Asiat joissa koen olevani itsevarma

Itsevarmuus on piirre jonka sanoisin kasvavan iän myötä. Vaikka olemmekin yksilöitä ja kypsymme eri tahtiin, kyllä eletyt vuodet tekevät ihmisestä itsevarmemman sekä enemmän sen kaltaisen, ettei ympäröivä maailma hetkauta samalla tapaa kuin se joskus nuorempana hetkautti. Tietenkin asiaan vaikuttaa myös taustamme ja se, kuinka paljon olemme saaneet kannustusta elämässä ja miten onnistumisiimme on lapsena suhtauduttu. Koulukiusaaminen ja lyttääminen jättää ikuiset arvet, jotka on mahdollista kääntää myös voimavaroiksi. Itse ainakin koen, että ne kerrat kun minua on mollattu tavalla tai toisella ovat kyllä satuttaneet, mutta loppupeleissä antaneet jollain tavalla myös sisäistä voimaa sen suhteen, että minähän pystyn ja voin.

En todellakaan voi sanoa olevani aina itsevarma mutta on olemassa asioita, joiden suhteen koen itseni itsevarmaksi. Eniten itsevarmuuteni on kasvanut viime vuosina kun olen ajautunut vaikeiden asioiden äärelle ja sitä kautta joutunut punnitsemaan niin vahvuuksia kuin heikkouksianikin. Vaikka nuo tilanteet ovat sellaisia, joissa on ollut pakko tarkastella suurimpia epävarmuuksiani, ovat ne samalla kuitenkin nostaneet esiin myös niitä varmuuksiani. Itsevarmuus ei mielestäni siltikään ole aina yhteydessä niihin asioihin, joissa olemme hyviä. Vaikka koen olevani hyvä esimerkiksi piirtämisessä, en silti ole aina itsevarma piirustuksieni suhteen. Itsevarmuus onkin jotain syvempää ja se on tunne siitä, että luottaa itseensä jossain asiassa sataprosenttisesti ja on varma siitä, mitä tekee.

Missä asioissa minä sitten olen itsevarma? Ohessa seitsemän minun itsevarmuus juttuani.

Arvomaailma ja mielipiteet

Koen, että uskallan olla rohkeasti arvomaailmaltani juuri sitä, mitä olen enkä häpeä sanoa tuota ääneen. Olen kirjoittanut täälläkin avoimesti esimerkiksi uskostani ja myös kamppailusta sen kanssa, uskonko enää siihen mihin olen lähes koko elämäni uskonut. Myös pohdinnat ihmisten moraalista, pettämisestä ja parisuhteiden lopun elämän kestosta ovat olleet joskus tapetilla. En pelkää ihmisten mielipiteitä koska olen itsevarma omista mielipiteistäni – ihan sama vaikka olisinkin välillä niiden suhteen jopa hukassa. Uskoisin, että tämä rohkeuteni olla arvomaailmalta sitä mitä olen juontaa juuriaan siitä, että minua on jo lapsena kannustettu olemaan erilainen välittämättä muista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulla olisi jatkuva tarve jotenkin tuputtaa mielipiteitäni, vaan annan kyllä tilaa muillekin ja suvaitsen erilaisuutta.

Pukeutuminen

Minulle on aivan sama mitä muut ajattelevat pukeutumisestani. Vaikka en koekaan pukeutuvani mitenkään todella erikoisesti enkä näe sille tarvetta, en silti välitä kommenteista joita kuulen aina toisinaan etenkin miehiltä. Tiedän, että valintani voivat olla joskus hieman outoja tai minun haluttaisiin pukeutuvan söpöihin mekkoihin mutta koska se ei ole minua, en niin tee ja piste. Pukeutuminen on todella henkilökohtainen juttu ja se viestii paljon ulkomaailmalle. Nuorempana otin kommenteista usein itseeni mutta nykyään minulla on suunnattomasti rohkeutta verhoutua juuri sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn. Ja kenenkään ei muuten tarvitse pukeutua vaatteisiin, jotka korostavat hänen vartalonsa ”parhaita puolia”! Suorastaan inhoan tuota neuvoa, sillä jokaisella on lupa korostaa tai olla korostamatta niitä asioita vartalossaan joita itse haluaa.

Bloggaaminen/työ

Oma blogi, bloggaaminen ja oikeastaan kaikki työhöni liittyvä ovat asioita, joissa koen olevani itsevarma. Olen tehnyt tätä niin kauan, että tiedän työni arvon ja uskallankin siitä rohkeasti ihmisille puhua. Uskon, että asiaan vaikuttaa myös kokemus ja se aika, kuinka pitkään olen blogiani työstänyt. Kun teet jotain vuosia, kasvaa itsevarmuus siinä matkan varrella väkisinkin. Uskon, että tämä pätee oikeastaan jokaisella alalla – mitä enemmän jotain asiaa teet, sitä paremmin sen osaat ja samalla myös itsevarmuus kohoaa. Tietenkin omassa työssäni itsevarmuutta lisäävät myös kävijämäärät ja lukijakunta, joiden voin todeta olevan jo kovin vakiintuneita. Sitä ikään kuin tietää tekevänsä jotain oikein ja siitä saa suunnattomasti lisää itsevarmuutta! Toisaalta itsevarmuuteni näkyy ehkä myös siinä, etten anna työni määritellä minua ihmisenä.

Itsensä peilaaminen ja tarkasteleminen

Koen nykyään olevani aika itsevarma pohtija sekä myös omien heikkouksien ja vahvuuksien tarkastelija. Minulle ei ole kauhistus myöntää, että olen mokannut mutta tietenkin on asioita, joissa myös puolustan itseäni. Sellainen tarkastelukyky on kyllä kehittynyt vuosien varrella, mikä on muuten tietyllä tapaa myös vapauttanut oloani ihmisenä. Tuntuu sille ettei tarvitse miellyttää tai olla mitään sellaista, mitä en oikeasti ole. Huumorini on välillä huonoa, tapani toimia vääränlainen tai saatan mokailla. Tässä kohtaa voisi kai sanoa, että koen olevani itsevarmempi minä – se Jutta joka pohjimmilta olen ja alan kai vihdoin sen todella löytämään.

Ulkonäkö – hymy, hiukset ja iho

Mietin pitkään, mitkä asiat ulkonäössäni ovat sellaisia, joiden suhteen olen erityisen itsevarma. Ensimmäisenä mieleeni tuli hymy, iho ja paksut hiukset, jotka ovat ehkä parhaita puoliani. Myös meikittömänä olen nykyään itsevarma – paikoitellen jopa itsevarmempi kuin meikillä. En siis todellakaan pelkää meikitöntä minää silloinkaan, kun ripsienpidennyksiä ei ole ollut. Toisaalta ulkonäkö on varmaan aina sellainen juttu, jonka suhteen niitä satunnaisia epävarmuuksia tulee ja menee. Yleisesti ottaen kuitenkin koen, etten kärsi enää nykyään sen suuremmista ulkonäkööni kohdistuvista kriiseistä kuin ehkä toisinaan valokuvissa tai jos olo on turvonnut siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta. Välillä on hassua kuinka tuntuu, että itselleni tuntemattomat ihmiset olettavat minun keskittyvän todella paljon ulkonäkööni, vaikka todellisuudessa olen suurimman osan ajasta ilman meikkiä ja aivan tavallisen tallaajan näköinen.

Ihmissuhteet

Tällä tarkoitan etenkin ystävyyssuhteita ja muitakin ihmissuhteita, joilta vaadin nykyään tiettyjä asioita. Nuorempana olin kovin epävarma ihmisten kanssa ja paljon miellytinkin tai tein asioita jotta pääsin haluamiini piireihin. Nykyään tiedän olevani hyvä ystävä ja arvostan itseäni ihmisenä, jonka vuoksi haluan lähelleni ne ihmiset, joihin luotan sataprosenttisesti ja joiden seurassa aidosti viihdyn. En siedä huonoa kohtelua tai välitä olla kenellekään ystävä ilman vastavuoroisuutta. Seuraavalta parisuhteeltakaan en tule ihan mitä tahansa hyväksymään, vaan haluan rinnalleni hyvän ihmisen. En halua tyytyä elämässäni huonoihin ihmissuhteisiin vaan haluan antaa muille hyvää ja myös itse saada hyvää.

Keho/liikkuvuus

Vaikka minullakin on ne ”ongelmakohdat” kehossani, harvoin noita enää nykyään ajattelen. Olen pääpiirteittäin itsevarma kehostani ja sen liikkuvuudesta. Koen olevani aika hyvä eri liikuntamuodoissa ja liikunnan harrastaminen ylläpitää sellaista kivaa kehopositiivista ajattelutapaa sekä itsevarmuutta. Kehoa ei voi eriyttää mielestä jonka vuoksi keho vaikuttaa omalta osaltaan ihmisen itsevarmuuteen. Tietenkin ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kehoonsa, kuten esimerkiksi Alma eilisessä Yökylässä -ohjelmassa totesi, hän ei ole tarkka kehostaan tai pidä sitä erityisen merkityksekkäänä. Tuo on upea tapa ajatella, että elämässä se fokus ei ole niin suuresti vartalossa vaan jossain muualla. Itselläni on ehkä se, että olen aikanaan ollut epävarma vartalostani, jonka vuoksi takaraivoon on jäänyt se ajattelutapa, että kropalla on tiettyyn pisteeseen asti merkitystä. Myös yleisurheilutausta vaikuttaa, sillä niin pitkään keho oli suuressa roolissa. Nykyään tässä on kyllä kiva tasapaino ja sanoisin itsekin keskittyväni tänä päivänä huomattavasti enemmän henkisyyteen kuin fyysisyyteen.

Toivottavasti postaus haastaa sinutkin miettimään niitä asioita, joissa olet pohjimmiltasi itsevarma. Ei ole muuten mikään helpoin tehtävä – tai ei ainakaan minulle ollut. Asiana kuitenkin erittäin merkityksekäs, sillä liian usein me mietimme itsessämme niitä kehityskohtia tai huonoja asioita hyvien sijaan.

Eipä muuta kuin oikein ihanaa perjantaita!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Näissä asioissa olen hyvä

Sain ystäväni Iineksen blogista idean tehdä postauksen omista vahvuuksistani – niistä asioista, joissa olen hyvä. En ole itse asiassa oikein koskaan ollut ihminen, joka korostaa omia taitojaan tai sitä, kuinka hyvä jossain asiassa on. Olen perus luonteeltani aika vaatimaton mutta onneksi iän myötä saanut lisää itsevarmuutta, jonka myötä tunnen itseni paremmin ja uskallan sanoa ääneen olevani hyvä jossain. Meistä jokaisella on kuitenkin olemassa ne osa-alueet, joissa olemme hyviä, joten miksi emme niitä välillä ääneenkin toteaisi?

Tässä postauksessa kerron siis rehellisesti niistä asioista, joissa minä koen olevani hyvä. Vaati muuten pienen pysähtymisen, sillä ihan joka päivä näitä ei tule mietittyä…

Olen hyvä kestävyyttä vaativassa liikunnassa. Olen aina ollut hyvä kestävyyslajeissa. Pitkien matkojen juokseminen ja luisteluhiihto – ne olivat lapsuudessa/nuoruudessani lajit, joissa kilpailin. Kehoni on ikään kuin luotu liikkumaan pitkiä aikoja ja nimenomaan suhteellisen matalalla sykkeellä. Tässä yksi syy siihen, miksi rakastan juoksemista ja kehoni suorastaan kaipaa sitä, oli kesä tai talvi. Ilman kestävyystreeniä lihaskunnon tukena, tunnen oloni kankeaksi pökkelöksi. Kestävyystreeni tuo kehooni ihanasti liikkuvuutta ja jäntevyyttä.

Osaan hoitaa asian kuin asian. Olen aina ollut kovin toimelias enkä kohtaa koskaan tilannetta, etten uskaltaisi hoitaa jotain asiaa tai siirtäisin sen toisen ihmisen harteille. Jos en tiedä, selvitän enkä jätä asioita odottamaan seuraavaa päivää tai viikkoa. Minua ei pelota vierailla virastoissa, reklamoida tai soittaa tuntemattomille asiakaspalveluihin. Minulla on myös hyvä reagointikyky ja osaan toimia nopeuttakin vaativissa äkkinäisissä tilanteissa. Tämä toimeliaisuus varmaan johtuu siitä, että olen muuttanut jo 16-vuotiaana omilleni ja tottunut hoitamaan asiat omatoimisesti.

Olen hyvä kirjoittamaan. Jo lapsena kirjoitin paljon ja olen esimerkiksi parikin kertaa aloittanut kirjan kirjoittamisen sellaisella vanhanaikaisella kirjoituskoneella, joka meiltä kotoa löytyi. Myös koulussa olin hyvä ainekirjoituksessa ja päiväkirjoja olen aina pitänyt. Kirjeenvaihtokavereitakin minulla oli jossain kohtaa kymmeniä ja nautin suunnattomasti tuostakin puuhasta. Näin aikuisiällä olen löytänyt kirjoittamisen ilon uudestaan viime vuosina, kun blogiinkin on tullut kirjoitettua enemmän pohtivaa ja ajatuksia herättävää tekstiä. Olen iloinen myös siitä, että kielioppini on parantunut viime vuosina ja nykyään kirjoitus on sulavampaa ja nimenomaan virheettömämpää.

Olen hyvä piirtämään. Kuvataide on myöskin aina ollut vahvuuksiani. Koko lapsuuden/nuoruuden kävin erilaisilla kuvataide kursseilla – milloin oli elävän mallin piirtämistä, savitöitä, öljyväreillä maalaamista ja, mitä vielä. Olen hyvä kädentaitoja vaativissa jutuissa mutta valitettavasti harrastan niitä nykyään todella vähän jos ollenkaan.

Osaan kuunnella ja samaan aikaan olen ratkaisukeskeinen. Olen mielestäni hyvä kuuntelemaan muiden huolia ja samaan aikaan olen ratkaisukeskeinen sekä pyrin aina auttamaan toista ihmistä ymmärtämään tilanteensa esimerkiksi hieman eri näkökulmasta. Vaikka olenkin tunneihminen, pystyn myös ajattelemaan realistisesti ja itse asiassa minulle luontainen tapa onkin tsempata muita selviämään tilanteista vahvoina eteenpäin. Tästä huolimatta oma sisimpäni saattaa olla todella kovassa myllerryksessä, mutta en anna sen koskaan vaikuttaa siihen, miten kohtaan muut ja heidän ongelmansa. Pystyn ikään kuin ingnooraamaan omat tuntemukseni täysin ja eläytymään toisen tilanteeseen.

Olen hyvä leipomaan terveellisiä herkkuja. Reseptien kehitteleminen ja aineosien yhdisteleminen on itselleni suhteellisen helppoa, vaikka en ole koskaan ollut mikään maailman paras keittiössä. Olen ehkä riittävän kekseliäs ja uskallan yhdistellä erilaisia raaka-aineita pienellä riskilläkin. En mieti liikaa, vaan toimin leivonnassa aika impulsiivisestikin ja tällöin useimmiten syntyykin niitä hyviä leivonnaisia. Terveelliset herkut ovat intohimoni ja niiden kehitteleminen todella mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Olen vahva ihminen. En tiedä onko tämä aina hyvä puoli mutta tavallaan koen, että olisin varmasti huonommassa jamassa jos minussa ei olisi vahvuuttani tasapainottamassa herkkää puoltani. Löydän aina keinot selvitä, olen sitkeä, nousen jaloilleni vaikka kaatuisin ja olen selviytyjä tyyppinen ihminen. Välillä tämä on toki myös heikkouteni mutta näen vahvuudessani myös paljon hyvää. Sen avulla olen selvinnyt vaikeistakin ajoista ja kykenen näkemään hankalat jutut minua vahvistaneina tapahtumina.

Osaan pohtia asioita monelta eri kantilta. Itselleni on luontaista asioiden pohtiminen ja ajatteleminen. Kykenen miettimään niitä eri näkökulmista ja jopa hyvin objektiivisestikin. En myöskään näe vain itseäni ja omaa tapaani ajatella, vaan osaan kuunnella myös muiden ajattelua ja mielipiteitä.

Omaan visuaalista silmää. Koen, että minulla on visuaalista silmää ja osaan esimerkiksi asetella asioita kuviin kauniisti. Valokuvaaminen onkin taito, jossa haluan kehittyä jatkossakin. En kuitenkaan ole välttämättä kovin hyvä hahmottamaan isoa tilaa ja jos mietitään, että pitäisi vaikka sisustaa iso liiketila käden käänteessä, en kykenisi siihen ainakaan tuosta noin. Minun onkin ehkä helpompi hahmottaa pienempää aluetta ja sommitella sitä kuin ottaa haltuun laajempi kokonaisuus.

Minulla on suhteellisen hyvä ihmistuntemus. Huomaan uusista ihmisistä melko nopeasti asioita. Näistä nyt mainittakoon luonne, arvomaailma ja yleinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Esimerkiksi epävarmuuden huomaa mielestäni ihmisistä aika nopeastikin! Tarkkailen ihmisiä paljon ja kiinnitän huomiota eleisiin, tapaan puhua (katsooko esimerkiksi silmiin) ja ylipäänsä siihen, mitä silmistä näkyy. Tunnistan myös aika helposti erilaisia persoonallisuuksia ja vaistoan jos ihmisessä on vaikka jotain huonoa energiaa.

Yllättävän monta asiaa sitä löysikin itsestään vaikka alkuun mietin, että saanko tästä kirjoituksesta oikeasti kokonaisen postauksen mittaisen. Olisikin syytä useammin pysähtyä miettimään missä on hyvä ja vieläpä eritoten, panostaako näihin asioihin, joihin omaa kykyjä? Niin moni ihminen on hyvä monessakin asiassa mutta ei vaan käytä taitojaan ja tähän varmaan yleisin syy on, että aika tai energia ei riitä. Itsekin mainitsen tuon syyksi sille, etten kehitä kädentaitojani esimerkiksi piirtämisen suhteen. Hyvä muistutus siis ainakin itselleni siitä, että useammin voisi tarttua kynään ja paperiin muunkin kuin kirjoittamisen merkeissä.

Vastavuoroisesti kuulisin mielelläni missä asioissa te olette hyviä? :)

Kuvat: Taru / Edit: minä