Kuinka kohdata negatiiviset tunteet?

Vaikka sitä kuinka toivoisi, että elämä olisi ainoastaan kivoja ja hyviä tunteita, on totuus toinen. Elämään nimittäin kuuluvat negatiivisetkin tunteet ja ilman niitä emme osaisi varmastikaan arvostaa hyvin soljuvaa arkea saatikka onnellisuutta. Itselleni negatiiviset tunteet ovat tulleet erityisen tutuiksi parin viime vuoden aikana, kun olen lopettanut niiden pakoilun ja rohjennut kohtaamaan tunnemaailmaani eri tavoin kuin aikaisemmin. Toisaalta taas tämä päätös kohdata tunteita on vienyt välillä todella synkkiinkin tunnepohjaisiin tiloihin mutta silti koen, että on se parempi kuin elää jatkuvasti negatiivisia tunteitaan pakoillen. Totuus on kuitenkin se, että negatiivisiin tuntemuksiin ei kuole, vaan ne ainoastaan kasvattavat.

Oma heikkouteni on, että otan usein elämässä asiat turhankin raskaasti. Vaikka osaankin nauttia ja iloita, samaan aikaan herkkyyteni aikaan saa minussa usein aivan liikaa stressiä, huolta ja ahdistusta. En kuitenkaan pysty itseäni muuttamaan mutta se, mitä voin tehdä on opetella tuntemaan, ymmärtämään ja käsittelemään omaa henkistä puolta, jota olenkin jo pidempään pyrkinyt tekemään. Toki on aikoja ja elämäntilanteita ettei tuohon täydellisesti edes kykene mutta sekin lienee täysin inhimillistä. Tärkeintä on mielestäni se, että pyrkii ymmärtämään sekä etsii tunteilleen syitä. Ei vaan tunne, vaan oikeasti miettii, mistä kyseinen negatiivinen tunne oikein pulppuaa. Itse en nimittäin usko, että yksikään huono tunteemme tulee tyhjästä. Viha, ikävä, katkeruus, surumielisyys – ne kaikki kumpuavat jostakin.

Kuinka sitten kohdata negatiiviset tunteensa? Kuinka minä sen teen hetkinä, jolloin kohtaan tunteita, joita en välttämättä haluaisi tuntea?

KIVUN KOHTAAMINEN

Ihan ensimmäinen reaktio itselläni on negatiivisten tunteiden kanssa useimmiten fyysinen pahoinvointi. Mitä vaikeammasta tunteesta on kyse, sitä vahvemmin reagoin. Itken myös herkästi ja se onkin yksi tapa reagoida kipuun. Mikään noista tuntemuksista ei kuitenkaan ole häpeällinen asia. Reagoimme kipuun sitten millä tavalla tahansa, se on täysin hyväksyttävää. Aivan ensimmäinen asia negatiivisten tunteidensa kohtaamisessa onkin hyväksyä totuus ja se, että nyt sattuu. Se on ihan okei, että koen kipua ja reagoin siihen.

Ihmisen luontainen puolustautumiskeinohan on kieltäminen sekä pakoilu. Tätä itsekin ison osan elämästäni harrastaneena voin käsi sydämellä sanoa, että suurin virhe on paeta. Tunteiden tukahduttaminen on pitkässä juoksussa todella raskasta ja niin tehdessämme teemme pelkästään hallaa itsellemme.

NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN KÄSITTELEMINEN

Kun tunne on kohdattu ja se erilaisin sinulle luontaisin muodoin koettu, on aika suhtautua siihen realistisemmin. Lähinnä siis miettiä syvemmin mistä on kyse ja miksi tunnen näin? Usein ihmismieli paisuttelee asioita ja saatamme esimerkiksi kuvitella tai ennalta pelätä tapahtumattomia juttuja. Usein negatiivinen tunne on myös siinä hetkessä ja nimenomaan johtuu jostain tapahtuneesta asiasta. Noissa tilanteissa kivun syyn löytäminen ja sitä kautta oman mielensä ymmärtäminen on tärkeää.

Itse esimerkiksi reagoin usein ihmissuhdeasioihin vahvasti, sillä olen pettynyt niin monta kertaa juuri tuolla osa-alueella. Siinä mielessä ymmärränkin itseäni ja tiedostan, että näin on käynyt aikaisemminkin, jonka vuoksi nytkin ahdistaa jos tilanteessa on samanlaisia piirteitä kuin jossain aikaisemmassakin tilanteessa. Se, että tiedostan tuon on itselleni tärkeä asia enkä yritä verhota sitä esimerkiksi johonkin muuhun. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja vaikka tämänkin ääneen sanominen tietyllä tapaa nolottaa ja saa minussa aikaan epäonnistumisen tunteita, koen silti olevani rohkea. En pelkää nähdä sisimpääni ja olla jopa negatiivistenkin tunteideni suhteen rohkea.

LÄPIKÄYMINEN

Kun olet kohdannut negatiiviset tunteesi ja oivaltanut, mikä on tunteidesi takana, on aika käydä asiaa rakkaudellisesti läpi. Korostan etenkin rakkaudellista otetta omaan sisimpään, joka ei missään nimessä ole itsellenikään itsestäänselvyys. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joka alkaa usein kiputilanteissa soimaamaan itseään tai miettimään omia vikojaan. Toisaalta taas tiedostan myös sen, mistä tuokin johtuu. Asiat ovat usein niin monen historiassa tapahtuneen asian summa, että niiden kasaaminen on joskus kyllä aikamoinen sekamelska.

Jos negatiivisiin tunteisiisi liittyy toinenkin ihminen, on tärkeää ottaa askel myös häntä kohden. Usein voi olla, ettei toinen ole ollenkaan ymmärtänyt reaktiotasi, koska ei ole tiennyt kaikesta, mitä olet kokenut. Siksi vuorovaikutus esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa on niin tärkeää. Kannattaakin siis pyrkiä mahdollisimman avoimesti kertomaan toiselle, mikä on hätänä ja miksi tunnet kuten tunnet. Itse ainakin koen, että avoimuus ihmissuhteissa on se juttu, joka ehdottomasti kantaa! Tulee kuitenkin ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia eikä se kaikille ole helppoa.

LOPULTA PAREMPI OLO

Kun kipu on kohdattu, hyväksytty, mahdollisesti jopa ymmärretty sekä vielä läpi käyty, on olo varmasti huojentunut. Näiden juttujen kanssa ei kuitenkaan ole mikään kiire, eli prosessoiminen voi viedä todella pitkäänkin. Elämässä on kriisejä, joita ei käsitellä yhdessä yössä eikä välttämättä kuukausissakaan. Kuitenkin se, että on tiedostava itseään ja tunteitaan kohtaan, eikä pakene edes kipua tai pelkoa, on oikeasti aika iso askel hyvinvoivaan elämään.

Itse en ole edelleenkään näissä asioissa mikään pro mutta vuosi vuodelta osaan käsitellä tunnemaailmaani paremmin. Ajoittain tulee kuitenkin hetkiä, että tuntee olevansa jälleen pieni lapsi – niin hukassa tai särkyvä – sekin on kuitenkin täysin sallittua. Ihminen on inhimillinen ja inhimillisyyteen kuuluu myös aikuisiällä negatiiviset tunteet.

Toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin negatiivisten tuntemusten kanssa painivalle! <3

Kuvat: Taru / edit: minä

Kuinka erosta selviää?

Mielessäni on jo pidempään pyörinyt ajatus postauksesta, jossa jakaisin vinkkini erosta selviämiseen. Olen käynyt omaa prosessiani tässä matkan varrella läpi blogissani paljon ja saanut teiltä aivan ihania viestejä niin kommenttiboksiin kuin ihan sähköpostiinkin. Olen jokaisesta todella kiitollinen ja samaan aikaan mielessäni on muhinutkin ajatus siitä, että haluaisin tehdä aiheeseen liittyvän postauksen nyt, kun olen jo pidempään ollut itse eroprosessin suhteen valmis. Kun aiheesta puhuminen ei enää herätä tunteita tai satuta, olen valmis auttamaan muita jos sen vaan jollain tavalla pystyn tekemään.

Vaikka eron syitä ja eroamistapoja on monia, on ero varsinkin pitkästä ihmissuhteesta usein tunnepitoinen ja harvoin helppo. On kyse siitä, että toinen ihminen lähtee elämästäsi pysyvästi tai vähintäänkin hänen roolinsa muuttuu. Tuo on iso muutos jos on vuosia tottunut siihen, että toinen on rinnallasi ja hän on se elämäsi tärkein ihminen. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että vaikeinta oli luopuminen. Se, että luopuu ihmisestä, joka tuntee sinut parhaiten, joka ymmärtää ne tyhmimmät vitsisi ja on tukena. Kun häntä ei enää ole, muuttuu elämä aika paljonkin. Tuossa kohtaa ihmiset usein hakevat itselleen laastarisuhteen ja peittoavatkin uudella rakastumisella erosta aiheutuneet negatiiviset tunteet sekä surun. Joillekin tuo tapa ehkä toimiikin mutta itse koin, että haluan eheytyä ja tehdä nyt sitä arvokasta työtä itseni kanssa, että olen joku päivä jälleen valmis. Tällä hetkellä olen enemmän kuin kiitollinen tuosta päätöksestäni vaikka se vaatikin hyvin vaikean ja masentavan ajanjakson. Onneksi nyt jälleen koen, että kaikki tämä vei minua vaan yhteen pisteeseen, nimittäin hetkeen, kun voin jälleen sanoa olevani onnellinen.

Siispä vaihe vaiheelta, kuinka selvitä erosta? Jos olet juuri eronnut, eroamassa tai vaikka pari vuotta sitten suhteesta lähtenyt mutta edelleen kamppailet, niin lue nämä vinkkini huolella.

Päätös

Ihan ensimmäisenä korostan eropäätöksen tärkeyttä. Jos eroon päädytään, silloin suhde kannattaa lopettaa eikä jatkaa siinä roikkumista. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty mutta suhteen pitkittäminen ilman, että sillä on tulevaisuutta, on turhaa. Se pitkittää eheytymisprosessia ja vaikeuttaa todella paljon asioita. Jos tuntuu ettei toisesta pysty olemaan muuten erossa niin katkaise välit. Kaikki yhteydet poikki, niin somessa kuin muissakin kanavissa. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii erittäin hyvin. Tietenkin ymmärrän, että aina tämä ei ole mahdollista jos on lapsia tai muita velvoitteita mutta siitä huolimatta mahdollisimman vähäinen yhteydenpito ja vain silloin, kun se on aidosti tarpeen.

Tunne, mitä tunnet

Eroon liittyy tosiaan laaja tunteiden kirjo ja usein niitä lukuisia lattialla itkettyjä kertoja. On luopumisen tuskaa ja ikävää. Ero saattaa nostaa pintaan myös lapsuuden traumoja tai muita ikäviä elämän varrella koettuja kokemuksia. Itse esimerkiksi kävin lopulta todella paljon läpi asioita, jotka eivät suoranaisesti edes liittyneet itse eroon. Tuo prosessi kuitenkin nosti pintaan lapsuudesta jääneitä käsittelemättömiä traumoja, itsetunnon uudelleen rakentamista sekä koko elämäni aikana kokemani miessuhteet. Tämä onkin oikea hetki tuntea kaikki, mikä nousee pintaan ja siksi mitään tunteitaan ei kannata pantata. Itse suorastaan kiellän, että älä täytä elämääsi kaikenlaisilla menoilla ja kiireellä jotta sinun ei tarvitsisi tuntea – tuo on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Itke, naura, raivoa tai, mitä tunteita ikinä koetkaan.

Vertaistuki

Itse yritin liian pitkään yksin vaikka apua olikin tarjolla. Siispä kannattaa olla viisas ja hakea apua ajoissa. Suosittelen tukeutumaan joko läheisiin tai täysin ulkopuoliseen apuun. Monesti samanlaisessa elämäntilanteessa oleva tai sellaisen läpi käynyt ihminen on paras auttaja. Myös ihan vaan ihminen, joka on kuuntelevana korvana kykenee auttamaan. Aina ei tarvita edes neuvoja, miten toimia tai edetä, vaan se, että tulee kuulluksi on niin tärkeää. Siksi pitääkin olla rohkea ja tukeutua muihin. Aivan turhaan yrittää liian pitkään selvitä yksin.

Keskitä katse tulevaisuuteen

Tämä on alussa hankalaa ja eteenpäin mennäänkin päivä kerrallaan. Kuitenkin siinä kohtaa, kun tuntuu, että näkee jo hieman selkeämmin kannattaa katse laittaa tulevaisuuteen eikä miettiä mennyttä. Omalta kohdalta on pakko sanoa, että itselleni oli vaikeinta hyväksyä lopulta se, millaisia ongelmia edesmennyt suhde oli itselleni aiheuttanut ja niiden myötä ajauduinkin todella huonoon jamaan itseni kanssa. Kuitenkin se, että noita kokemuksia ja tuntemuksia lähti purkamaan, auttoi eteen päin. Yhtäkkiä se täysin tulevaisuudeton elämä alkoikin näyttämään jälleen kirkkaammalta ja huomasin, että elämä todella kantaa. Pahimmilla hetkillä on hyvä muistaa, että kaikesta selviää kyllä ja jokainen kokemus kasvattaa.

Tutustu itseesi

Usein vasta siinä kohtaa, kun elämä laittaa ahtaalle ymmärrämme tutustua aidosti itseemme. Nyt jos mietin itseäni 2016 syksyllä, olin oikeasti todella onnettomassa tilanteessa. En tuntenut itseäni, en tiennyt yhtään mitä haluan, olin tunneblokissa ja ylipäänsä tosi pahassa lukossa koko elämäni kanssa. Vasta eron jälkeen olen päässyt kunnolla kasvamaan henkisesti ja tämä on tapahtunut nimenomaan sen myötä, kun olen opetellut tuntemaan itseni. Olen perehtynyt tunnelukkoihini, mitä ne ovat ja millaisia lukkoja minulta löytyy. Opetellut niiden hyväksymistä sekä työstämistä. Ajattelen nykyään tietoisesti ja mietin aina syitä toiminnalleni. En sano, että se todellakaan aina olisi oikeanlaista tai esimerkillistä, vaan mokailen paljon. Silti se, että mietin sitä miksi näin – se on se isoin juttu. En ainoastaan sivuuta tunnepuolen ongelmiani vaan tartun niihin. On niin totta, että hetkessä ei muuteta esimerkiksi lukkoja, jotka ovat sinuun iskostettuna lapsuudesta saakka ja siksi usein toistamme samoja toimintamalleja kerta toisensa jälkeen.

Uusia ihmisiä tulee elämääsi

Eron jälkeen ajattelin ettei kukaan ihminen voi enää saada minussa aikaan mitään tunteita. Kuitenkin totuus on se, että uusia ihmisiä tulee aina ja todettava on, että väärässä olin. Vaikka niitä ei tulisi sen Tinderin kautta niin kyllä elämä vie uusiin kohtaamisiin. Ero ei ole elämän loppu vaan se voi oikeasti olla jonkun hyvän uuden alku. Itse olen pyrkinyt ajattelemaan niin, että koska edellinen ihminen ei ollut minua varten pidempään, niin seuraava on. Itse asiassa uskon, että kypsemmällä iällä solmitut ihmissuhteet voivat olla jopa niitä lopun elämän suhteita. Kun on valmiimpi ja kypsempi itsensä kanssa, sitä tietää paremmin, mitä haluaa ja ehkä osaa vetääkin puoleensa niitä oikeanlaisia ihmisiä. Sinkkuelämästäkin kannattaa tosiaan ottaa ilo irti ja jos rakastat deittailukulttuuria, niin nyt on sinun tilaisuutesi tutustua uusiin ihmisiin!

Panosta työhösi ja asioihin joista nautit

Elämässä on niin paljon muutakin kuin parisuhde, näin olen aina ajatellut. Kuitenkin se tilanne, kun eroaa ajaa pisteeseen, jossa ei meinaa nähdä mitään muuta kuin ne omat ongelmansa ja sen päättyneen suhteen. Totuus on kuitenkin se, että tuollaisessa elämäntilanteessa on suuri mahdollisuus luoda omaa uraa ja tehdä asioita ainoastaan itselleen. Sinkkuudessa on siis ehdottomasti läjäpäin hyviä puolia! Käsitellä kannattaa mutta sellainen vellomaan jääminen on seikka, joka tukehduttaa. Suosittelenkin keskittymään henkiseen minään, omaan elämäänsä ja asioihin, joita sinä haluat elämältäsi. Tee sitä, mistä nautit sillä onnistumiset tuossa elämäntilanteessa ajavat pelkästään eteenpäin.

Siinä nyt seitsemän asiaa, jotka itse olen kokenut tärkeiksi läpi käymälläni matkalla. On ollut niin monenlaisia vaiheita, että ihan yhteen tekstiin kaikki ei mahdukaan. Vaikka ero ja kaikki siitä seurannut tunneryöpytys oli itselleni yksi kivuliain asia elämässä, on se samalla tosiaan ollut aivan mielettömän kasvattava. Sitä on löytänyt itsestään aivan uusia puolia ja myös noussut joidenkin asioiden yläpuolelle. Ymmärtänyt kuinka arvokas on tällaisenaan vikoineen päivineen ja kuinka minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen.

Jos olet eroamassa, eronnut, siitä yli päässyt tai ero liittyy elämääsi edes jollain tavalla tällä hetkellä niin saa kommentoida. Annan mielelläni vertaistukea omien kokemuksieni perusteella. Myös sähköpostia saa aina laittaa!

Ihanaa lauantaita!

Kuvat: Iines / edit: minä