin. On eri asia tykkäillä toisen kuvista ja hakea näin se huomio, jonka jälkeen teistä saattaa tulla Instagram-kavereita, eli tykkäilette toistenne kuvista sitten jatkossakin. Tuo on mielestäni kiva tyyli verrattuna siihen, että pyritään haalimaan toisen huomio kyseenalaisin keinoin. Itse ainakin seuraan ainoastaan tilejä, jotka kiinnostavat itseäni ja joiden sisältöä haluan feedilläni nähdä.

Tietenkin jokainen tekee, miten parhaaksi näkee, eivätkä muiden toimintatavat ole asiani, mutta pakko myöntää että kun itse pyrkii toimimaan rehellisesti, tuntuu vilppi kurjalle. Saattaa nimittäin olla, että tällainen feikkiseuraajia hankkinut henkilö vie jonkun yhteistyön nenäni edestä. Usein yritykset nimittäin tuijottavat Instagramin seuraajalukuja, eivätkä välttämättä vaadi edes mitään sen enempää todisteita seuraajien aitoudesta tai liikenteestä. Pakko tässä kohtaa muuten mainita, etteivät Instagramin seuraajamäärät todellakaan aina kulje käsikädessä blogin seuraajamäärien kanssa, vaikka ne olisivat miten aitoja tahansa. Itselläni esimerkiksi on vajaat 3000 seuraajaa Instagramissa, kun taas blogissani vierailee kuukausittain kymmeniä tuhansia uniikkeja kävijöitä. Olen tulkinnut asian niin, että blogiani seuraa niin moni sellainen henkilö, joka ei ole aktiivinen Instagramissa, tai ei vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut sinne jakamastani kuvasisällöstä. Itselleni Instagram on huomattavasti pinnallisempi kanava, eli en jaa siellä jokaisen kuvan yhteydessä mitään syvällisempää, vaikka käytän senkin suunnitteluun nykyään aika paljon aikaa.

Kilpailu alalla on kyllä kovaa, enkä usko että ihmiset muuten edes ajautuisivat käyttämään vilpillisiä keinoja seuraajien tai tykkäysten haalimiseen. Tänä päivänä uusien seuraajien hankinta rehellisin keinoin on valehtelematta todella hankalaa, eikä algoritmi helpota yhtään asiaa! Mutta tästä huolimatta kannatan tässä asiassa enemmän laatua kuin määrää! Mieluummin olen tyytyväinen omiin pienempiin IG-seuraajamääriin kuin lähtisin valehtelemaan. En nimittäin usko, että vilppi on koskaan kovin kauaskantoista. Valehtelusta jää aina kiinni ja sama muuten pätee siihen, jos valehtelee blogin kävijämäärät esimerkiksi asiakkaalle. Näissäkään asioissa ei yritysten kannata olla sokeita, vaan vaatia hieman tarkempaa analytiikkaa tai vaikka kuvakaappaus viimeisimmän kuukauden kävijätiedoista. Kilpailu kun ajaa ihmisiä hyvin kyseenalaisiin toimintatapoihin ja siinä myllerryksessä saattaa joskus kadota oma arvomaailma ja jopa itsekunnioitus.

Saatoin ehkä kuulostaa jonkun korvaan jopa liian suorasanaiselta, mutta tämä on mielipiteeni feikkiseuraajien ostamisesta sekä epärehellisyydestä alalla. Monelle ehkä pieni ongelma, enkä sano että asia nyt omaan arkeenikaan vaikuttaisi jatkuvasti negatiivisella tavalla, mutta halusin silti nostaa asian esiin. Sen verran paljon olen nimittäin ilmiöön törmännyt ja lähestulkoon päivittäin minua alkaa seuraamaan etenkin ulkomaalaiset tilit, jotka sitten katoavat saman päivän aikana. Onkin hyvin tyypillistä, että Ig-seuraajamäärät heittelevät välillä jopa kymmenillä ja tämä johtuu nimenomaan tästä ilmiöstä. Samaa tahtia kuin uusia seuraajia tulee, heitä myös lähtee. Instagram on kyllä aikamoinen pelikenttä.

Oletteko te törmänneet paljon tällaiseen ilmiöön, että seuraajia ostetaan tai haetaan follow-unfollow -periaatteella? Herättääkö se ajatuksia puolesta tai vastaan? 

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Millainen olen livenä ja somessa?

Viime aikoina mielen päällä on ollut muutamastakin eri syystä oma käytös. Lähinnä se miten käyttäydyn reaalielämässä ja millaiseksi ihmiset minut kokevat mutta myös se, millaisen kuvan sosiaalisen median kautta ihmisille välitän. Koen nimittäin, että minussa on useampi erilainen puoli. Tuntemattomien keskellä olen hieman ujo ja vetäytyvä mutta minua lähestyvien ihmisten seurassa kyllä sosiaalinen ja vapautuneempi. Tämä aiheuttaa selkeästi usein ristiriitoja, sillä ihmiset kokevat ujouteni ylimielisyytenä ja nyt taas tähän samaiseen ilmiöön pari kertaa viime aikoina törmänneenä, olen todella miettinyt mitä voisin asialle tehdä? On hyvin hankalaa muuttua yhdessä yössä sellaiseksi, että otat kontaktia jokaiseen paikalla olevaan ihmiseen jos se ei ole sinulle luontaista. Koen esimerkiksi suuret ihmismassat hieman ahdistavina ja mieluiten vietänkin aikaa muutaman ihmisen parissa. Ihan sama onko kyseessä tuparit tai blogitapahtuma, olen aina mieluiten jonkun seurassa sen sijaan, että sosialisoisin kaikkea pintapuolista jokaisen kymmenen paikalla olijan kanssa.

Tuttujen ihmisten seurassa olen sosiaalinen mutta tiedostan, että pidän ihmisiin tietynlaista etäisyyttä. Olen oppinut tässä vuosien varrella, että ihmisiä kannattaa aina ensin hieman tunnustella ennen kuin heille vuodattaa koko elämänsä. Ystävät sen sijaan ovat elämässäni niitä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni! Veikkaankin ettei kukaan heistä pidä minua hiljaisena tai vetäytyvänä persoonana, vaan päinvastoin – enemmänkin riehakkaana ja impulsiivisena. Enkä muuten usko osuvani kovin väärään jos väitän olevani useimmiten se ystäväporukan ”villi kortti”. Olenkin huomannut että vaadin jonkinlaisen luottamuskynnyksen ylityksen, jotta kykenen olemaan täysin oma itseni. Joskus tuo luottamus syntyy ensikohtaamisella – toisinaan hieman hitaammin. Veikkaan tämän johtuvan pitkälti historiastani ja siitä, että olen joutunut elämässäni niin usein rakentamaan uusia ihmissuhteita sekä luopumaan vanhoista. Meni pitkään että opin edes sen, mitä aito ystävyys on ilman sitä oletusarvoa, että tuo ihminen tulee lähtemään elämästäni joka tapauksessa jossain kohtaa.

Sosiaalisen median kautta saan paljon palautetta, että minut koetaan miellyttävänä ja lämpöisenä ihmisenä. Veikkaan tämän johtuvan siitä kaikesta, mitä olen somessa jakanut. Kun olen avannut itseäni ja elämääni, on teille ehkä tullut enemmän se tunne että minusta saa irti jotain aitoa. Ja paikkansahan tämä pitääkin, sillä olen ihmisenä aidosti juuri tuollainen. On tavallaan hassua että henkilö joka on lukenut blogiani vaikka vuodenkin verran, voi tietyllä tapaa sanoa tuntevansa minusta jotain sellaista, johon joku uusi tuttavuus ei välttämättä pääse kovin helposti käsiksi. Vaikka koen ettei minulla ole ongelmaa puhua oikeastaan mistään aiheesta livenä tai blogissa, silti se että keskustelu vaikka etenee johonkin todella syvälliselle tasolle reaalielämässä, saattaa vaatia tietynlaiset lähtökohdat ja puitteet. Siksi usein mietinkin kuinka valitettavaa on, että monet ihmissuhteet jäävät niin pintapuolisiksi.

Sosiaalinen media ei tokikaan ole koko totuus, eli kyllä minunkin elämässäni on asioita, jotka jätän blogin ulkopuolelle. Mielestäni tuo on aika normaalia vaikka kieltämättä paikoitellen nimenomaan sen kanssa kamppailen, että mikä kaikki on minun omaa ja mikä sellaista, jonka voi julkiseksi tuoda. Koen tässäkin asiassa kuitenkin niin etten feikkaa mitään, vaan ainoastaan jätän jotain kertomatta yksityisyyden suojaamiseksi. Se ei kuitenkaan vaikuta millään tapaa siihen, millainen olen ihmisenä. Jos minun tulisi kuvailla itseäni muutamilla adjektiiveilla sanoisin olevani innostuva, luotettava, syvällinen, positiivinen, luova, empaattinen, vahva, huumorintajuinen ja rehellinen. Aivan viimeisenä kutsuisin itseäni ylimieliseksi tai tympeäksi, jollaisena ilmeisen moni minua pitää ulkoisen habituksen perusteella. On niin helppo vetää tietynlaisia johtopäätöksiä pelkästä ulkonäöstä tai sivusta seuraajana. Ja okei, jos olet sattunut paikalle silloin kun minulla on huono päivä, on saattanut olla hankaluuksia feikata hymyä. Tämä on ehkä paikoitellen juttu, joka itseäni raastaa. Olen niin herkkä kaikille energioille että siinä kohtaa kun asioita menee ryminällä pieleen, en vaan kykene esittämään vaan tuo kaikki näkyy minusta ulospäin. Olen kai toisinaan vähän turhankin suora…

Tekstin tarkoitus ei ole vakuutella kuinka olen hyvä ihminen vaan halusin nostaa esiin sitä, miten erilaisen kuvan ihmisestä voi saada eri tilanteissa mutta se harvoin on koko totuus. Tietenkin viestimme ympäristöön asioita jatkuvasti ja ihan jo pukeutuminen, kasvojen ilmeet ja kropan eleet antavat meistä ulkopuolelle. Usein ihmisissä on kuitenkin monta puolta eikä se työtilanteen kohtaaminen välttämättä kerro yhtään mitään siitä, millainen tuo ihminen on läheistensä seurassa ja vapaa-ajalla. Tämä hyvänä huomiona myös itselleni. Liian usein sitä kuvittelee ihmisten olevan jotain ja useinpa vielä aika heppoisin perustein.

Oletteko te huomanneet että olisitte erilaisia seurasta/tilanteesta riippuen? Tai että viestiikö olemuksenne ulkopuolelle jotain sellaista, mitä ette todellisuudessa ole?

 

Kuvat: Iines / edit: minä