Helpot ja herkulliset raakapiparit!

En ole oikein koskaan ollut paistettujen piparien ystävä mutta piparitaikinaa suorastaan rakastan. Ei liene siis mikään yllätys, että rakastuin aivan toden teolla muutama päivä sitten kehittelemääni raakapiparien reseptiin, joka muuten onnistui aivan täydellisesti! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin moista reseptiä edes kokeilemaan ja heti meni kerrasta nappiin. Kaikkea juuri oikeassa suhteessa ja pakkasessa kovetetuista piparkakuista tuli niin jouluisen herkullisia.

raakapiparitraakapiparit

Raakapiparit sopivat tosiaan kaikille terveellisempiä piparkakkuja jouluksi kaipaaville sekä gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattaville. Taikina sisältää runsaasti taatelia, eli täysin sokeriton se ei ole mutta lisättyä sokeria resepti ei sisällä. Kaikki sokeri on taatelin omaa sokeria, jonka vuoksi voin kutsuakin näitä piparkakkuja hieman terveellisemmiksi. Toivon, että innostutte reseptiä kokeilemaan, sillä minä ainakin tykästyin kovasti. Maku on juuri oikeanlainen ja jos rehellisiä ollaan, nämä ovat huomattavasti parempia kuin normaalit piparkakut!

HERKULLISET RAAKAPIPARIT (GL, M, RAW)

  • 300 g pehmeitä taateleita
  • 1 tl piparkakkumaustetta
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl kanelia
  • 2/3 tl vaniljajauhetta
  • 1 dl mantelijauhoja

Rikotaan taatelit blenderissä tasaiseksi massaksi. Kannattaa laittaa ne pienissä erissä blenderiin, jolloin laite jaksaa pyörittää ja rikkoa massaa. Sekoitetaan kulhossa piparimauste, vanilja, kaneli, jauhot ja kaurahiutaleet. Lisätään valmis taatelimassa seoksen joukkoon sekä vaivataan huolella. Vaivausta voi joutua hetken työstämään jotta taikina on tasaista ja raaka-aineet ovat siihen sekoittuneet.

Kun koostumus näyttää hyvältä ja tasaiselta (tässä kohtaa kannattaa testata myös maku!), jaetaan taikina kahteen osaan ja otetaan toinen osa pöydälle kaulittavaksi. Kannattaa käyttää taikinan pohjalla jauhoja jotta se ei jää pöytään kiinni, kuten tavallisenkin piparitaikinan kanssa toimisit. Kaulitaan massa sopivan paksuiseksi ja valmistetaan muoteilla piparkakkuja. Kun koko massa on pipareina, laitetaan piparkakut lautaselle ja pakkaseen tekeytymään muutamaksi tunniksi. Halutessaan piparit voi koristella sokerimassalla tai vaikka kookoshiutaleilla.

raakapiparitraakapiparit

Raakapiparit säilyvät hyvin pakkasessa eivätkä jäädy liian jäisiksi vaikka olisivat siellä useamman päivän ajan. Tarjolle asetettaessa ne alkavat hieman sulaa ja massa muuttuu löysemmäksi mutta pysyy kuitenkin kasassa. Jos teet pipareita joulun kahvipöytään, suosittelen nostamaan ne tarjolle pienissä erissä ja tosiaan juuri vasta suunnilleen siinä vaiheessa, kun kahvi kaadetaan kuppeihin. Yksi vaihtoehto on säilyttää niitä pakastimessa ja napostella sieltä aina silloin, kun mieli tekee!

Jos testailette piparkakkujen reseptiä niin tulkaahan sitten kertomaan, mitä piditte? Olisi kiva kuulla muidenkin tuomio sillä itse tykästyin näihin niin kovasti!

Kuinka kohdata negatiiviset tunteet?

Vaikka sitä kuinka toivoisi, että elämä olisi ainoastaan kivoja ja hyviä tunteita, on totuus toinen. Elämään nimittäin kuuluvat negatiivisetkin tunteet ja ilman niitä emme osaisi varmastikaan arvostaa hyvin soljuvaa arkea saatikka onnellisuutta. Itselleni negatiiviset tunteet ovat tulleet erityisen tutuiksi parin viime vuoden aikana, kun olen lopettanut niiden pakoilun ja rohjennut kohtaamaan tunnemaailmaani eri tavoin kuin aikaisemmin. Toisaalta taas tämä päätös kohdata tunteita on vienyt välillä todella synkkiinkin tunnepohjaisiin tiloihin mutta silti koen, että on se parempi kuin elää jatkuvasti negatiivisia tunteitaan pakoillen. Totuus on kuitenkin se, että negatiivisiin tuntemuksiin ei kuole, vaan ne ainoastaan kasvattavat.

Oma heikkouteni on, että otan usein elämässä asiat turhankin raskaasti. Vaikka osaankin nauttia ja iloita, samaan aikaan herkkyyteni aikaan saa minussa usein aivan liikaa stressiä, huolta ja ahdistusta. En kuitenkaan pysty itseäni muuttamaan mutta se, mitä voin tehdä on opetella tuntemaan, ymmärtämään ja käsittelemään omaa henkistä puolta, jota olenkin jo pidempään pyrkinyt tekemään. Toki on aikoja ja elämäntilanteita ettei tuohon täydellisesti edes kykene mutta sekin lienee täysin inhimillistä. Tärkeintä on mielestäni se, että pyrkii ymmärtämään sekä etsii tunteilleen syitä. Ei vaan tunne, vaan oikeasti miettii, mistä kyseinen negatiivinen tunne oikein pulppuaa. Itse en nimittäin usko, että yksikään huono tunteemme tulee tyhjästä. Viha, ikävä, katkeruus, surumielisyys – ne kaikki kumpuavat jostakin.

Kuinka sitten kohdata negatiiviset tunteensa? Kuinka minä sen teen hetkinä, jolloin kohtaan tunteita, joita en välttämättä haluaisi tuntea?

KIVUN KOHTAAMINEN

Ihan ensimmäinen reaktio itselläni on negatiivisten tunteiden kanssa useimmiten fyysinen pahoinvointi. Mitä vaikeammasta tunteesta on kyse, sitä vahvemmin reagoin. Itken myös herkästi ja se onkin yksi tapa reagoida kipuun. Mikään noista tuntemuksista ei kuitenkaan ole häpeällinen asia. Reagoimme kipuun sitten millä tavalla tahansa, se on täysin hyväksyttävää. Aivan ensimmäinen asia negatiivisten tunteidensa kohtaamisessa onkin hyväksyä totuus ja se, että nyt sattuu. Se on ihan okei, että koen kipua ja reagoin siihen.

Ihmisen luontainen puolustautumiskeinohan on kieltäminen sekä pakoilu. Tätä itsekin ison osan elämästäni harrastaneena voin käsi sydämellä sanoa, että suurin virhe on paeta. Tunteiden tukahduttaminen on pitkässä juoksussa todella raskasta ja niin tehdessämme teemme pelkästään hallaa itsellemme.

NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN KÄSITTELEMINEN

Kun tunne on kohdattu ja se erilaisin sinulle luontaisin muodoin koettu, on aika suhtautua siihen realistisemmin. Lähinnä siis miettiä syvemmin mistä on kyse ja miksi tunnen näin? Usein ihmismieli paisuttelee asioita ja saatamme esimerkiksi kuvitella tai ennalta pelätä tapahtumattomia juttuja. Usein negatiivinen tunne on myös siinä hetkessä ja nimenomaan johtuu jostain tapahtuneesta asiasta. Noissa tilanteissa kivun syyn löytäminen ja sitä kautta oman mielensä ymmärtäminen on tärkeää.

Itse esimerkiksi reagoin usein ihmissuhdeasioihin vahvasti, sillä olen pettynyt niin monta kertaa juuri tuolla osa-alueella. Siinä mielessä ymmärränkin itseäni ja tiedostan, että näin on käynyt aikaisemminkin, jonka vuoksi nytkin ahdistaa jos tilanteessa on samanlaisia piirteitä kuin jossain aikaisemmassakin tilanteessa. Se, että tiedostan tuon on itselleni tärkeä asia enkä yritä verhota sitä esimerkiksi johonkin muuhun. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja vaikka tämänkin ääneen sanominen tietyllä tapaa nolottaa ja saa minussa aikaan epäonnistumisen tunteita, koen silti olevani rohkea. En pelkää nähdä sisimpääni ja olla jopa negatiivistenkin tunteideni suhteen rohkea.

LÄPIKÄYMINEN

Kun olet kohdannut negatiiviset tunteesi ja oivaltanut, mikä on tunteidesi takana, on aika käydä asiaa rakkaudellisesti läpi. Korostan etenkin rakkaudellista otetta omaan sisimpään, joka ei missään nimessä ole itsellenikään itsestäänselvyys. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joka alkaa usein kiputilanteissa soimaamaan itseään tai miettimään omia vikojaan. Toisaalta taas tiedostan myös sen, mistä tuokin johtuu. Asiat ovat usein niin monen historiassa tapahtuneen asian summa, että niiden kasaaminen on joskus kyllä aikamoinen sekamelska.

Jos negatiivisiin tunteisiisi liittyy toinenkin ihminen, on tärkeää ottaa askel myös häntä kohden. Usein voi olla, ettei toinen ole ollenkaan ymmärtänyt reaktiotasi, koska ei ole tiennyt kaikesta, mitä olet kokenut. Siksi vuorovaikutus esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa on niin tärkeää. Kannattaakin siis pyrkiä mahdollisimman avoimesti kertomaan toiselle, mikä on hätänä ja miksi tunnet kuten tunnet. Itse ainakin koen, että avoimuus ihmissuhteissa on se juttu, joka ehdottomasti kantaa! Tulee kuitenkin ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia eikä se kaikille ole helppoa.

LOPULTA PAREMPI OLO

Kun kipu on kohdattu, hyväksytty, mahdollisesti jopa ymmärretty sekä vielä läpi käyty, on olo varmasti huojentunut. Näiden juttujen kanssa ei kuitenkaan ole mikään kiire, eli prosessoiminen voi viedä todella pitkäänkin. Elämässä on kriisejä, joita ei käsitellä yhdessä yössä eikä välttämättä kuukausissakaan. Kuitenkin se, että on tiedostava itseään ja tunteitaan kohtaan, eikä pakene edes kipua tai pelkoa, on oikeasti aika iso askel hyvinvoivaan elämään.

Itse en ole edelleenkään näissä asioissa mikään pro mutta vuosi vuodelta osaan käsitellä tunnemaailmaani paremmin. Ajoittain tulee kuitenkin hetkiä, että tuntee olevansa jälleen pieni lapsi – niin hukassa tai särkyvä – sekin on kuitenkin täysin sallittua. Ihminen on inhimillinen ja inhimillisyyteen kuuluu myös aikuisiällä negatiiviset tunteet.

Toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin negatiivisten tuntemusten kanssa painivalle! <3

Kuvat: Taru / edit: minä