Miksi hurahdin joogaan?

Minun on pidempään pitänyt kirjoittaa teille joogasta tai oikeastaan siitä, miksi hurahdin joogaan. Mikä sai minut – ihmisen joka ennen suorastaan vierasti hidastempoisia ja henkisiä lajeja kiinnostumaan kyseisestä liikuntamuodosta? Jos lähdetään aivan alusta niin muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan joogaavani. Jooga liittyi mielestäni tuolloin johonkin ehkä hieman ahdistavaan ja turhankin henkiseen. Tiedän, että tässä kohtaa moni varmasti nauraa mutta kristilliset taustani huomioon ottaen jokunen ehkä ymmärtää. Onneksi avasin silmäni ja aloin ajattelemaan asiaa avarakatseisemmin, jonka myötä joogasalien lisääntyessä aloin minäkin kiinnostumaan lajista. Vaikka en edelleenkään koe olevani mikään joogi tai pro kyseisessä lajissa vaan ennemminkin harrastelija, nautin tuosta liikuntamuodosta aivan suunnattomasti! Ja jos joku tässä kohtaa kyseenalaistaa onko jooga muka liikuntaa niin voin sanoa, että todellakin on. Mielestäni jooga vaatii huomattavasti enemmän keholta kuin vaikka salilla raudan pumppaaminen. Jooga kehittää voimaa, lisää kehonhallintaa ja tekee siitä notkeamman, vilkastuttaa verenkiertoa, auttaa stressinhallinnassa, vahvistaa luita, vilkastuttaa lymfan kiertoa ja sen lisäksi antaa myös henkisellä tasolla jotain sellaista, jota harva treenimuoto kykenee antamaan.

Uskoisin, että jokusella on hieman vääränlainen kuva siitä, millaista jooga on. Kyseessä kun ei ole todellakaan laji jossa istutaan paikoillaan ja mumistaan sormet ristissä. En tiedä millaista joogassa ”syvemmälle” meneminen on ja onko se kenties juuri tuota edellä mainitsemaani mutta sellainen jooga jota itse harrastan, on nimenomaan kehoa haastavaa ja samalla mieltä rauhoittavaa. Eniten pidän haastavammista joogatunneista, joilla on tosiaan voimakkaampi tempo ja tehdään esimerkiksi kehoa avaavia liikkeitä. Myös hot jooga on yksi suosikeistani ja tuon tunnin jälkeen olo on niin euforinen! Toki joogaa löytyy laidasta laitaan eli varmasti jokaiselle jotain omat tarpeet huomioon ottaen. Koska itse haen joogasta enemmänkin fyysisyys edellä asioita, en ole niinkään innostunut todella rauhallisista ja henkisyyteen painottuvista tunneista. Toisaalta koen myös niin, että esimerkiksi voimakas flow jooga on tunti, joka pitää sisällään sopivasti molempia. Mieli on joogan jälkeen aina todella rauhallinen ja stressitasot alhaalla. Yleinen ilmapiiri joogasalissa on poikkeuksetta myöskin todella rauhoittava ja jo sinne meneminen tuntuu poistavan mielestä kaiken muun. Tuo tunne on todella koukuttava, sillä jos mietitään arkea, aika harvassa tilanteessa kykenet rauhoittumaan noin täydellisesti muutoin kuin ehkä illalla nukkumaan mennessä jos silloinkaan.

Ehkä konkreettisin vaikutus jonka jooga on kehooni aikaan saanut, on notkeuden lisääntyminen. Olen aina ollut tavattoman surkea venyttelijä enkä muutenkaan vartaloltani mikään balettitanssija vaikka sinällään ruumiinrakenteeltani hoikahko olenkin. Olen aina pitänyt enemmänkin lajeista jotka eivät vaadi koordinaatiokykyä vaan ovat ns. suurpiirteisempiä. Kehonhallintani on parantunut kyllä lihaskunnon treenaamisen myötä mutta jooga on tuonut siihen aivan omaa ulottuvuutta. Notkeutta on tullut lisää ja sellaista syvempää oman kehon hallintaa. Myös joku sellainen mielentilan yleinen muutos on osittain myös joogan ansiota, sillä säännöllinen jooga auttaa hyvässä mielentilan hallinnassa. Tällä en tarkoita sitä etteikö voisi tuntea negatiivisiakin tunteita mutta mielestäni jooga auttaa omalla tavallaan kohtaamaan itsensä sekä tuntemuksensa. Vaikka et tunnilla välttämättä kokisi mitään sen suurempaa ahaa elämystä, jatkuu joogan jälkeinen olotila myös kotosalla. Se on sellainen jonkinlainen rauhallisuus ja tasapaino, jotka jäävät tunnilta aina matkaan.

Mielestäni joogaa on siis turha pelätä tai ajatella, että se on liian ahdistava liikuntamuoto nimenomaan tuon henkisen puolensa takia. Joogassa on mahdollista itse hallita sitä, mihin syvyyksiin haluaa lajin kanssa mennä ja jos henkisyys ei kiinnosta – sitä ei ole pakko tunneilta hakea. Uskon, että tässäkin lajissa on kyse paljon siitä, mitä itse haluaa ja sen mukaan sitä kannattaakin harrastaa. Jos henkisyys ei ole sinua varten, niin valitse mieluummin ne hot joogat tai voimakkaat flow tunnit. Jos taas kaipaat enemmän sitä henkistä rauhoittumista, käy mindful-tunneilla. Itse olen kokeillut useamman eri joogastudion tunteja Rootsista Pranamaan ja Yoga Nordiciin. Tällä hetkellä käyn eniten SHALA Helsingissä, jossa olen viime aikoina saanut käydä blogin kautta ilmaiseksi. Tykkään SHALAsta kovasti ja siellä on hyvä tunnelma. Ohjaajat ovat ihania, lempeitä ja ammattitaitoisia. Itselleni on tärkeää myös se, että joogastudiolla hyvä aura eli paikka ei ole mikään Elixia, jossa on hirveä härdelli päällä ennen tuntia. Vaikka Yoga Nordicillakin käyn happy hour hot joogassa, on siellä mielestäni jotenkin ahdistavan hektinen tunnelma pienistä tiloista ja isosta kävijämäärästä johtuen. Nämä lienevät toki makuasioita eikä osaa varmasti haittaa tuollaiset seikat mutta itse koen, että parasta on jos joogan tunnelmaan pääsee jo studiolle sisään astuessa.

Jooga on tosiaan tällä hetkellä yksi suosikki liikunta muodoistani ja toivon, että tulevaisuudessa aika riittäisi siihen yhä enenevissä määrin. Jossain kohtaa joogasin myös kotona Youtube videoiden tahtiin mutta viime aikoina en ole oikein onnistunut tuossa. Jotenkin on vaan helpompi astella joogastudiolle jossa saa kävellä ikään kuin ”valmiiseen pöytään”. Tällä hetkellä olen myöskin todella kiitollinen, että aloitin lajin, sillä se on antanut minulle todella paljon. Jooga on itselleni sellainen tasapainottava elementti muiden treenimuotojen ohessa.

Onko täällä muita joogaan hurahtaneita? Pidättekö enemmän pehmeämmästä vai voimakkaammasta joogasta?

 

Kuvat: Iines / edit: minä – Kuvat kuvattu SHALA Helsingin tiloissa

Miksi treenaan kuntosalilla?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kysymys jota mietin välillä itsekin on otsikon mukainen – miksi treenaan kuntosalilla? En nimittäin ole oikein koskaan nauttinut puuhasta erityisemmin tai ollut sellainen ”salikissa”, joka saa nautintoa latoessaan lisää painoa tankoon. En myöskään ole mikään suuri lihasten ystävä tai saa tyydytystä siitä, että takapuoli kasvaa päivä päivältä muhkeammaksi. Itse asiassa pidän huolen siitä, että lihakset pysyvät aika samassa mitoituksessa vuodesta toiseen (ja mahdun vaatteisiini), jonka vuoksi salitreenini on enemmänkin ylläpitävää kuin lihasmassaa jatkuvasti kasvattavaa. Haluan kyllä, että minulla on lihasvoimaa koska se ylläpitää toimintakykyäni mutta siinä se. Tai sanotaanko näin, että minulla ei ole motivaatiota kasvattaa lihasmassaa nykyistä enempää. Aerobisen kunnon suhteen minulla on sen sijaan aina ollut motivaatiota, sillä olen enemmänkin sellainen kestävyysliikkuja kuin treenaaja joka nauttii suoranaisesti voiman kasvattamisesta.

Moni nyt sitten ehkä ihmettelee, miksi silti käyn kuntosalilla? Veikkaan myös, että jokunen on kanssani samoilla linjoilla sen suhteen, että salitreeni ei ole välttämättä se päivän kohokohta mutta käy siellä silti. Itse aloitin säännöllisen salitreenin täytettyäni 25. Silloinen miesystäväni sai minut mukaan salille, jonka jälkeen kävimmekin aina yhdessä treenaamassa. Tuota ennen olin treenannut lihaskuntoa todella vähän – oikeastaan vain satunnaisilla bodypump -tunneilla. Kuten tosiaan mainittu, olen aina ollut kestävyysliikkuja ja suosikkejani ovat kaikki pitkäkestoinen sekä mieluiten vieläpä suhteellisen matalasykkeinen liikunta. Jossain kohtaahan olin aivan spinning hullu ja kävin tunneilla monta kertaa viikossa. Kropassani ei kuitenkaan tuohon aikaan ollut juurikaan ryhtiä ja olin kutakuinkin lihakseton. Kun aloitin salitreenin, koinkin sen yllättävän hyvänä ja helppona liikuntamuotona. Pikkuhiljaa myös kroppaani alkoi tulemaan muotoa, jonka myötä sain esimerkiksi ensimmäistä kertaa elämässä ne olkapäät ja selkävaivani loppuivat. Rasvaakin paloi siinä sivussa ikään kuin huomaamatta – tai oikeastaan paino ei pudonnut mutta kroppa muuttui pikkuhiljaa kiinteämmäksi.

Salitreenin myötä olen tosiaan saanut itselleni olkapäät ja käsivarretkaan eivät ole enää pelkät löysät narut. Vaikka monen silmissä olen varmasti edelleen surkeilla lihaksilla varusteltu (riippuu aina, kuka vertaa ja mihin), niin tärkeintä on että itse tiedän kropassani tapahtuneet muutokset. Nyt kun takana on tosiaan jo reilu viisi vuotta kuntosalia, on siitä tullut itselleni suorastaan rutiini. Se on helppo tapa treenata ja vaikka en erityisemmin siitä lihasvoiman harjoittamisesta nautikaan, silti käyn salilla 2-3 kertaa viikossa. Tykkään, että kropassa on ulkoisesti vähän ryhtiä ja sisäisesti taas sitä, että jaksan vaikka kannatella itseäni tai vaikka lankuttaa – sellaista tietynlaista jäntevyyttä jota ei pelkän aerobisen harrastamisesta saa. Huomio jonka olen myöskin kuntosalitreenien myötä tehnyt, on että kroppa on paremmassa kunnossa myös ruumiillisten vaivojen suhteen. Kun on lihaksia, ne tukevat vartaloamme ja esimerkiksi nimenomaan selkä tosiaan voi paremmin. Pidänkin todella tärkeänä juurikin keskivartalon lihasten harjoittamista, sillä koen coren todella tärkeäksi osaksi koko tukirankamme hyvinvointia. Kun keskivartalomme on kunnossa, pysyy koko pakka hyvin kasassa!

Salitreeni on kokonaisuudessaan erittäin tuttu, turvallinen, helppo ja nopea tapa treenata sillä itse vedän tehokkaasti treenin lämmittelyineen tunnissa. Minullehan ei aina myöskään ole niin tärkeää se, että nautinko nyt täysillä liikuntasuorituksesta, koska liikkuminen on ollut minulle lapsesta lähtien automaatio. Liikunnan jälkeinen olo on kyllä aina poikkeuksetta erinomainen ja sitä pyrinkin joka kerta miettimään jos jostain syystä tuntuu sille, ettei tänään yhtään kiinnostaisi. Välillähän tässä reilun viiden vuoden aikana on ollut kuukauden tai parinkin taukoja etten ole salilla käynyt – viimeksi viime kesänä. Noiden taukojen aikana olen kuitenkin poikkeuksetta alkanut kaipaamaan aerobisen rinnalle lihaskunnon treenaamista, sillä se rehellisesti sanottuna tasapainottaa treenisykliä. Toisaalta joku korvaava muotokin voisi olla salille ihan mielekästä vaihtelua ja välillä sitä kieltämättä mietinkin. Siinä tullaan kuitenkin jälleen sen kysymyksen äärelle, että missä muussa lajissa hoidat treenit tunnissa ja pääset vieläpä kotiin suihkuun? Siinä siis vielä yksi syy sille, miksi salilla käyn – kuntosalini on naapurissa.

Jos joku nyt ihmettelee miten voin treenata salilla ilman sen suurempia tavoitteita – lähinnä siis lihaskuntoa ylläpitäen – niin hyvinpä vaan. Olin nuorempana näissä treenijutuissa sellainen, että tavoittelin jatkuvasti parempaa ja parempaa. Nykyään olen varmaan sitten ajautunut johonkin vähemmän itseä ruoskivaan tilaan, sillä enää ei kiinnosta vaatia aina nousujohteista kehitystä. Tai sanotaanko näin, että tykkään kehostani tällaisena ja viihdyn siinä. Ehkä tärkeintä itselleni onkin se, että minulla on hyvä olo kropassani eikä minun tarvitse todistella muille mitään sen suhteen, kuinka paljon jaksan juosta tai kuinka painavilla käsipainoilla hauista treenaan. Luulen, että tämä tyyli treenata nimenomaan tasapainottaa luonnettani parhaiten joka puolestaan on aika impulsiivinen. Tuntuu hyvältä, että joku osa-alue elämässä on todella tasainen hyvinvoinnin lähde vuodesta toiseen. Saankin eniten tyydytystä tavasta treenata ilman ruoskintaa tai sellaista itsensä jatkuvasti parempaan pakottamista.

Treenihousut *Nike / Treeniliivit Nike / Treenikengät *Nike/House of Brandon (*saatu)

Siinä tosiaan muutamia syitä siihen miksi salilla treenailen. Toki fiilikseni vaihtelevat treenien suhteen hieman elämäntilanteesta ja vuodenajasta riippuen. Keväällä on taas ihana juosta enemmän ulkona, kun nyt taas on mukava treenailla sisätiloissa. Ja se piti vielä mainita, että joogakin on mukana treeneissäni mutta edelleenkin aivan liian vähäisissä määrin! Se on itselleni todellakin tavoite jatkoa ajatellen…

Käyttekö te kuntosalilla ja jos niin miksi? Onko muita pelkästään lihaskuntoa ylläpitääkseen salilla treenaavia?

PS. *House of Brandonilla on meneillään super alet, eli kaikki tuotteet ovat -20 %. Esimerkiksi kuvissa näkyvät aivan parhaat salikengätkin ovat nyt lähes parin kympin alessa!