Miksi treenaan kuntosalilla?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kysymys jota mietin välillä itsekin on otsikon mukainen – miksi treenaan kuntosalilla? En nimittäin ole oikein koskaan nauttinut puuhasta erityisemmin tai ollut sellainen ”salikissa”, joka saa nautintoa latoessaan lisää painoa tankoon. En myöskään ole mikään suuri lihasten ystävä tai saa tyydytystä siitä, että takapuoli kasvaa päivä päivältä muhkeammaksi. Itse asiassa pidän huolen siitä, että lihakset pysyvät aika samassa mitoituksessa vuodesta toiseen (ja mahdun vaatteisiini), jonka vuoksi salitreenini on enemmänkin ylläpitävää kuin lihasmassaa jatkuvasti kasvattavaa. Haluan kyllä, että minulla on lihasvoimaa koska se ylläpitää toimintakykyäni mutta siinä se. Tai sanotaanko näin, että minulla ei ole motivaatiota kasvattaa lihasmassaa nykyistä enempää. Aerobisen kunnon suhteen minulla on sen sijaan aina ollut motivaatiota, sillä olen enemmänkin sellainen kestävyysliikkuja kuin treenaaja joka nauttii suoranaisesti voiman kasvattamisesta.

Moni nyt sitten ehkä ihmettelee, miksi silti käyn kuntosalilla? Veikkaan myös, että jokunen on kanssani samoilla linjoilla sen suhteen, että salitreeni ei ole välttämättä se päivän kohokohta mutta käy siellä silti. Itse aloitin säännöllisen salitreenin täytettyäni 25. Silloinen miesystäväni sai minut mukaan salille, jonka jälkeen kävimmekin aina yhdessä treenaamassa. Tuota ennen olin treenannut lihaskuntoa todella vähän – oikeastaan vain satunnaisilla bodypump -tunneilla. Kuten tosiaan mainittu, olen aina ollut kestävyysliikkuja ja suosikkejani ovat kaikki pitkäkestoinen sekä mieluiten vieläpä suhteellisen matalasykkeinen liikunta. Jossain kohtaahan olin aivan spinning hullu ja kävin tunneilla monta kertaa viikossa. Kropassani ei kuitenkaan tuohon aikaan ollut juurikaan ryhtiä ja olin kutakuinkin lihakseton. Kun aloitin salitreenin, koinkin sen yllättävän hyvänä ja helppona liikuntamuotona. Pikkuhiljaa myös kroppaani alkoi tulemaan muotoa, jonka myötä sain esimerkiksi ensimmäistä kertaa elämässä ne olkapäät ja selkävaivani loppuivat. Rasvaakin paloi siinä sivussa ikään kuin huomaamatta – tai oikeastaan paino ei pudonnut mutta kroppa muuttui pikkuhiljaa kiinteämmäksi.

Salitreenin myötä olen tosiaan saanut itselleni olkapäät ja käsivarretkaan eivät ole enää pelkät löysät narut. Vaikka monen silmissä olen varmasti edelleen surkeilla lihaksilla varusteltu (riippuu aina, kuka vertaa ja mihin), niin tärkeintä on että itse tiedän kropassani tapahtuneet muutokset. Nyt kun takana on tosiaan jo reilu viisi vuotta kuntosalia, on siitä tullut itselleni suorastaan rutiini. Se on helppo tapa treenata ja vaikka en erityisemmin siitä lihasvoiman harjoittamisesta nautikaan, silti käyn salilla 2-3 kertaa viikossa. Tykkään, että kropassa on ulkoisesti vähän ryhtiä ja sisäisesti taas sitä, että jaksan vaikka kannatella itseäni tai vaikka lankuttaa – sellaista tietynlaista jäntevyyttä jota ei pelkän aerobisen harrastamisesta saa. Huomio jonka olen myöskin kuntosalitreenien myötä tehnyt, on että kroppa on paremmassa kunnossa myös ruumiillisten vaivojen suhteen. Kun on lihaksia, ne tukevat vartaloamme ja esimerkiksi nimenomaan selkä tosiaan voi paremmin. Pidänkin todella tärkeänä juurikin keskivartalon lihasten harjoittamista, sillä koen coren todella tärkeäksi osaksi koko tukirankamme hyvinvointia. Kun keskivartalomme on kunnossa, pysyy koko pakka hyvin kasassa!

Salitreeni on kokonaisuudessaan erittäin tuttu, turvallinen, helppo ja nopea tapa treenata sillä itse vedän tehokkaasti treenin lämmittelyineen tunnissa. Minullehan ei aina myöskään ole niin tärkeää se, että nautinko nyt täysillä liikuntasuorituksesta, koska liikkuminen on ollut minulle lapsesta lähtien automaatio. Liikunnan jälkeinen olo on kyllä aina poikkeuksetta erinomainen ja sitä pyrinkin joka kerta miettimään jos jostain syystä tuntuu sille, ettei tänään yhtään kiinnostaisi. Välillähän tässä reilun viiden vuoden aikana on ollut kuukauden tai parinkin taukoja etten ole salilla käynyt – viimeksi viime kesänä. Noiden taukojen aikana olen kuitenkin poikkeuksetta alkanut kaipaamaan aerobisen rinnalle lihaskunnon treenaamista, sillä se rehellisesti sanottuna tasapainottaa treenisykliä. Toisaalta joku korvaava muotokin voisi olla salille ihan mielekästä vaihtelua ja välillä sitä kieltämättä mietinkin. Siinä tullaan kuitenkin jälleen sen kysymyksen äärelle, että missä muussa lajissa hoidat treenit tunnissa ja pääset vieläpä kotiin suihkuun? Siinä siis vielä yksi syy sille, miksi salilla käyn – kuntosalini on naapurissa.

Jos joku nyt ihmettelee miten voin treenata salilla ilman sen suurempia tavoitteita – lähinnä siis lihaskuntoa ylläpitäen – niin hyvinpä vaan. Olin nuorempana näissä treenijutuissa sellainen, että tavoittelin jatkuvasti parempaa ja parempaa. Nykyään olen varmaan sitten ajautunut johonkin vähemmän itseä ruoskivaan tilaan, sillä enää ei kiinnosta vaatia aina nousujohteista kehitystä. Tai sanotaanko näin, että tykkään kehostani tällaisena ja viihdyn siinä. Ehkä tärkeintä itselleni onkin se, että minulla on hyvä olo kropassani eikä minun tarvitse todistella muille mitään sen suhteen, kuinka paljon jaksan juosta tai kuinka painavilla käsipainoilla hauista treenaan. Luulen, että tämä tyyli treenata nimenomaan tasapainottaa luonnettani parhaiten joka puolestaan on aika impulsiivinen. Tuntuu hyvältä, että joku osa-alue elämässä on todella tasainen hyvinvoinnin lähde vuodesta toiseen. Saankin eniten tyydytystä tavasta treenata ilman ruoskintaa tai sellaista itsensä jatkuvasti parempaan pakottamista.

Treenihousut *Nike / Treeniliivit Nike / Treenikengät *Nike/House of Brandon (*saatu)

Siinä tosiaan muutamia syitä siihen miksi salilla treenailen. Toki fiilikseni vaihtelevat treenien suhteen hieman elämäntilanteesta ja vuodenajasta riippuen. Keväällä on taas ihana juosta enemmän ulkona, kun nyt taas on mukava treenailla sisätiloissa. Ja se piti vielä mainita, että joogakin on mukana treeneissäni mutta edelleenkin aivan liian vähäisissä määrin! Se on itselleni todellakin tavoite jatkoa ajatellen…

Käyttekö te kuntosalilla ja jos niin miksi? Onko muita pelkästään lihaskuntoa ylläpitääkseen salilla treenaavia?

PS. *House of Brandonilla on meneillään super alet, eli kaikki tuotteet ovat -20 %. Esimerkiksi kuvissa näkyvät aivan parhaat salikengätkin ovat nyt lähes parin kympin alessa!

Onko treenitavoitteita pakko olla?

Alkanut kuukausi on varmasti pistänyt monet miettimään jälleen kerran oman liikkumisensa tavoitteita. Yksi havittelee lihaksikkaampaa vartaloa, toinen haluaa pudottaa tietyn määrän painoa ja kolmas tahtoo voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Itselleni liikkuminen on jo niin pitkään ollut sellainen tapa tai rutiini, että monesti huomaan kuinka en sen koommin edes mieti mitään treeneihini liittyviä tavoitteita. Juostessa en havittele kovempaa aikaa tai pidempiä matkoja. Salilla en treenaa fokus siinä koska pystyn nostamaan tuon ja tuon verran lisää painoja tankoon. Välillä mietinkin, että olenkohan ainoa joka treenaa näin lepsusti? Ihan vaan omaksi ilokseen.

img_7521

Nykyään on ehkä trendikästä olla se treenaaja joka tavoittelee kokoajan kovempaa ja kovempaa kuntoa tai itsekuria. Vaikka kehosta halutaankin usein pitää myös hyvinvointimielessä huolta – on treenaaminen valitettavan usein kaukana aidosta hyvinvoinnista. Olen paljon miettinytkin onko vartalo yhä useammalle väline saada itsetunnolleen pönkitystä? Kun kroppa on mintissä kuosissa – satelee niitä kehujakin mahdollisesti enemmän. Saat somessa enemmän seuraajia ja ihmiset ihailevat itsekuriasi kadehtien. Jostain syystä tässä yhteiskunnassa juurikin itsekuri on se kovin tavoiteltava ominaisuus.

Tavallaan siinähän ei siis ole mitään pahaa – se on inhimillistä. Pakko minunkin on myöntää, että jos kehoni alkaisi yhtäkkiä muuttumaan suuntaan tai toiseen radikaalisti, varmasti se vaikuttaisi itsetuntooni. Vartalo on kuitenkin se koti jossa sinä asut ja olet. Itse olen esimerkiksi aina ollut lähestulkoon saman kokoinen ja pukeutunut tietyn kokoisiin vaatteisiin. Jos tuo muuttuisi – en tiedä? Voisi olla vähintäänkin outoa. Toisaalta taas – haluan pyrkiä kokoajan enemmän ja enemmän pois sellaisesta ulkonäköön keskittyvästä ajattelutavasta. Keho on kyllä temppelimme, mutta sen vaaliminen lähtee lopulta aina sisimmästä. Joskus on hyvä miettiä, että mitä jos yhtäkkiä joutuisi onnettomuuteen ja halvaantuisi – kuinka suhtautuisi elämään sen jälkeen? Mitään ei kannata rakentaa pelkän ulkomuodon tai kireän vartalon varaan.

Treenitavoitteetimg_7527

Itselleni liikunta onkin jo pitkään ollut hyvän olon tuoja. Se antaa energiaa arkeen ja pitää aineenvaihduntani kunnossa. Kun treenaan – myös nukun paremmin. Tottakai ajattelen jo tulevaa ja haluan pitää kehoni hyvässä kunnossa ikääntymistäkin silmällä pitäen. Kun nuorena liikkuu, voi aivan varmasti myös vanhempanakin paremmin! Uskon myös säännöllisen liikunnan ehkäisevän monia sairauksia. Tällä hetkellä en siis omaa sen suurempia tavoitteita. Jollain tavalla se tuntuu jopa vähän hassulta myöntää, että treenaan kyllä salillakin mutta minulla ei ole yhtään ulkomuotooni liittyvää tavoitetta. Tai noh, ehkä pysyä juuri tällaisena.

Minulle riittääkin vartalo jossa viihdyn. En oikeastaan mieti sitä sen enempää, kunhan tosiaan mahdun vaatteisiini ja koen oloni hyväksi. Minulle hyvinvointi kehossa on sellaista oman olemisen tiedostamista ja sitä, että kykenen kannattelemaan ryhdikkäästi kroppaani, sekä koen oloni vahvaksi. Tuo vahvuus ei ole millään tavalla sidoksissa hauiksen tai takapuolen kokoon, vaan se on enemmän sellaista vartalonhallintaa ja kehonsa tuntemista. Kaikki tämä syntyy ihan vaan säännöllisellä treenaamisella, joka ei muuten ole niin nöpön nuukaa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisin haukkareita kahden kilon painoilla tai vaan löysäilisin salilla Facebookkia selaillen. Treenaan kyllä maksimeja ja haastan vartaloani painojen avulla, mutta en tee sitä erityisen tavoitteellisesti. En havittele suurempia painoja, vaikka niihin usein pikkuhiljaa siirrynkin ja huomaan kyllä kehityksen. Silti tavoittelen ihan vaan hyvinvointia, kivaa fiilistä ja sitä, että jaksan arjessa. Sitä olotilaa jossa nytkin olen.

img_7440img_7571

Tämän tekstin tarkoitus ei ole yrittää kertoa mikä on oikea tai väärä tapa treenata – ei todellakaan. Me olemme erilaisia ja jokaiselle toimii se oma tapansa myös liikkua. Toiselle kehonsa harjoittaminen on juuri sitä veren maku suussa painamista, toiselle taas enemmän omaa kroppaansa kuuntelevaa lempeää treenausta. Joku on näiden kahden välimaastossa. Mielestäni tärkeintä on oma hyvinvointi ja se, että treenejä suorittaa sen puitteissa. Oli niitä suoranaisia tavoitteita tai ei.

Onko täällä muita joilla ei ole sen suurempia treenitavoitteita? Sinulle riittää kiva olo joka motivoi viikosta toiseen, etkä kaipaa mitään sen hurjempia tavoitteita treenaamiseesi? Pitääkö liikunnan suhteen mielestäsi ylipäänsä tavoitella aina jotain suurempaa?