Vähemmälläkin treenimäärällä pysyy kunnossa!

Kun puhutaan treenaamisesta, useimmiten ajatellaan, että tässä asiassa enemmän on parempi. Mitä useammin siellä salilla huhkit, sitä parempia tuloksia aikaan saat. Olen tästä asiasta kutakuinkin eri mieltä. On tietysti totta, että ei treenaavan ja treenaavan ihmisen kunnossa sekä kropassa on aivan varmasti eroa. Jos kuitenkin puhutaan kahdesta ihmisestä joista molemmat treenaavat mutta eri määrin, olen varma, ettei se vähemmän viikossa treenaava ole kaikissa tapauksissa missään nimessä huonommassa kunnossa.

Uskoin itsekin asian vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Aikaisemmin viikoissani oli hyvä jos yksi välipäivä treeneistä, kun nyt niitä on aina vähintään kaksi, useimmiten kolme tai toisinaan neljäkin. Jos mietin fyysistä kuntoani verraten tuohon aikaan, en sanoisi olleeni yhtään sen paremmassa kunnossa – oikeastaan päinvastoin. Olin useammin sairaana, kärsin paljon erilaisista lihassäryistä sekä jumeista, olin väsyneempi ja uskomatonta mutta totta, myös voimattomampi. Vasta näin vanhemmalla ikää itselleni on kirkastunut se, kuinka suuri merkitys on levolla ja palautumisella. Se, että treenaa kuutena päivänä viikossa ei vaan ole sen arvoista. Uskon, että tuossa kohtaa treeni muuttuu jopa kropalle huonoksi ja kuormittavaksi, vaikka sen tulisi nimenomaan meillä hyvinvointiliikkujilla olla energiaa tuovaa ja piristävää. Kun keho on jatkuvassa rasitustilassa en yhtään ihmettele, että moni sairastuu ylikuntoon tai potee esimerkiksi flunssia jatkuvasti.

On ikävää, että liikunta menee monilla meistä yli ja se muuttuu arkea hallitsevaksi. Pasmat menevät aivan sekaisin jos spinning tunti peruuntuu tai salitreeni jää muiden kiireiden vuoksi tänään välistä. Treenaaminen on valitettavasti jälleen kerran yksi keino kontrolloida elämäänsä. Totta kai on luonnollista, että meillä saattaa olla erilaisia elämäntilanteita, jolloin toisinaan liikunta saattaa olla tapa purkaa stressiä tai saada ajatukset muualle. Silti tämänkin asian suhteen tulisi koittaa muistaa kohtuus. Voisiko joku muu asia auttaa enemmän vaikeiden asioiden käsittelemisessä – kuten nyt vaikka puhuminen? Liikunta on meille kyllä sopivissa määrin tärkeää mutta se ei ole apu kaikkeen. Itse ainakin huomaan tuon virheen omassa käyttäytymisessäni tilanteissa, joissa olen surullinen. Minulle liikunta on tapa hukuttaa ikäviä fiiliksiä ja saada ajatukset hetkeksi muualle. Tiedostan tuon tavan itsessäni ja kiinnitänkin siihen noissa elämäntilanteissa huomiota. Murheet, kun eivät vaan jää sinne lenkkipolulle, vaan se on tapa siirtää niiden kohtaamista.

Itse ainakin ylipäänsä haluan ettei liikunta hallitse elämääni, vaan minä hallitsen sitä. Liikunta on kyllä osa jaksamistani ja saan siitä hurjasti energiaa mutta tästä huolimatta se ei ole minulle elämäni tärkein asia – eikä edes tule hyvänä kakkosena. Olen huomannut, että voin paremmin jos liikun vähemmän. Tällä hetkellä treeniviikkoni koostuvat ainoastaan juoksulenkeistä sekä kevyestä lihaskunnosta kotona, sillä salikortti meni muutama viikko sitten umpeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jättää lihaskuntoa kokonaan, mutta pieni tauko tekee toisinaan hyvää. Joka tapauksessa treenejä on omassa elämässäni sen verran sopivasti (3-4 vkossa), että aikaa jää myös muille jutuille, kuten työlle, harrastuksille, ystäville, levolle sekä myös hauskanpidolle.

Elämäänsä ei kannata täyttää pelkällä liikunnalla, sillä tuo kupla on aika yksinäinen kupla. Jos vaan suoritat treenejä ja terveellistä ruokavaliota viikosta toiseen, olisi mielestäni syytä pysähtyä miettimään voisiko tämän homman ottaa rennommin? Toki jokaisella on vapaus päättää omasta elämästään ja siitä, mitkä asiat tekevät elämästä hyvää ja elettävää mutta silti rohkenen väittää, että treenikuplassa pyöriminen ei voi olla ainakaan kovin monipuolista elämää.

Olen huomannut henkilökohtaisesti senkin, että jos minulle joskus merkkasi paljon se, että sain kehuja vartalostani ja siitä, että olen hyvässä kunnossa, enää tuolla ei vaan ole merkitystä. Paljon mieluummin nautin elämästä ja teen asioita kuin elän treenikeskeisesti sen takia, että olisin jotenkin todella hyvässä kunnossa tai se porukan timmein. Viihdyn hyvin vartalossani vaikka vatsalihakset eivät erotu tai kroppani ei ole kireimmässä kunnossa. Itse asiassa viihdyn todella hyvin ns. tavallisessa vartalossa.

Päivän ajatuksen mukaisesti, muistetaan välillä hölläillä! Se ei todellakaan tee kenestäkään rapakuntoista – päinvastoin. Jos et ole koskaan kokeillut, kokeile nyt. Olen varma, että muutos sinunkin elämässäsi on ainoastaan positiivinen.

Oikein rentouttavaa viikonloppua jokaiselle! 

Älä enää laihduta

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää, jonka vuoksi halusin itsekin ottaa aiheeseen kantaa  blogitekstilläni. Veikkaan, että jokainen meistä on edes joskus laihduttanut tai tarkkaillut syömisiään. Itsekin avoimesti myönnän, että nuorempana seurasin syömäni ruoan kalorimääriä, mikä tavallaan oli myös jonkin asteista syömisten tarkkailua. Söin paljon light -tuotteita ja oli aika, että välttelin hiilihydraatteja kuin ruttoa. Vaikka omakohtaista kokemusta ei varsinaisista syömishäiriöistä ole, on tuollainenkin tarkkaileminen jonkin asteista epävakaata suhtautumista ruokaan. Jos ravinnosta tehdään muuta kuin ravintoa, siitä tulee herkästi jopa ongelma. Yhä useammalle on kuitenkin selkeästi vaikeaa myöntää sitä itselleen, kun aletaan liikkumaan siellä ongelman rajamailla. Väitetään, että kaikki on kunnossa ja hyvin, vaikka todellisuudessa treenaaminen ja syöminen hallitsevat aivan liikaa elämää.

Henkilökohtaisesti en suosittele kenellekään ravintoon keskittyvää elämäntyyliä. Kaloreiden laskeminen ja ravinnon punnitseminen on mielestäni suoraan sanottuna jokseenkin sairasta. Ihmiskeho on kuitenkin jokaisella meistä erilainen ja me emme ole matematiikkaa. Laihdutuskuurit eivät kannata, vaan suosittelen muuttamaan elämäntavat loppuelämän tähtäimellä. Kun emme kiellä itseltämme mitään, vaan opettelemme ikään kuin uudenlaisen tavan syödä ja suhtautua ruokaan, alkaa painokin varmasti putoamaan. Tuo voi olla pitkäkin prosessi monelle jos ylipainoa on runsaasti, mutta olen aivan varma, että se kannattaa! Tärkeää on myös muistaa, että terveellinen ruoka on muutakin kuin salaattia ja maitorahkaa. Elämästä ei tarvitse tehdä askeettista, vaan siitä voi yhä nauttia monellakin tapaa.

Meistä jokainen on myös ruumiinrakenteeltaan omanlaisensa. Toiset ovat luonnostaan rotevampia kuin toiset ja siksi ei koskaan kannatakaan vertailla itseään muihin. Jokaisen keho myös toimii tavallaan ja toiset tosiaan keräävät herkemmin painoa kuin toiset. Oma kehoni on aina ollut hoikkarakenteinen enkä ole kamppaillut paino ongelmien kanssa koskaan. Silti minultakin löytyy tuota taustaa, että rasvatonta ruokaa on syöty ja hiilihydraatteja kartettu – niin turhaan. Olemme kuitenkin etenkin nuorena herkkiä lähtemään erilaisiin villityksiin mukaan ja ainakin itselläni tuohon käytökseen vaikutti hyvin paljon silloinen porukka, jossa liikuin. Kaikki oli jotenkin niin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, että sitä vaan mietti, kuinka voisi näyttää vieläkin paremmalta. En ollut oikein koskaan syvällä sisimmässäni tyytyväinen itseeni ja hain sitä tyytyväisyyttä ihan vääristä lähteistä.

Omalla kohdallani se suurin muutos vartalossani ja hyvinvoinnissani tapahtui +26 ikävuoden jälkeen, jolloin ikään kuin vahingossa ajauduin vatsaongelmien myötä tarkastelemaan ammattilaisen kanssa ruokavaliotani uudestaan. Huomattiin, että todella moni seikka oli pielessä ja söin hyvin pitkälti ravintoa, joka ei toiminut omalle keholleni. Söin siis ruokaa, jota valtamedia kehotti syömään, mutta todellisuudessa se oli täysin vääränlaista itselleni. Huomasin myös sen, että olin syönyt aivan liian vähän ja vältellyt niin vääriä asioita. Ruokavaliomuutoksen myötä koko suhtautumiseni ruokaan muuttui. Aloin voimaan paremmin ja kaikenlainen krooninen väsymys väistyi terveellisemmän ja puhtaamman ruoan myötä.

Ymmärsin myös, että olen aikaisemmin elänyt suorastaan säästöliekillä ja pumpannut kehooni hurjasti piilosokeria. Aikanaan kärsin esimerkiksi hurjista makeanhimoista (sellaisista, että keskiyöllä lähdettiin hakemaan karkkia kaupasta) ja nykyään en voisi enää kuvitellakaan tuollaista tapahtuvan! Suhtautuminen kaikkeen herkutteluun muuttui kohdallani sen myötä, kun annoin itselleni LUVAN. Jätin kiellot ja lakot, joiden seurauksena en enää välittänytkään niin paljon makeasta. Innostuin terveellisemmän hyvän leipomisesta ja sitä syönkin nykyään lähes päivittäin. En tiedä sinusta, mutta minun kohdallani ainakin tämä rennompi ote toimii vallan mainiosti! Ei ole rajoitteita, kieltoja, estoja… On vaan hyvää ruokaa, josta voin nauttia ja jota haluaa syödä.

Viestini tähän Älä laihduta -päivään onkin, että kannattaa oikeasti unohtaa laihdutus ja keskittyä yleisellä tasolla elämäntapoihin. Joku sanontakin menee, että 80 % ajasta, kun syö terveellisesti voi 20 % sitten syödä huonommin. Eli älä ihmeessä elä jatkuvalla tiukalla kuurilla, vaan nauti elämästä! Ja ylipäänsä, onko onnellisuus kiinni kiloista? Mielestäni onnellisuus lähtee täysin muista asioista. Totta kai on tärkeää, että viihtyy kehossaan mutta aina se olo siinä kropassa ei parane, vaikka olisi kiinteämpi, laihempi, lihaksikkaampi tai muuten vaan omissa silmissään ”paremman näköinen”.

Oikein ihanaa lauantaita jokaiselle ja muistakaa, että maanantaina alkavan laihdutuskuurin sijaan aloitetaan vaikka se elämäntapojen muutosprojekti! ;)