Olen haavoittuvainen

Haavoittuvaisuus on asia, joka monen on vaikea myöntää jopa itselleen. Niin usein peittelemme arkoja kohtiamme ja vedämme roolia, koska se on yksinkertaisesti helpompaa. On helpompaa olla ulospäin haavoittumaton kuin haavoittuvainen. Todellisuutta on kuitenkin se, että jokainen ihminen on haavoittuvainen. Jokaisella meistä on mennyt elämä ja siellä asioita, jotka ovat meitä satuttaneet. On tapahtumia, jotka ovat jättäneet traumat ja arpia, joita saatamme kantaa mukanamme edelleen päivittäin.

Haavoittuvaisuus

Mielestäni haavoittuvaisuus on nimenomaan se asia, joka tekee ihmisestä kauniin. Haavoittuvaisuus on osa ihmisyyttä ja täysin inhimillistä – sukupuoleen katsomatta. Mielestäni on pelkästään upeaa jos ihminen kykenee avoimesti näyttämään heikot kohtansa muiden edessä. Mieluummin purskahdat vaikka itkuun kuin nielet kyyneleitäsi. Useampi meistä kuitenkin tekee jälkimmäistä, koska ei kehtaa, pysty tai voi – on liikaa lukkoja ja muureja, jotka estävät tunteiden näyttämisen. Saatetaan ajatella, että on ihan luuseri jos tässä nyt muiden edessä romahtaa. Pelätään ihmisten reaktioita ja sitä, että leimaudutaan.

Omassa elämässäni on lukkoja nimenomaan tällä alueella. Minun on usein vaikea näyttää todellisia tunteitani ja saatan esittää kovempaa kuin olen. Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen ”Herkkä mutta vahva”, joka sivuuttaa hieman tätä samaa aihetta. Nuo tilanteet joissa tuo haavoittuvaisuuden peitteleminen tulee esiin, ovat nimenomaan niitä, jotka aiheuttavat minussa pelkoa, kipua tai epävarmuutta. Menen ikään kuin lukkoon enkä oikein tiedä miten toimia. Tällaisia tilanteita ovat usein riidat ja muut konflikti tilanteet. Usein toiminkin päinvastoin kuin todellisuudessa haluaisin, koska en vaan pysty näyttämään vaikeassa hetkessä aidosti, mitä tunnen. Ja tiedättekö mitä? Vaikka tiedostan nämä seikat itsessäni, silti saatan toistaa samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan. Välillä mietin enkö oikeasti koskaan opi, mutta sitähän tämä elämä on – jatkuvaa keskeneräisenä olemista.

Haavoittuvaisuus

On tavallaan helppo sanoa kuinka ihailen ihmisten haavoittuvaisuutta mutta samaan aikaan niin usein häpeilen sitä itsessäni. Uskon kuitenkin, että nimenomaan haavoittuvaisuudesta voi löytää vahvemman minän. Kun hyväksyy sen, mitä on ja tiedostaa heikot kohtansa, on jo huomattavasti vahvempi. Se, että on rehellinen itselleen ja pystyy katsomaan esimerkiksi omaa käyttäytymistään ulkopuolisen silmin, on jo aika iso juttu. Haavoittuvaisuuden hyväksyminen itsessään on asia, joka auttaa ymmärtämään myös muiden ihmisten haavoittuvaisuutta. Itsehän olen hyvin empaattinen ihminen ja jos joku esimerkiksi itkee, en voi vaan mennä kylmästi ohitse. Tilanteissa joissa toinen ihminen osoittaa heikon kohtansa, tunnen usein itsekin jollain tapaa rohkeutta olla heikompi. On muuten myös totta, että toisten ihmisten seurassa on helpompi olla haavoittuvainen kuin toisten. En oikein osaa sanoa mistä tuo johtuu, mutta joissakin ihmisissä on jotain sellaista herkkyyttä, joka helpottaa omankin herkkyyden esiin tuomista.

Ehkä eniten haavoittuvaisuus tulee kuitenkin esiin läheisissä ihmissuhteissa kuten esimerkiksi parisuhteessa. Olenkin sataprosenttisesti sitä mieltä, että parisuhteessa heikkouksiaan on aivan turhaa piilotella. Tästä huolimatta voin sanoa, ettei tuon toteuttaminen ole aina niin helppoa edes sen kaikista rakkaimmankaan ihmisen kanssa. Pelko siitä, tuleeko hyväksytyksi jos näyttää heikkoutensakin on monesti todella suuri. Oman ikäpolveni suomalaiset miehet on usein kasvatettu olemaan ”miehisiä miehiä” eli toisin sanoen sellaisia, jotka eivät näytä tunteitaan. Sieltä löytyy paljon padottuja tuntemuksia, haavoja, epävarmuutta ja häpeää, joista ei puhuta edes kumppanilleen. Parisuhteessa jossa kaksi ihmistä eivät kykene täysin kommunikoimaan tulee ristiriitoja, joiden kautta usein vielä lisää lukkoja ja epävarmuutta. Kun itse sanon, että haluan seuraavalta parisuhteeltani sataprosenttista avoimuutta, tiedän vaativani liikoja. Ihmissuhteet ovat aina kahden ihmisen kauppa, jossa on mukana kaksi henkilöä kaikkine elämänkokemuksineen. Harva ihminen on tänä päivänä täysin ehjä, vaan jokaisella meistä on omat taistelumme – itsestäni puhumattakaan.

Haavoittuvaisuus

Kuten jo tekstissä aikaisemmin mainitsin, haavoittuvaisuus on kaunista. Se on ehkä yksi kauneimmista asioista meissä, sillä se tekee meistä ihmisiä. Se osoittaa sen, ettei kukaan ole täydellinen tai edes lähimainkaan. Haavoittuvaisuuden kautta pääsemme myös lähemmäs muita sekä omaa sisimpäämme. Miksi siis peitellä tai pakoilla tuota ominaista piirrettä itsessään?

Siispä pyrkikäämme rohkeasti kohtaamaan heikkoutemme ja hyväksymään haavoittuvaisuutemme. Jos sinusta joskus tuntuu, että olet muita huonompi tai heikompi – unohda se! Haavoittuvaisuutta on meistä jokaisella, myös niillä ulospäin kaikista vahvimmillakin ihmisillä.

Oikein ihanaa päivää ja alkanutta viikkoa jokaiselle! <3

Vegaaninen kikhernecurry

Curry on ehdottomasti yksi suosikki ruoistani. Aikanaan, kun vielä söin lihaa, tein currya viikoittain käyttäen raaka-aineina kanaa ja kasviksia. Nykyään, kun liha ei enää maistu, tulee curryt tehtyä tofulla, kasviksilla ja/tai palkokasveilla. On harhaa luulla, ettei täysin vegaaninenkin ruoka voisi täyttää ja olla treenaavalle sopivaa ravintoa. Esimerkiksi kohta jakamassani reseptissä mukana olevat kikherneet ovat aivan mieletön proteiinin lähde, joita kannattaa ehdottomasti suosia ruokavaliossaan jos ne vaan vatsalle sopivat!

Koska arkiruokavinkkejä ja ruokapäiväkirjoja aina toisinaan kysellään, haluan jakaa tämän yhden ehdottomista suosikki resepteistäni teille. Tällä kertaa curryssa ei ole mukana edes tofua, vaan se on tehty kikherneisiin ja kasviksiin! Voin kuitenkin lämmöllä suositella reseptiä, sillä se on yksi bravuureistani. Olen tehnyt currya tällä variaatiolla sen verran monta kertaa, että resepti on todellakin muovautunut erinomaiseksi. Toki mausteiden suhteen saattaa olla makumieltymyksiä (itse pidän aika tulisesta ruoasta), eli niitä voit vapaasti muokkailla ja vaikka punaisen curryn vaihtaa vihreäänkin jos näikseen. Joskus korvasin hätätapauksessa curryn punaisella pestolla ja sekin muuten toimi yllättävän hyvin!

Ruoan tekemiseen menee naurettavat puolisen tuntia, eli tämä on todellakin nopeaa arkiruokaa kaikille kiireisille.

Vegaaninen kikhernecurry (GL, M)

  • 1,5 dl basmatiriisiä
  • 10 kirsikkatomaattia
  • 1 prk kikherneitä (230 g)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2-3 cm siivu chiliä
  • Kourallinen tuoretta basilikaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • Ripaus suolaa
  • Kourallinen korianteria
  • 1 prk kookosmaitoa (käytin suosikkiani Karaa)
  • 2 tl soijakastiketta
  • 1 limetti
  • 3 tl punaista currytahnaa
  • 1-2 tl yrttisekoitusta (provence)
  • 2 tl Korean BBQ Bulgogi (Santa Maria)

Keitetään riisit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Riisien valmistuessa pilkotaan tomaatit, valkosipulit, chili, korianteri ja basilika, jotka kaadetaan oliiviöljyllä voidellulle pannulle kypsymään. Ruskistetaan ja lisätään joukkoon kikherneet, oliiviöljy, currytahna, mausteet, soijakastike ja vielä viimeisenä kookosmaito. Sekoitetaan ja annetaan hieman vetäytyä, kunnes puristetaan joukkoon limetin mehu (halutessaan voit puristaa hieman myös riisien joukkoon, näin teen itse useimmiten). Kun riisit ovat kypsyneet, nostetaan kastike pois liedeltä ja annetaan hetki jäähtyä ennen tarjoilua.

Annoksesta tuli itselleni kahden päivän ruoat, mutta jos teet ruokaa myös puolisollesi (varsinkin miehelle), suosittelen tekemään ainakin 1,5 kertaisen annoksen!

Kikhernecurry

Oikein aurinkoista lauantaita kaikille!

PS. Kaikille ruokapäiväkirjaa viime aikoina toivoneille tiedoksi, että ensi viikolla on tulossa sellaista. :)