Viisi vahvaa tunnelukkoani

Kirjoitin reilu viikko sitten teille postauksen vahvimmista tunnelukoistaniTämän päivän postaus onkin tavallaan ikään kuin jatko-osa tuolle ensimmäiselle, sillä nyt käsittelen vahvoja tunnelukkojani. Vahvat tunnelukot eivät ole niin suuresti elämässäni vaikuttavia, eli useamman kohdalla en voi täysin samaistua lukon kuvaukseen. Löydän jokaisesta kuitenkin yhtäläisyyttä itseeni, mikä kertookin siitä, että ne vaikuttavat kuitenkin vahvasti minussa. Vahvoja tunnelukkojani ovat siis riittämätön itsekontrolli, hylkääminen, tunnevaje, ulkopuolisuus ja vaativuus. Tänään siis pureudun syvemmin juuri näihin lukkoihin ja nimenomaan henkilökohtaisella tasolla.

Riittämätön itsekontrolli

Riittämättömän itsekontrollin tunnelukko viestii impulsiivisuudesta sekä vaikeudesta keskittyä hetkeen tai hallita tunteitaan. Tämä tunnelukko ajaa herkästi toimimaan tavalla, jossa ei mieti tekojensa seuraamuksia ja ongelmiin joutuminen on hyvin tyypillistä. Vihaa saattaa olla vaikea ilmaista rakentavasti jolloin se ilmenee raivokohtauksina tai sopimattomana käytöksenä. Riittämättömän itsekontrollin tunnelukon omaavalle on myöskin hyvin tyypillistä aloittaa jatkuvasti jotain uutta mutta into hiipuu kuitenkin jo ennen kuin projekti pääsee edes kunnolla käyntiin. Myös addiktiot ovat tyypillisiä ja ylipäänsä kaikenlainen ongelmakäyttäytyminen.

Omassa yksityiselämässäni tämä kyseinen lukko vaikuttaa vahvana ja etenkin nimenomaan impulsiivisuuden sekä vihanhallinnan saralla. Olen tosiaan jo luonteeltani hyvin temperamenttinen ja kärsimätön, jonka myötä olen ollut lukuisia kertoja ”ongelmissa”. Vaikka en ehkä ulospäin siltä vaikuta niin hermostun suhteellisen herkästi ja saatan toimia impulsiivisesti hetken mielijohteesta etenkin jos olen vihainen. Jos minua tai läheisiäni on loukattu, olen kovin säästelemätön sanoissani ja sanon loukkaajalle aivan varmasti suorat sanat. En myöskään ole erityisen harkitsevainen eli teen päätöksiä nopealla sykkeellä ja aina en todellakaan mieti onko päätös varmasti täysin oikea. Menen hyvin pitkälti tunne edellä enkä aina ajattele asioita järkevästi. Myös työjutuissa olen ehdottomasti luovempaa sorttia, jonka vuoksi kahdeksasta neljään työrytmi ei ole minua varten.

Sen verran kuitenkin pakko sanoa, että tämä lukko ei tosiaan ole minussa erittäin vahvana, eli elämäni ei ole yhtä kaaosta kuten se tunnelukon kuvauksessa mainitaan, vaan ainoastaan hieman pehmitellympi versio tuosta kaaoksesta. Veikkaan, että nuorempana tämä lukko on ollut minulla vahvempana mutta iän myötä kärsivällisyyteni on edes hieman lisääntynyt ja olen oppinut hieman parempaa itsehillintää. En myöskään ole addiktoituva ihminen ja elämässäni on niitä rutiinejakin – tosin ei kylläkään kovin paljon.

Hylkääminen

Hylkäämisen tunnelukon omaava ihminen pelkää hylätyksi tulemista ja sitä, että ihmiset jättävät hänet ja hän jää yksin. Parisuhteissa on usein vaikeaa olla ajattelematta mitä jos toinen lähteekin ja tämä taas ajaa mustasukkaiseen sekä epäluuloiseen käytökseen. Suhde saattaa tuntua jatkuvasti epävakaalta vaikka todellisuudessa se olisikin aivan vakaa. Hylkäämisen tunnelukon omaavalle on tyypillistä tulkita suhteessa toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi josta taas seuraa ylireagointia.

Itse koen, että omassa elämässäni tämä lukko ilmenee nimenomaan hylätyksi tulemisen pelkona ja tunteena, etten oikein meinaa uskoa kestäviin suhteisiin tai siihen, että joku voisi olla kanssani lopun elämää. Pelkään myös suhteeseen heittäytymistä koska pelkään nimenomaan särkymistä ja sitä, että minut hylätään. Olenkin huomannut, että hylkäämisen pelossa herkästi toimin niin, että käyttäydyn tunne kylmästi koska silloin minun ei tarvitse kokea sitä hylätyksi tulemisen tunnetta. Tavallaan pyrin suojelemaan itseäni hylätyksi tulemiselta sillä, että saatan itse pyrkiä hylkäämään ensin tai jopa aiheuttaa käytökselläni sen, että toinen joutuu minut hylkäämään. Etenkin tilanteissa joissa huomaan kokevani jopa ihastumisen tunteita saattaa tämä lukko nousta vahvasti pintaan ja valitettavasti en oikein vielä osaa sitä hallita.

Pakko kuitenkin tässä samassa yhteydessä mainita, että en ole ihmisenä todellakaan ripustautuvainen tai mustasukkainen – päinvastoin. Parisuhteessa en ole koskaan ollut epäileväinen mutta toisaalta olenkin aina luottanut kumppaneihini. Jotenkin tuntuu, että lukko korostuu nimenomaan sinkkuelämässä kun tutustutaan uusiin ihmisiin eikä ole luottamusta. Koenkin, että lukko on vahvistunut sen jälkeen kun olen eronnut, suhteessa en nimittäin kohdannut tämän lukon kaltaisia ongelmia. Lukon syntyperä on lapsuudessa ja usein sen aiheuttaa nimenomaan kokemus tunnekylmyydestä. Myös elämänkokemukset vahvistavat lukkoa eli jos jatkuvasti tulee vaikka torjutuksi tai hylätyksi saattavat ne tuoda lukkoa yhä enemmän pintaan.

Tunnevaje

Tunnevajeen tunnelukossa tunne siitä ettei kukaan ymmärrä sinua tai kykene tyydyttämään rakkauden sekä huolenpidon tarvettasi on vahva. On hyvin tyypillistä, että tässä lukossa suojataan itseä rakkaudelta ja ihastutaan henkilöihin jotka eivät ole saatavilla. Suhteet päättyvät usein hyvään alkuun mutta karvaaseen pettymykseen koska odotukset ovat aivan liian korkealla. Tässä lukossa toive kumppanin muuttumisesta saattaa pitää jopa huonossa ja kylmässäkin suhteessa, sillä halu saada toinen muutettua on kova. Kun kuitenkin loppupeleissä ihminen jää jatkuvasti vaille sitä mitä syvällä sisimmässään haluaisi, vahvistuu lukko kerta toisensa jälkeen ja ajaa negatiiviseen ajattelutapaan rakkauden suhteen.

Ihmettelen syvästi ettei tämä lukko ole itselläni testin mukaan erittäin vahvana sillä voin allekirjoittaa tämän tunnelukon aivan täysin. Olen nimenomaan se ihminen, joka alitajuisesti viehättyy henkilöistä jotka eivät syystä tai toisesta ole saatavilla tai he ovat esimerkiksi ”eroamassa”. Saatan ajautua jopa tunnekylmien henkilöiden pauloihin ja toivoa, että muutosta tapahtuisi. Näin jälkikäteen myös ymmärrän, että tämä lukko on vaikuttanut paljon myös parisuhteissani. Se on ajanut minut odottamaan toiselta jotain sellaista, mitä en ole kuitenkaan osannut ääneen ilmaista. Kun toinen ihminen ei ole osannut täyttää tunnevajettani, olen pettynyt mutta en loppupeleissä ole itsekään tiennyt mitä haluan. Tunnevaje on aika vaikea tiedostaa sillä jos ei tiedä mistä on jäänyt paitsi ei sitä osaa oikein odottaakaan. Itselleni on myöskin hyvin tyypillistä ajautua ns. kiihkeisiin suhteisiin joissa toinen ihminen herättää minussa vahvaa intohimoa ja saa aikaan suurta tunnetta. Taas nämä vähemmän mainitsemiani tuntemuksia herättävät henkilöt koen herkästi tylsiksi ja epämielenkiintoisiksi. Tämäkin lukko juontaa juuriaan lapsuudesta ja usein nimenomaan emotionaalisen vajeen kokemuksesta esimerkiksi toisen vanhemman puolelta.

Ulkopuolisuus

Ulkopuolisuuden tunnelukon omaava henkilö kokee vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta eikä koe oloaan välttämättä kovin miellyttäväksi uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaaliset tilanteet saattavat hermostuttaa ja mielessä sinkoilee ajatuksia siitä, mitähän muut mahtavat sinusta ajatella. Erilaisuuden tunne on vahva mutta silti ryhmätilanteissa ihminen saattaa mukautua muiden kaltaiseksi jotta sopisi paremmin joukkoon. Läheiset ihmissuhteet ovatkin tämän tunnelukon omaavalle elämän suola, sillä niissä voi todella olla oma itsensä.

Itsehän olen aina kokenut tietyllä tapaa ulkopuolisuuden tunteita. Olen kirjoittanut aiheesta kokonaisen blogitekstinkin lähes vuosi sitten, jossa käsittelen enemmänkin tätä tunnetta ja sitä, kuinka se minussa ilmenee. Mutta jos näin lyhyesti sanottuna kuinka tämä tunnelukko minussa vaikuttaa, niin harvoissa tilanteissa ja harvojen ihmisten kanssa olen kokenut todellista joukkoon kuuluvuuden tunnetta tai sitä, että minua todella ymmärretään. Siksi itselleni onkin hyvin tärkeää nimenomaan se lähin tukiverkosto jossa voin olla eniten oma itseni. Kokemusta on myöskin tuosta, että mukaudun ihmisten kaltaiseksi ja sitä olen tehnyt paljon. Joskus olin jopa todella hukassa itseni kanssa sillä pyrin muuttamaan itseni ekstrovertiksi vaikka olen todellisuudessa introvertti. Halusin olla se porukan puheliain, sosiaalisin ja menevin vaikka todellisuudessa en sitä ole etenkään isoissa ryhmissä. Toki on eri asia lähimpien ystävieni seurassa mutta isossa joukossa olen kyllä se, joka vetäytyy.

Uskon tämän tunnelukon johtuvan hyvin pitkälti siitä, että olemme koko lapsuuteni ajan muuttaneet todella paljon. Olen aina joutunut jättämään ystäväni ja luomaan uudet verkostot. Minulla ei myöskään ole kotia tai kotipaikkakuntaa jonka kokisin itselleni merkitykselliseksi. Veikkaan sitäkin, että myös uskoni vahvisti nuoruudessa tätä lukkoa. Se loi kuilun muiden ikäisteni ja minun välille sillä koin, etteivät he ymmärrä minun ajattelumaailmaani.

Vaativuus

Vaativuuden tunnelukon omaava ihminen vaatii itseltään paljon vaikka itse pitää vaatimustasoaan kohtuullisena. Hänen on myös vaikeaa olla paikoillaan ja jatkuvasti on saatava jotain aikaan. Tyypillistä on myös se, että pelätään riittämättömyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita jonka vuoksi jatkuvasti on pakko ponnistella parempaan ja parempaan – koskaan ei olla tyytyväisiä. Vaativan ihmisen on myöskin hankalaa vaan olla ja nauttia elämästä. Hän stressaa herkästi, mikä taas purkautuu ulkopuolisiin turhautumisena sekä ärtymyksenä.

Tämä lukko on näistä ehkä se vähiten itseeni osuva vaikka tunnistankin tiettyjä piirteitä joihin voin samaistua. Olen nimittäin ihminen, jonka on vaikea olla paikoillaan ja koen, että jatkuvasti olisi tehtävä jotain hyödyllistä. Kotona ollessa en makaa juuri koskaan vaan jatkuvasti teen jotain. Pelkään epäonnistumisia ja sitä, että koen olevani riittämätön. Pyrinkin siinä mitä teen aina hyvään lopputulokseen mutta toisaalta en kuitenkaan ole perfektionisti. En vaadi itseltäni liikoja tai ylipäänsä piiskaa itseäni parempiin suorituksiin mutta pyrin kuitenkin tekemään hyvin sen minkä teen. Stressaan kyllä herkästi jos samaan aikaan on tehtävänä vaikka monta projektia ja puran negatiivisia tuntemuksia herkästi myös ulkopuolisiin. Tämä lukko on kuitenkin näistä viidestä ehkä se vähiten elämääni hallitseva enkä oikeastaan edes osaa sanoa mikä lukon olisi voinut minussa vahvuuden asteelle laukaista?

Tämä tunnelukkojen parissa ajatustensa työstäminen on kyllä mielenkiintoista. Osa lukoista kun on jotenkin helpommin hallittavissa kuin toiset. Olen ihan vasta myöskin huomannut, että moni käyttäytymismallini on syy asioihin joista olen ehkä saattanut syyttää muita. Siksi onkin erittäin tärkeää tiedostaa omat tunnelukkonsa, niiden syntyperät sekä vaikutukset tähän päivään. Kun ne tiedostaa, on niitä helpompi myös työstää. Tunnelukkojensa kieltäminen on varmasti myös hyvin tyypillistä. Moni ihminen ei halua katsoa itseään syvälle sillä se saattaa aiheuttaa itsessä myös negatiivisia tuntemuksia. Lukkomme kun ovat tosiaan sieltä lapsuudesta peräisin, josta monella saattaa olla traumoja tai haavoja. Suosittelen kuitenkin rohkeaa itsensä kohtaamista ja tunnelukkotestin tekemistä! Itselleni tämä matka on jo tässä kohtaa avannut paljon ja tulee muuten vielä tulevaisuudessakin avaamaan – sen tiedän.

Oliko vahvojen lukkojeni joukossa samaistuttavia lukkoja?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Vahvimmat tunnelukkoni

Tunnelukkotestin tulos näyttää erittäin vahvoiksi tunnelukoikseni emotionaalisen estyneisyyden sekä kaltoin kohtelun. Nämä ovat ne kaikista vahvimmat, joiden jälkeen vahvoja lukkoja tulee useampi lisää. Jostain syystä nuo kaksi kuitenkin valikoituivat testin mukaan kohdallani erittäin vahvoiksi ja sille lienee syynsä. Tuon testin tekemisen jälkeen olenkin perehtynyt aika paljon tunnelukkoihin ja niiden käsittelyyn. Ensinnäkin olen pureutunut siihen, mitä nuo lukot käytännössä tarkoittavat, mistä ne ovat kohdallani peräisin, kuinka ne tavallisesti elämässä näkyvät ja mitkä ovat mahdollisuudet lukkojen nujertamiseen. Haluankin tässä postauksessa avata molempia erittäin vahvoja lukkojani ja nimenomaan puhua niistä henkilökohtaisella tasolla. Ehkä joku teistäkin saa tämän kautta vahvistusta omille tunnelukoilleen sekä kenties kykenee tunnistamaan ne itsestään.

Emotionaalinen estyneisyys

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko tarkoittaa vaikeutta ilmaista tunteitaan spontaanisti. Positiivisia kiintymyksen tunteita voi olla vaikea näyttää läheisilleen ja puolestaan negatiivisia tunteita patoaa herkästi sisälleen. Syvällä sisimmässä saattaa muhia paljon pahaa mieltä ja jopa vihaakin, koska aitoja tunteitaan ei vaan ole kyennyt ilmaisemaan. Tunteiden hallinta on hyvin tyypillistä meille emotionaalisen estyneisyyden tunnelukon omaaville ja teemme sitä jatkuvasti ikään kuin automaattisesti. Lopputuloksena saattaakin jossain kohtaa olla se, että koko pakka räjähtää ja kerralla sisältämme ryöppyää ulos se kaikki negatiivinen sinne patoutunut.

Tunnistan itseni tästä lukosta erittäin hyvin. En nimittäin ole oikein koskaan osannut ilmaista spontaania välittämistä läheisilleni enkä varmasti kerrokaan riittävän usein kuinka tärkeitä he ovat. Mitä nyt muutaman viinilasillisen jälkeen tulee usein enemmän avauduttua mutta liian herkästi sitä olettaa, että kyllähän he tietävät. Välillä on myös niin, että haluaisin sanoa jotain mukavaa toiselle mutta en yksinkertaisesti pysty – sanat eivät tule ulos suustani. Olen myös sellainen, että ahdistun liiallisesta takertumisesta ja siitä jos joku esimerkiksi roikkuu minussa tai on turhan intensiivisesti haluamassa näkemistä. Tämä varmaan heijastelee sitä, etten halua ihmisiä liian lähelle, koska en itsekään pysty emotionaalisesti takertumaan ihmisiin.

Emotionaalinen estyneisyys näkyy minussa myös todella vahvasti juurikin tunteiden patoamisena. Tuo kyseinen piirrehän oli minulle vuosia enemmän kuin automaatio ja suljin sisääni todella paljon pahaa mieltä. Jos joku kohteli minua huonosti, käänsin sen kärsimyksen ja pahan oloni vihaksi. Välillä edelleen havahdun siihen, että olen tuota kaavaa toistamassa kunnes tajuan, että nyt mennään jälleen pahasti metsään. Pahinta tuossa toimintamallissa on siis se, että ikään kuin käännät sen oman haavoittuvaisuutesi sisäiseksi negatiiviseksi tunneryöpyksi, vaikka parasta olisi jos näyttäisit avoimesti sen kuinka pahalta nyt tuntuu. Usein on vaan helpompaa olla kylmä ja haistattaa toiselle kuin ”alentua” kyynelehtimään – näyttämään ne aidot sen hetkiset tunteet. Tuo on itselleni niin luontainen toimintamalli, että välillä olen suorastaan joutunut taistelemaankin sen kanssa. Silloin, kun minuun sattuu kaikista eniten, olen kaikista uhmakkain ja ikään kuin nousen sitä omaa haavoittuvaisuuttani vastaan. Tämä on siinäkin mielessä jännä, että olen sisimmässäni todella herkkä ja kaikkea muuta kuin kova. Ymmärrän kuitenkin täysin, mistä tuo kovuus vaikeissa tilanteissa johtuu, sillä se liittyy tähän tunnelukkoon. Se on tapani suojata itseä sekä haavoittuvaisuuttani.

Miettikää, että minun tuli täyttää kolmekymmentä kunnes vasta tajusin, että tuo käyttäytymismalli johtuu tunnelukostani, joka juontaa juurensa taas kaukaa lapsuudesta. Siihen en nyt välitä mennä mistä tuo lukko kohdallani on lähtöisin, sillä sen merkitys ei ole tärkeä kuin itselleni. Kuitenkin se, että nykyään tiedostan kyseisen tunnelukon ja siihen liittyvät käyttäytymismallit, on jo aika iso askel kohti parempaa. Olenkin pyrkinyt harjoittamaan sitä, että olisin tunteideni suhteen avoimempi ja näyttäisin jos sattuu tai puolestaan jos olen onnellinen. Vihan tunne on negatiivinen paha joka syö minua ja siksi en haluaisi, että joudun enää ikinä kantamaan tuota tunnetta sisimmässäni. Mieluummin on avoimesti iloinen tai surullinenkin kuin, että patoaa sisälleen asioita, jotka vaan tekevät omalle hyvinvoinnille hallaa. Prosessi on tosiaan tälläkin hetkellä käynnissä, sillä tunnelukkoja ei murreta viikoissa, kuukausissa eikä välttämättä vuosissakaan. Ne ovat usein niin syvälle meihin juurtuneita ja jos olen käyttäytynyt kolmekymmentä vuotta elämästäni tietyllä tavalla, menee siihen aikaa muuttaa toimintapojaan. Mutta prosessi on käynnissä…

Kaltoin kohtelu

Kaltoin kohtelun tunnelukon omaavalle henkilölle on tyypillistä pelätä ihmisten huonoa kohtelua. Uhkakuvat ihmissuhteissa ovat hyvin tavallisia eikä turvallisuuden tunnetta ole helppo kokea. Ihmisiä voi olla hankala päästää lähelle, sillä luottamuspula vaivaa. Sitä ikään kuin pelkää jatkuvasti, että tulee kuitenkin pettymään ihmisiin. Toisaalta taas kaltoin kohtelevissa ihmisissä saattaa olla jotain viehätysvoimaa, joka vetää sinua kerta toisensa jälkeen puoleensa. Sitä saattaa jopa jäädä huonoon ihmissuhteeseen, joka vaan vahvistaa kyseistä tunnelukkoa.

Tunnistan itseni hyvin tästäkin lukosta. Minä todella pelkään ihmisten huonoa kohtelua enkä luota helpolla ihmisiin. Useat pettymykset tällä saralla eivät todellakaan ole vieneet lukkoa ainakaan poispäin vaan päinvastoin. Mutta kuten tosiaan mainittu, nämä huonosti kohtelevat henkilöt saattavat myös viehättää, jonka myöskin itsestäni tunnistan. Niin monta kertaa olen tosiaan kironnut sitä, että olen sekaantunut miehiin, joihin ei olisi pitänyt sekaantua ja olen antanut heille itsestäni, jonka jälkeen he ovat rikkoneet sydämeni. Tämä tunnelukko on siis edelleen minulle aika ongelmallinen, enkä koe päässeeni lukon kanssa juurikaan tunnistamisvaiheesta eteenpäin. Välillä jopa tuntuu, että yli kompensoin lukkoa ja luotankin johonkin ihmiseen aivan sokeasti, koska tunnen ”yhteyden”, joka osoittautuukin lopulta valheeksi. Toisaalta taas kyseinen lukko saattaa näkyä minusta kylmyytenä ja sellaisena varautuneisuutena. Ei ole nimittäin kauaa, kun eräs tuntematon miespuolinen henkilö kysyi minulta oltuaan muutaman tunnin kanssani samassa porukassa/tilassa, että kuka minua on satuttanut? Kuulemma se näkyy minusta todella vahvasti ulospäin, että jotain on tapahtunut enkä halua päästää ihmisiä lähelleni.

Kaltoin kohtelun tunnelukko näkyy ehkä herkästi myös ulkopuolisille ja varmasti kohdallani sen saattavat huomata etenkin miehet. Koska pääasiassa miehet ovat minua satuttaneet, on lukko heitä kohtaan huomattavasti vahvempi. Toisaalta olen kuullut myös naispuolisilta henkilöiltä kuinka lähelleni on ollut alun perin vaikea päästä – siis oikeasti lähelleni small talkin ja pintapuolisen seurustelun jälkeen. Kuten mainitsin, olen lukon kanssa tosiaan hyvinkin alkutekijöissä ja mieluusti kaipaisinkin neuvoja sen suhteen, kuinka kyseistä lukkoa voi heikentää? Ehkä nimenomaan se, että oppii tunnistamaan itsessään tuon heikkouden kiinnostua niistä kaltoin kohtelevista ihmisistä ja sitä kautta osaa taas varoa tällaisia henkilöitä? Tavallaan se tarkoittaa varovaisuutta ihmissuhteissa mikä toisaalta on minulle ominaistakin. Kuitenkin joku noissa kaltoin kohtelijoissa sitten ilmeisesti aiheuttaa minussa sen ylikompensaation sillä niin herkästi saatankin yhtäkkiä luottaa heihin aivan sokeasti. Tuo on tavallaan hyvin erikoista sillä kuten tosiaan mainittu, en ole kaikkien ihmisten suhteen kovin avoin.

Vaikka tunnelukkojen sisäinen työstäminen on välillä haastavaakin, on siinä jotain todella mielenkiintoista. Itse olen ihmisenä sellainen ikuinen löytöretkeilijä, joka haluaa jatkuvasti kasvaa sekä kehittyä. Tunnelukkojen kautta olen oppinut ymmärtämään paremmin itseäni ja käytöstäni. Kun aikaisemmin mietin esimerkiksi tuota, miksi käännän herkkyyteni ja haavoittuvaisuuteni uhmaksi – nyt ymmärrän. Se, että ymmärtää itseään paremmin on oikeasti aika siistiä! Vielä toivon, että kaltoin kohtelun tunnelukkoni kanssa saisin jotain konkreettista aikaiseksi ja esimerkiksi oppisin paremmin tunnistamaan sen ihmistyypin, joka tulee minua satuttamaan.

Voisin joku kerta kirjoitella vielä vahvoista lukoistani, joita niitä on yhteensä viisi – jos teitä siis kiinnostaa? Jokainen niistäkin on sellaisia, jotka itsestäni löydän ja tunnistan, vaikkakaan en yhtä vahvoina kuin nämä tämän postauksen kaksi lukkoa.

Onko täällä muita emotionaalisen estyneisyyden tai kaltoin kohtelun tunnelukon omaavia? Kuinka nämä tunnelukot näkyvät teidän elämässänne ja löysittekö kenties yhtäläisyyksiä tekstini kanssa?