Päättyneet ihmissuhteet opettavat

Oli kyse sitten päättyneestä parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta, voimme parhaimmillaan kääntää menetykset voimavaroiksi ja oppia niistä. Vaikka päättynyt ihmissuhde olisi ollut miten haavoittava tahansa, kaikesta huolimatta särkyminen tarkoittaa aina jonkun uuden alkua ja kasvua. Kun tulee rikotuksi ja särkyy henkisesti, kasvattaa tuosta suosta selviäminen aivan uudella tavalla ja tekee meistä valmiimpia puolestaan uusia ihmissuhteita varten. Itse mietin tällä hetkellä, että se kaikki tuska ja kipu jota aina erotessa olen kokenut, on tehnyt minusta kypsemmän ja valmiimman paitsi itseäni, myös seuraavaa kumppania varten. Sitä ymmärtää paremmin mitä haluaa ihmissuhteilta ja mitä ei halua. Uskon itsetuntemuksen vaikuttavan positiivisella tavalla ihmissuhteissa, sillä silloin ei ole epämääräisyyttä ja hapuilua – on varmuus omista haluista kuin myös tietoisuus siitä, mitä asioita suhteelta haluaa.

Muistan miten jokaisen rakkauden ja parisuhteen kohdalla (joita on muuten ollut vain kaksi), olen ajatellut etten enää koskaan kykene tuntemaan ketään muuta kohtaan vastaavia tunteita. Jokainen suhde rikkoo meissä jotain, mutta särkyminen aina myös kasvattaa. Kun rikkinäinen alkaa korjaantumaan, tapahtuu se suurin muutos, sillä tuo korjausprosessi pitää useimmiten sisällään paljon itsetutkiskelua sekä oman arvomaailman punnitsemista. Itsetutkiskelun kautta meistä tulee valmiimpia ja jossain kohtaa eteen tuleekin se seuraava ihminen, jonka kohdalla koemme vihdoin olevamme valmiita. Uskonkin siihen, että ensirakkauden ja vaikean kipuilevan rakkauden jälkeen on mahdollisuus tulla enää rakkaus, joka on aito ja helppo. Se tuntuu ”oikealta” ja nimenomaan eri tavoin oikealta kuin ne aikaisemmat. Tuossa rakkaudessa on mukana tietynlainen kasvu, kypsyys ja elämänkokemus. Kun molemmilla on takana niin elämän ala- kuin ylämäkiäkin, on suhde helpompi muodostaa. Sitä myös ymmärtää ettei ole olemassa täydellisiä ihmissuhteita, sillä ei ole olemassa täydellisiä ihmisiäkään. Toinen ihminen on helpompaa hyväksyä sellaisena kuin hän on sen sijaan, että pyrkisi muovaamaan toisesta omien toiveiden mukaista.

Ihmissuhteissa toiset ihmiset toimivat usein peileinämme. Jos joku kommentoi käyttäytymistämme tai tapojamme, voimme ottaa noista myös opiksemme. Vaikka aina ei todellakaan pidä kuunnella toisen mielipiteitä ja määritelmiä meistä, saattaa noissa joskus olla myös perää. Itse olen esimerkiksi oppinut suhteideni jälkeen huomattavasti rauhallisemmaksi ja ongelmatilanteissa en menetä samalla tapaa hermoja kuin aikaisemmin, vaan kärsivällisyyteni on kasvanut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muuttuisin yhtäkkiä temperamentiltani toisenlaiseksi, vaan olen yksinkertaisesti opetellut rauhallisempia toimintamalleja. Olen myös oppinut sen että kunnioitan itseäni ihmissuhteissa. Oli kyse sitten ystävyys- tai parisuhteesta, vaalin omaa hyvinvointiani enkä enää veny ja vanu äärimmäisyyksiin toisen tunteet edellä. Tämä saattaa kuulostaa jonkun korvaan jopa itsekkäältä, mutta todellisuudessa se on mielestäni itsensä kunnioittamista että osaa luoda rajat. Ja kun kunnioittaa itseään, on helpompi kunnioittaa myös muita.

Tämä postauksen tarkoitus on oikeastaan muistuttaa, miten päättynyt ihmissuhde voi jossain kohtaa kääntyä jopa voimavaraksi, vaikka se tällä hetkellä vielä tuntuisi ajanhukalta. Moni varmasti miettii kuinka menetti vuosia elämästä roikkuen huonossa ja saattaa syyttää itseään siitä, ettei uskaltanut lähteä aikaisemmin. Jokainen muutos ihmissuhteiden saralla kasvattaa meitä ihmisinä ja opimme niin itsestä kuin muistakin. Vaikka se ei todellakaan sillä eron hetkellä siltä tuntuisi, näin homma vaan menee. Aika tekee tehtävänsä ja se jos käytämme tuon ajan hyvin prosessoiden tapahtumia ja tehden itsetutkiskelua, saattaa meistä tulla edesmenneen suhteen myötä jopa parempia ihmisiä. Itse osaan tänä päivänä katsoa menneitä ihmissuhteitani viisaammin ja tiedostan sieltä paljon asioita. En näe pelkästään negatiivisia asioita, vaan pyrin katsomaan suhteita siltä kannalta, että mitä ne ovat minulle opettaneet. Se on nimittäin varmaa, että paljon olen oppinut ja etten olisi tässä henkisessä kasvun tilassa itseni kanssa etenkään ilman viimeisintä eroprosessiani – jos jotain huonoa, niin aina jotain hyvääkin.

Oletteko te oppineet entisistä suhteistanne? Tai kykenettekö katsomaan niitä vielä oppimisen näkökulmasta? Sekään ei ole itsestään selvää, eli itselleen tulee antaa aikaa prosessoida ja käsitellä. Jossain kohtaa se muutos kuitenkin tapahtuu ja kykenemme armeliaisuuteen.

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Miten löytää oikeita ystäviä?

Viime aikoina silmiini on osunut yhä useammin ja useammin niin blogini kommenttiboksissa kuin Instagramin yksityisviestien puolella sama asia, eli ystävien vähäisyys tai puute. Viime aikaiset aiheeni ovat joiltain osin koskettaneet myös kyseistä aihepiiriä ja yksinäisyyden tunnetta, joka saattaa niin monella olla olemassa olevana. Tänä päivänä ei ole helppoa löytää aitoja ystäviä saatikka ihmisiä, joiden kanssa jakaa samaa ajatusmaailmaa. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole ja kuten olen kirjoittanut, minäkin löysin parhaat ystäväni aikuisiällä. Opin vasta vanhemmiten mitä aito ystävyys tarkoittaa ja tänä päivänä haluan tosissani vaalia ystävyyssuhteitani. En pidä ystäviä itsestäänselvyytenä, kunnioitan heitä ja arvostan heidän mielipiteitään vaikka mielipiteet eivät vastaisi omiani. Olen oppinut ystäviltäni niin paljon – aidosta välittämisestä siihen, mitä on kun jonkun ihmisen kanssa voi jakaa samaa sielunmaisemaa.

Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, eli olen ollut paljon elämässäni yksin ja yksinäinen. Jossain kohtaa puolestaan en osannut arvostaa ystävyyttä koska en tiennyt mitä se on. Muistan ajatelleeni ettei ole niin väliä kuinka ihmisiä kohtelen, koska he kuitenkin lähtevät elämästäni ja tilalle tulee sitten uusia. Ehkä tuostakin syystä olen nykyään hyvin tarkka siitä miten ystäväni kohtelevat minua ja itse kohtelen heitä. Vaadin tiettyjä asioita ja ymmärrän että myös minulta vaaditaan. Ystävyys on vähän kuin parisuhde, eli ihmissuhde jossa tulee olla läsnä toisen kunnioitus, aito välittäminen ja luottamus.

Miten tällaisia aitoja ihmissuhteita voi sitten löytää? Samalla tapaa kuin sen oikean kumppanin löytäminen – saattaa myös ystävien löytäminen olla paikoitellen hankalaa. Se että jonkun ihmisen kanssa klikkaa ystävyyden tasolle saakka, ei nimittäin ole itsestäänselvää. Usein myös ajatellaan että näin aikuisena kaikilla on jo se oma lähipiiri, johon ei rohkene tunkeutua. Vaikka mukavia ihmisiä tavattaisiin siellä sun täällä, ei ehkä uskalleta kysyä toista kahville tai ehdottaa näkemistä – ei hän kuitenkaan pääse ja hänellä on jo ystäviä. Tuo on kuitenkin se ajattelutapa, jota ei kannata ruokkia. Jos ystäviä haluaa löytää, harvoin niitä voi jäädä kotiovelle odottelemaan. Ystävyyden löytäminen vaatiikin rohkeutta, kenties omien pelkojen kohtaamista ja avointa mieltä – sitä että antaa ihmisille mahdollisuuksia. Kun mietin itse parhaita ystäviäni, olen kohdannut heidät kenen missäkin. Muutamiin heistä olen tutustunut blogini kautta (toinen lukija ja toinen kollega), yksi ystävyys sai alkunsa työkeikalta Messukeskuksesta ja yksi lähti baarissa kohtaamisen kautta ja syveni sittemmin ystävyydeksi. Kuten huomaatte, yhtä oikeaa tapaa ei ole ja ystävyys voi joko syttyä heti ensikohtaamisesta tai syventyä vuosien saatossa.

Kuten kumppanin kohtaamiseen, ei ystävyydenkään löytämiseen ole yhtä ainoaa vinkkiä. Ehkä paras neuvo on kuitenkin mielestäni se, ettei pakota mitään tapahtuvaksi – joidenkin kanssa klikkaa ja toisten kanssa ei. Myös oma aktiivisuus on avainasemassa. Itse olen huomannut että useammat ihmissuhteet jäävät hieman pintapuolisiksi, koska kumpikaan ei ikään kuin tee aloitetta viedäkseen suhdetta syvemmälle asteelle. Vaikka näkeekin toisessa potentiaalia aitoon ystävyyteen, silti se vaan jotenkin jää… Tähän voi taas olla monia syitä kuten vaan ihan resurssipula. Kun on oma elämä ja kaikki palaset siinä, ei välttämättä jaksa enää viedä sitä jotain potentiaalista suhdetta seuraavalle asteelle, vaikka periaatteessa voisi. Tuo on sinällään surullista ja aina välillä sitä itsekin mietin, voisinko tehdä jotain asialle? Yksi omakohtainen vinkkini onkin, että jos sinulla on ympärilläsi joku tällainen ihminen, jonka kanssa kokisit ystävyyden mahdolliseksi, tee jotain viedäksesi suhde seuraavalle tasolle. Ehdota vaikka niitä kahveja tai lounasta, koska usein se toinen osapuoli on kyllä vastaanottavainen – itse ainakin olen jos minulle sellaista ehdotetaan!

Ystävien löytäminen vaatii meiltä avointa mieltä – aitoa halua tutustua uusiin ihmisiin ja kykyä antaa itsestään muille. Niitä meille oikeita ihmisiä voi tulla vastaan vaikka työpaikalla, harrastuksissa tai vapaa-ajalla. Oikeastaan kaikki sosiaaliset tapahtumat ovat loistava keino verkostoitua. Verkostoitumisen ei kuitenkaan tarvitse olla sellaista ”nyt etsin ystävän” tyylistä, vaan enemmänkin avointa kommunikointia ihmisten kanssa. En itsekään ole yhdenkään nykyisen ystäväni kohdalla heti ajatellut, että tästä tulee muuten elämän mittainen ystävyys, vaan enemmänkin rennosti jutustellut niitä näitä ikään kuin tilanteen ajaessa meidät jutulle. Jokaisessa kohtaamisessa on ollut tietynlaisia yhdistäviä tekijöitä kuten blogi, työ ja yhteiset tuttavuudet. Tiedän ettei verkostoituminen ole välttämättä helppoa ja itse olenkin kokenut, että nimenomaan rennommissa vapaa-ajan tunnelmissa viinilasillisen kera se on jopa helpompaa. Toisaalta taas – joskus verkostoituminen käy käden käänteessä jos vastassa on ihminen, joka ikään kuin tukee positiivisella tavalla sinua ja on vastavuoroinen. Tai tiedättekö, juttu vaan luistaa koska molemmat on keskustelussa aktiivisia ja yhteistä löytyy niin ajatuksien kuin ehkä elämäntilanteenkin saralla.

Pakko vielä tähän loppuun mainita, että sosiaalinen media on tänä päivänä aivan loistava tapa löytää uusia ihmisiä elämäänsä! Itse olen esimerkiksi Instagramissa saanut ”IG-kavereita” muista bloggaajista, eli toinen on alkanut seuraamaan toista ja sitten onkin tykkäilty kuvista vastavuoroisesti. Blogitilaisuuksissa kohdatessa osan kanssa on juteltu ja tiedän, että periaatteessa noitakin suhteita voisi viedä eteenpäin jos sille tuntuisi – työ yhdistää ja antaa yhden aspektin tutustumiselle. Kanavia siis löytyy kunhan on itse avoimin mielin. Tiedän että aina se ei ole helppoa, ja on usein helpompi sulkeutua kuin olla sosiaalinen. Usein elämässä asiat kuitenkin tapahtuvat vasta siinä kohtaa kun itse niille jotain teemme. Emme saa ikinä unelmien työtä ellemme näe vaivaa sen eteen. Samalla tapaa todellisia ystäviäkään ei välttämättä löydä, ellei ole valmis antamaan mitään itsestään.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Koetteko että ystäviä on helppo löytää?

 

Kuvat: Mikaela / edit: minä