Vähemmälläkin treenimäärällä pysyy kunnossa!

Kun puhutaan treenaamisesta, useimmiten ajatellaan, että tässä asiassa enemmän on parempi. Mitä useammin siellä salilla huhkit, sitä parempia tuloksia aikaan saat. Olen tästä asiasta kutakuinkin eri mieltä. On tietysti totta, että ei treenaavan ja treenaavan ihmisen kunnossa sekä kropassa on aivan varmasti eroa. Jos kuitenkin puhutaan kahdesta ihmisestä joista molemmat treenaavat mutta eri määrin, olen varma, ettei se vähemmän viikossa treenaava ole kaikissa tapauksissa missään nimessä huonommassa kunnossa.

Uskoin itsekin asian vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Aikaisemmin viikoissani oli hyvä jos yksi välipäivä treeneistä, kun nyt niitä on aina vähintään kaksi, useimmiten kolme tai toisinaan neljäkin. Jos mietin fyysistä kuntoani verraten tuohon aikaan, en sanoisi olleeni yhtään sen paremmassa kunnossa – oikeastaan päinvastoin. Olin useammin sairaana, kärsin paljon erilaisista lihassäryistä sekä jumeista, olin väsyneempi ja uskomatonta mutta totta, myös voimattomampi. Vasta näin vanhemmalla ikää itselleni on kirkastunut se, kuinka suuri merkitys on levolla ja palautumisella. Se, että treenaa kuutena päivänä viikossa ei vaan ole sen arvoista. Uskon, että tuossa kohtaa treeni muuttuu jopa kropalle huonoksi ja kuormittavaksi, vaikka sen tulisi nimenomaan meillä hyvinvointiliikkujilla olla energiaa tuovaa ja piristävää. Kun keho on jatkuvassa rasitustilassa en yhtään ihmettele, että moni sairastuu ylikuntoon tai potee esimerkiksi flunssia jatkuvasti.

On ikävää, että liikunta menee monilla meistä yli ja se muuttuu arkea hallitsevaksi. Pasmat menevät aivan sekaisin jos spinning tunti peruuntuu tai salitreeni jää muiden kiireiden vuoksi tänään välistä. Treenaaminen on valitettavasti jälleen kerran yksi keino kontrolloida elämäänsä. Totta kai on luonnollista, että meillä saattaa olla erilaisia elämäntilanteita, jolloin toisinaan liikunta saattaa olla tapa purkaa stressiä tai saada ajatukset muualle. Silti tämänkin asian suhteen tulisi koittaa muistaa kohtuus. Voisiko joku muu asia auttaa enemmän vaikeiden asioiden käsittelemisessä – kuten nyt vaikka puhuminen? Liikunta on meille kyllä sopivissa määrin tärkeää mutta se ei ole apu kaikkeen. Itse ainakin huomaan tuon virheen omassa käyttäytymisessäni tilanteissa, joissa olen surullinen. Minulle liikunta on tapa hukuttaa ikäviä fiiliksiä ja saada ajatukset hetkeksi muualle. Tiedostan tuon tavan itsessäni ja kiinnitänkin siihen noissa elämäntilanteissa huomiota. Murheet, kun eivät vaan jää sinne lenkkipolulle, vaan se on tapa siirtää niiden kohtaamista.

Itse ainakin ylipäänsä haluan ettei liikunta hallitse elämääni, vaan minä hallitsen sitä. Liikunta on kyllä osa jaksamistani ja saan siitä hurjasti energiaa mutta tästä huolimatta se ei ole minulle elämäni tärkein asia – eikä edes tule hyvänä kakkosena. Olen huomannut, että voin paremmin jos liikun vähemmän. Tällä hetkellä treeniviikkoni koostuvat ainoastaan juoksulenkeistä sekä kevyestä lihaskunnosta kotona, sillä salikortti meni muutama viikko sitten umpeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jättää lihaskuntoa kokonaan, mutta pieni tauko tekee toisinaan hyvää. Joka tapauksessa treenejä on omassa elämässäni sen verran sopivasti (3-4 vkossa), että aikaa jää myös muille jutuille, kuten työlle, harrastuksille, ystäville, levolle sekä myös hauskanpidolle.

Elämäänsä ei kannata täyttää pelkällä liikunnalla, sillä tuo kupla on aika yksinäinen kupla. Jos vaan suoritat treenejä ja terveellistä ruokavaliota viikosta toiseen, olisi mielestäni syytä pysähtyä miettimään voisiko tämän homman ottaa rennommin? Toki jokaisella on vapaus päättää omasta elämästään ja siitä, mitkä asiat tekevät elämästä hyvää ja elettävää mutta silti rohkenen väittää, että treenikuplassa pyöriminen ei voi olla ainakaan kovin monipuolista elämää.

Olen huomannut henkilökohtaisesti senkin, että jos minulle joskus merkkasi paljon se, että sain kehuja vartalostani ja siitä, että olen hyvässä kunnossa, enää tuolla ei vaan ole merkitystä. Paljon mieluummin nautin elämästä ja teen asioita kuin elän treenikeskeisesti sen takia, että olisin jotenkin todella hyvässä kunnossa tai se porukan timmein. Viihdyn hyvin vartalossani vaikka vatsalihakset eivät erotu tai kroppani ei ole kireimmässä kunnossa. Itse asiassa viihdyn todella hyvin ns. tavallisessa vartalossa.

Päivän ajatuksen mukaisesti, muistetaan välillä hölläillä! Se ei todellakaan tee kenestäkään rapakuntoista – päinvastoin. Jos et ole koskaan kokeillut, kokeile nyt. Olen varma, että muutos sinunkin elämässäsi on ainoastaan positiivinen.

Oikein rentouttavaa viikonloppua jokaiselle! 

Kateissa oleva treenimotivaatio

Jo jonkun aikaa treenimotivaationi on ollut laskussa. En tiedä vaikuttaako siihen vaihtuva vuodenaika vai mikä, mutta jo hetken etenkin salitreeni on maistunut puulta – siis oikeasti niin kuivalta puulta. Olen tietoisesti keventänyt tuota treenimuotoa ja lisännyt juoksulenkkejä viikkoihini. Talvellahan juoksin ehkä kerran viikossa, välillä en sitäkään. Olen aloittanut myös joogan, jossa on tullut käytyä nyt kerran viikkoon. Siitä olen aika innoissani, joten toivon tuon lajin tuovat omaan liikkumiseeni uutta puhtia!

Tällaiset vaiheet ovat itselleni kovin tuttuja, sillä tämä tapahtuu varsinkin lihaskuntoharjoittelun kanssa vähintään kerran tai pari vuodessa. En ole mikään salikissa joka rakastaa pumpata rautaa, vaan harrastan lihaskunnon treenaamista oikeastaan vaan oman kunnon ja hyvinvoinnin takia. Raudan nostaminen ei ole minulle intohimo, eikä kasvava hauis motivoi. Voi olla, että osa ajattelee, kuinka väärä treenimuoto tuo kuntosali itselleni sitten onkaan, mutta sen helppous tavallaan koukuttaa. Yksilölaji, jonka avulla saat pidettyä kropan ja mielen kunnossa. Varsinkin talvella sali on lämmin paikka jossa treenata ja sinne on niin helppo mennä. Omani on tosiaan parin sadan metrin päässä kotoa mikä tietysti vaikuttaa aika paljon…

Motivaatiopuutosten iskiessä on aina hyvä punnita omaa liikkumistaan ja sitä, kuinka motivaatiota voisi jälleen nostattaa. Mitään lajia ei mielestäni kannata väkipakolla harjoittaa, eli jos sali tökkii niin sitten pieni tauko kehiin tai vastaavasti kuten itse olen tehnyt, kevennän treeniviikkoja sen osalta. Kaikki ei tietenkään aina ole elämässä hip hei hurraata ja siksi olen tottunut myös tällaisiin tylsistymisiinkin. Erilaisia ajanjaksoja elämässä tulee ja menee. Itselläni on kuitenkin lapsuuden/nuoruuden yleisurheilutaustoista johtuen päässä joku sellainen juttu, että vaikka treeni ei maistuisikaan, treenaan silti säännöllisesti. Muistan kuinka tuolloinkin valmennusohjelmaa oli noudatettava, vaikka aina ei olisi huvittanut. Nykyään minulla ei tosin ole muuta valmentajaa, kuin minä itse, mutta silti en edes ajattele liikunnan lopettamista. Voin keventää tai kokeilla erilaista tyyliä, mutta se, että jättäisin liikkumisen ei vaan ole itselleni edes vaihtoehto.

Vaikka on ihan ookoo kärsiä välillä motivaation puutteesta, on silti näinä hetkinä hyvä miettiä sitä, kuinka motivaatiota voisi jälleen nostattaa. Voihan olla, että tällainen ankea kausi menee ihan vaan ajan kanssa ohitse, mutta ainakin itse haluan tehdä nyt jotain muutoksia. Hakea tapaa kokea jälleen hyvää fiilistä treeneistä ja miettiä, mikä voisi edesauttaa tuota tunnetta ja sen syntymistä.

Kokosin muutaman vinkin niin itselleni, kuin muillekin treenimotivaation puutteesta juuri nyt kärsiville.

Mieti miksi liikut ja mitä liikunta sinulle antaa?

Kun motivaatio on kateissa, on hyvä palata ns. perus kysymysten äärelle. Miksi liikun ja mitä saan liikunnasta? Noihin kysymyksiin saattaa löytyä useampikin vastaus ja veikkaan, että monelle vastaukset ovat nimenomaan positiivisia. Liikunta tuo hyvän olon, vaikuttaa positiivisella tavalla yleiseen terveydentilaamme, pitää mielen virkeänä ja vaikuttaa niin paljon jaksamiseemme. Liikunta kohottaa myös itsetuntoamme ja olen aivan varma, että liikkuvan ihmisen on helpompi kokea tyytyväisyyttä kehoaan kohtaan, kuin sellaisen joka ei liiku ollenkaan. On enemmän syitä liikkua, kuin olla liikkumatta.

Aloita uusi laji ja/tai haasta itseäsi vanhan parissa

Uusi laji tuo ehkä uudenlaista intoa liikkumiseen ja palauttaa motivaation. Vanhan lajin parissa kannattaa taas miettiä, voisiko itseään jollain tavalla haastaa tuolla saraa? Kokeile erilaista tyyliä treenata tai hae haastetta treeniin jollain muulla tapaa. Itse harrastan Instagramista treenivideoiden katselua ja sitä kautta olen hakenut uusia kikkoja treenata etenkin salilla. Pari hyvää tiliä, joita suosin, ovat @linnlowes ja @cristinacapron. Voit pitää myös tauon tuosta kyllästyttävästä lajista ja palata sen pariin ehkä joskus tulevaisuudessa? Joskus väkisin vääntäminen ei vaan enää palkitse ja on aika kokeilla jotain muuta.

Palkitse uurastuksesi

Osa meistä on välineurheilijoita. Itse en osta uusia treenikuteita todellakaan joka kuukausi, mutta kummasti olen huomannut, millainen vaikutus niillä on motivaatioon! Kun on uudet juoksukengät tai pirteä treenitoppi, sitä suorastaan odottaa liikkumaan pääsyä. Minulle ainakin tuo tietynlaista mukavuutta se, että treenaan kivoissa treenivaatteissa. Ne ovat tietenkin päällä hyvän tuntuiset, mutta myös näyttävät hyvältä. Joskus tuollainen pieni itsensä palkitseminen toimii ja auttaa motivaation metsästyksessä. Juuri nyt olen miettinyt kevään kunniaksi juoksukuteiden päivitystä, sillä tämä vuodenaika tarkoittaa ainakin itselleni sitä, että lenkkipoluilla tulee vietettyä talvea enemmän aikaa.

Ole oma motivaattorisi!

Itsensä muihin vertaaminen ja motivaatiokuvat – unohda ne. Mielestäni tuo on nimittäin kuoppa jota ei kannata kaivaa. Aina on joku, joka on paremmassa kunnossa, kuin sinä ja siksipä en lähtisi ollenkaan vertailemaan omaa kuntoa muiden kuntoon. IG:tä selaillessa monen ajatusmaailma saattaa sumentua, kun vastaan tulee kokoajan parempi kuntoisia poseita. Suurin osa on kuitenkin kuvien tuomaa illuusiota ja todellisuus on niistä kaukana. Tärkeintä onkin hakea sitä itselleen toimivaa hyvää oloa ja vartaloa, jossa viihtyy. Ole oma motivaattorisi ja keskity omaan treenaamiseesi. Seuraa vaikka mieluummin kunnon kehitystä yksilötasolla, kuin vertailua muihin. Muihin vertaaminen pahimmillaan syö motivaatiota ja laskee yleistä treenifiilistä.

Suunnittele treeniviikkosi

Joskus treenien aikatauluttaminen toimii ja se, että päätät milloin käyt salilla tai milloin heität lenkin. Monille on helpompaa lähteä treenaamaan, kun ei tarvitse kyseenalaistaa lähdenkö, vaan tuo toiminta on merkattu kalenteriin juuri tälle päivälle. Itse mietin treeniviikkoani aina menojeni mukaan ja treenaan niiden puitteissa. Elämän ei tule pyöriä treenien ympärillä, vaan niiden kuuluu mielestäni olla ainoastaan yksi osa elämää. Suunnitelmallisuus tosiaan toimii aika monessakin asiassa ja treenaaminen voi olla monelle se yksi osa-alue. Merkkaa treenit kalenteriisi mahdollisesti jopa kellonajan tarkkuudella. Tietysti tämäkään ei välttämättä toimi kaikille, mutta motivaatio ongelmista kärsiville mahdollisesti kyllä!

Onko muilla meneillään ajanjaksoa, että treenaaminen ei oikein nappaa vai olenko ainoa? Jos niin minkä lajin suhteen koette tätä motivaatiopulaa?