Kesätyylini kulmakivet

*Sisältää mainoslinkkejä

Erilaiset haalarit, maksimekot, kirkkaat värit, nahkasandaalit alias ”Jeesus-sandaalit”, korkeavyötäröiset vintagefarkut, Vanssit, nahkarotsi, bomberit… Siinä muutamia elementtejä, joista kesätyylini koostuu. Suomen kesä on niin arvaamaton etten todellakaan omista eri vaatekaappeja vuodenaikojen mukaan vaan pyrin tekemään hankintoja sillä silmällä, että iso osa vaatteistani menee mahdollisimman monena vuodenaikana ja nuo hankintani ovat vielä kaiken lisäksi mukavia ja käytännöllisiäkin.

Vaikka pukeudun talvisin hyvin paljon yksiväriseen mustaan ja harmaaseen, kevään ja kesän tullen tykkään hankkia vaatekaappiini enenevissä määrin värejä. Katsastelenkin jatkuvasti kirpputoreilta pitkiä värikkäitä maksimekkoja ja kaikki retro kiehtoo. Haalarit ovat ikuinen rakkauteni kohde ja olenkin niihin aivan hulluna! Tänä kesänä trendeistä kiehtovat etenkin pilkut, kukkakuviot, pastellisävyt, hapsut, 90-luku, kokovalkoinen, vyölaukut ja läpinäkyvyys. En mene orjallisesti muodin mukana mutta kyllä kausittain hankin vaatekaappiini jotain trendikästä. Tykkään pukeutua feminiinisten ja maskuliinisten elementtien yhdistelmiin ja välillä verhoutua hieman erikoisempiinkin yhdistelmiin.

Tänään ajattelin jakaa teille perjantain kunniaksi kesätyylini tärkeimpiä kulmakiviä, eli niitä elementtejä joita vaatekaapistani tänä kesänä juuri nyt löytyy. Kesätyylini on parhaimmillaan hyvin simppeliä ja rentoa eikä tosiaankaan vaadi hurjia investointeja. Ehkä maksimekko tai pari on hankintalistalla mutta muuten kaikki löytyy valmiiksi kaapista.

Aurinkolasit

Sanomattakin lienee selvää, että kesällä aurinkolasit ovat tärkeässä roolissa. Omat suosikkini ovat pyöreät Ray-Banit mutta myös nopeat kissamaiset lasit ovat hankintalistalla. Jossain kohtaa olin aurinkolasienkin suhteen merkin/laadun perään mutta tällä hetkellä en enää oikeastaan. Tärkeintä on, että ne näyttävät hyvältä ja istuvat kantajalleen!

Jenkkihuivit

Oooo, bandanoita rakastan! Ylipäänsä kaikki huivit ovat suosikkejani kesäisten hattujen sijaan. Tykkään kiepauttaa huivin pannaksi ja auringossa sillä voi suojata vaikka koko päänkin. Kesäiset lierihatut ovat sellaisia, joista en itselläni yhtään tykkää (minulla on iso pää!) mutta muilla ne näyttävät kyllä kivalta!

Käytännöllinen nahkalaukku

Laukku on kesäpukeutumisessakin tärkeässä roolissa! Yksi arkilaukku riittää ja tärkeintä on, että siihen mahtuu niin vesipullo, läppäri kuin järjestelmäkamerakin. Oma suosikkini on tällä hetkellä *MOIMOI Accessoriesilta saatu *MARILIN bucket back, joka näkyy tämän postauksen kuvissakin. Ihan parasta kyseisessä kassissa on sen laadun ja kestävyyden lisäksi tilavuus – laukkuun mahtuu mukavasti tavaraa ja sen saa vieläpä crossbodyksikin. Yksi syy jonka vuoksi hankin laukkuni aina mustana, on se että musta sopii kaiken kanssa. Voit yhdistää mustan laukun minkä tahansa väriseen kesämekkoon eikä koskaan tarvitse miettiä riitelevätkö värit keskenään. MOIMOI:n laukut ovat muuten ympäristöystävällisempää kasviparkitettua nahkaa, mikä on myöskin erinomainen juttu!

Maksimekot

Maksimekot ovat kesäpäivien- ja iltojen ehdoton luottovalintani! Maksimitassa voit lähteä oikeastaan mihin vaan ja tuo pituus on erittäin käytännöllinen. Itse en tykkää paljastella kesälläkään, jonka vuoksi viihdynkin paremmin pitkässä kuin minimittaisessa mekossa. Jokunen ehkä ajattelee, että maksimekossahan tulee kuuma mutta näin ei todellakaan ole mikäli mekko on helmasta väljä!

Nahkasandaalit

Käytän kesällä paljon sandaaleja, sillä flip-flopeja en edes omista. Suosikkejani ovat Inuovon hieman paksumpi pohjaiset sandaalit sekä matalat nahkaiset ”Jeesus-sandaalit”. Tärkeää on että materiaali on nahkaa jolloin se kestää jopa vuosia eikä hiestä jalkoja rakoille. Sandaalit käyvät jälleen tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä ole paikkaa johon niillä ei voisi astella!

Korkeavyötäröiset farkut

Farkkuhullu käyttää farkkuja kesälläkin! Itse olen siis mennyt farkuissa jopa ulkomaillakin iltarientoihin koska farkut – rakastan niitä. Kesällä on ihanaa kun voi käyttää polvista auki revittyjä farkkuja ja kulkea nilkat paljaana. Suosikeissani on aina korkea vyötärö ja malli on mieluiten kasarihenkinen, ei täysin pilli vaan lahkeesta hieman väljä.

Haalarit

Kesällä käytän paljon haalareita. Ei sillä, ne menevät myös talvellakin mutta kesä on haalareiden ehdotonta sesonkia! Tällä hetkellä rakastan yksiväristen mustien haalarien lisäksi värikkäitä ja kuviollisia nilkasta katkeavia culottes -haalareita. Tämän postauksen kuvissa näkyvä Sheiniltä saatu *pilkullinen trumpettihaalari on ollut päälläni vasta kerran ja sai jo sillä kertaa paljon kehuja! Haalarit menevät loistavasti niin kaupungilla kuin vaikka rannallakin. Ne ovat maksimekkojen lisäksi aivan mielettömän monikäyttöisiä ja loistava valinta juhliinkin.

Tennarit

Ei kesää ilman tennareita! Suosikkejani ovat Adidakset, Converset ja Vanssit. Tennarit ovat mielestäni sellainen hankinta johon kannattaa satsata, sillä niillä on pitkä käyttöaika etenkin Suomen keväässä, kesässä ja syksyssä. Itse olen tennari naisia, eli valitsen kymmenen kertaa mieluummin tennarit kuin korkokengät! Itse asiassa korkokengillä en kulje enää oikeastaan koskaan…

Culottesit

Culottesit jatkavat tänäkin kesänä voittokulkuaan ja ymmärrän täysin miksi! Väljät ja korkealla vyötäröllä varustellut culotteshousut korostavat paitsi vyötäröä kauniisti, ovat myös ihanan vilpoisat. Omasta kaapistani löytyykin muutamatkin culottesit ja ne ovat ehdottomia suosikkejani myös kesäisin. Punaiset olivat aika villi hankinta mutta kesällä ne toimivat mitä parhaiten!

Nahkarotsi/bomber

Suomen kesässä etenkin iltaisin on käyttöä takille. Nahkatakki on luottovalintani ollut jo vuodesta toiseen mutta myös bombereita käytän kesäisin. Neuletakkeja en omista, joten tykkään viileämmillä säillä kesäisinkin suosia ihan takkia. Siispä kesä, kevät tai syksy – nahkatakki tai bomber toimii!

Narutopit/bodyt

Helppoja ja monikäyttöisiä kesävaatteita ovat myöskin narutopit ja bodyt. Noita löytyy vaatekaapistani, sillä niiden käytännöllisyys on hyvin laaja. Ihan sama onko alaosa hame, farkut tai vaikka culottesit, on kapeilla olkaimmilla varusteltu toppi/body aina hyvä valinta! Kesällä näidenkin suhteen suosin värejä ja musta saa nyt kyllä jäädä kaapin perälle…

Pellava t-paidat

Vaikka pellava materiaalina jakaa mielipiteitä, minä pidän kyseisestä materiaalista! Etenkin t-paidoissa pellava tuntuu iholla hyvältä ja on perus väreissä hyvin monikäyttöinen. Ei ole varmasti alaosaa jonka kanssa valkoinen tai musta yksinkertainen pellava t-paita ei toimisi.

Vyölaukku

Kesällä vyölaukun käyttäminen on helpompaa kun ei tarvitse käyttää paksuja neuleita, joten nahkainen musta vyölaukkuni on tänäkin kesänä varmasti kovassa käytössä. Vyölaukku on ehkä maailman käytännöllisin ja ihan ”turistina” kulkeminen muuten myös turvallista! Vyölaukun suhteen voisin kuvitella hankkivani jonkun kirkkaammankin värisenkin yksilön jos sattuisin second handina löytämään. Odotankin kovasti heinäkuun Kööpenhaminan reissua ja siellä vintageliikkeiden koluamista!

Ja kuten tosiaan jo alussa mainittu, oikeastaan kaikki kesävaatteet menevät ainakin omassa käytössäni myös syksyllä ja talvella. Ehkä eivät ne kaikista kirkkaimmat mekot tai rantahuitulat mutta hyvin moni vaate kuitenkin. Itseäni siis aina ihmetyttääkin kun ihmiset vaihtavat vaatekaappinsa sisällön keväällä talvivaatteista kesävaatteisiin, sillä minä en ainakaan omista noin paljon vaatetta! Pyrinkin pitämään vaatekaappini suppeana ja selkeänä. Kierrätän paljon ja aina jos hankin/saan blogin kautta jotain uutta, luovun jostain vanhasta. Tarkastelen jatkuvasti vaatekaappiani kriittisesti enkä ole kiintynyt mihinkään vaatekappaleeseen, jonka vuoksi luopuminen on minulle helppoa.

Toivottavasti löysitte joukosta ehkä jotain vinkkejä omaan kesäpukeutumiseen, vaikkakin aika perus vaatekappaleita taitaa minunkin kesätyylistäni löytyä! 

Rentoa perjantaita!

 

*Tuote sponsoroitu – Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kokemukseni terapiasta

Terapia koetaan aivan liian usein häpeällisenä ja leimaavana asiana. Vaikka onkin aika vanhanaikaista ajatella, että vain masentuneet tai muuten mieleltään sairaat joutuvat terapiaan, on sillä silti edelleen jokseenkin häveliäs maine. Toisaalta useamman kanssa aiheesta jutelleena, on minulle paljastunut että kovin moni käy tai on käynyt terapiassa. Mielestäni siinä ei olekaan mitään noloa tai hävettävää vaan päinvastoin. Ihminen joka hakeutuu terapeutin vastaanotolle, on kiinnostunut itsestään ja hyvinvoinnistaan. Hän on valmis kohtaamaan menneisyytensä haamut ja nykyisyyden ongelmat, jonka vuoksi tuo on mielestäni erittäin rohkeaa! Itsekin välttelin terapiaa viimeiseen saakka ihan jo sillä rahallisella perustelulla – terapia on kallista eikä minulla ole varaa. Tai näin luulin, mutta elämä on valintoja – asioiden priorisointia ja lopulta tajusin ettei voi olla mitään yhtä hyvää säästökohdetta rahoille kuin omaan henkiseen hyvinvointiin panostaminen.

Olenkin siis käynyt terapiassa nyt helmikuun alusta lähtien, eli nelisen kuukautta. Terapiamuodoksi valikoitui hahmo- eli gestalt-terapia oikeastaan ihan sillä perusteella, että tuttuni kehui terapiaa ja nimenomaan terapeuttia jonka vastaanotolle päädyin. Hahmoterapia on siis terapiamuoto, joka painottaa yksilön kokemusta tässä ja nyt. Tätä tutkitaan luovasti ja kokemuksellisesti asiakkaan ja terapeutin välisessä vuorovaikutuksessa ja asiakkaan omassa elämässä. Tulkinnan ja analysoinnin sijasta kokonaisvaltainen työskentely keskittyy omien välittömien havaintojen, kehollisten tuntemusten, ajatusten ja tekojen tiedostamiseen. Terapian tavoitteena on tiedostaminen, joka toteutuu autenttisessa, arvostavassa dialogissa ja johtaa kasvuun.

Menneisyyden työstäminen hahmoterapiassa käy käsi kädessä tietoisuuden kanssa siitä, miten asiakkaan aiemmat kiintymyssuhteet ilmenevät nykyisissä ihmissuhteissa, terapiasuhde mukaan lukien. Nykyhetkessä tapahtuva työskentely tarjoaa korvaavan kokemuksen, vahvistaa voimavaroja ja tekee tarpeettomaksi pakoreitit menneisyyteen tai tulevaisuuteen (lähde hahmoterapia.fi). Siinä siis lyhyesti kyseisestä terapiamuodosta jonka olen itse kokenut juuri minulle toimivaksi. Myös luottamussuhde terapeuttiin syntyi oikeastaan heti ensimmäisten käyntien jälkeen – yllättävän luonnollisesti. Kävin siis jo alkusyksystä erään psykoterapeutin vastaanotolla, enkä vaan saanut siitä jotenkin sitä oikeaa tunnetta. Mutta tuokin on luonnollista, että usein sitä oikeaa terapeuttia voi joutua etsimään pidempäänkin. Se että luottamussuhde syntyy ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä voi joutua oikeasti hakemalla hakemaan eri vastaanotoilta.

En oikeastaan osaa edes sanoin kuvailla miten paljon terapia on auttanut minua. Vaikka aina puhutaan siitä, kuinka tärkeää on että juttelee jollekin ja saa sitä kautta apua, on se aivan eri jutella ammattilaiselle ja ulkopuoliselle kuin vaikka ystävälle. Ammattilaisella on kuitenkin se ammattinsa puolesta tuleva näkemys asioihin ja ainakin minulle on helpompaa puhua menneisyydestäni vieraalle kuin läheiselle ihmiselle. Kun on ihmisenä sellainen ettei halua taakottaa muita tai kaataa sitä omaa epätasapainoa toisen niskaan, on parempi että käy terapiassa. Itselleni tuo onkin ollut jo tässä kohtaa iso ja tärkeä apu sen suhteen että ymmärrän itseäni paremmin ja pikkuhiljaa opin hyväksymään itseni. Paljon on terapian kautta noussut pintaan asioita, joiden ymmärrän vaikuttavan nykyiseen minääni. Esimerkiksi lapsuuteen en ole mennyt tässä viimeisen kymmenen vuoden sisään ja sieltäkin olen tajunnut, että niin moni asia vaikuttaa siihen millainen olen nykyään. Viimeisin parisuhteeni oli oikeastaan monen roolin toistoa lapsuudestani ja toimin hyvin pitkälti sieltä mallinnetuilla toimintatavoilla. Myös naisena isäsuhteeni on noussut pintaan – samoin taustat karismaattisen liikkeen sisällä kasvamisesta. Paljon on asioita joiden en ole todellakaan ajatellut vaikuttavan mutta ne vaan vaikuttavat. Tällä hetkellä hahmoterapiassa käsittelemmekin menneisyyttäni sillä aspektilla, että tulevaisuudessa tietoisuuden kautta pystyn muuttamaan minulle haitallisia toimintamalleja. Toki voin puhua terapeutille myös tästä päivästä ja siitä, miltä sillä hetkellä tuntuu mutta omalla kohdallani menneisyyteni on se, jonka tapahtumia olen halunnut avata.

Ennen terapiaa olin kyllä tietoinen monesta asiasta ja tein jo silloinkin analyyttista työtä itseni kanssa mutta siitä huolimatta oli niin paljon asioita joita en ymmärtänyt. Se että joku sanoo minulle konkreettisesti mistä mikäkin johtuu, on ollut minulle tärkeää. Se on auttanut itsensä ymmärtämisessä sen sijaan että vaan ajattelisin kuinka minun tulee muuttua ja olen paska ihminen kun toimin näin. Terapiassa olen tajunnut myös sen, että hyvin moni ongelmani johtuu loppupeleissä epävarmasta suhteesta itseeni siinä kohtaa, kun on kyse läheisistä ihmissuhteista kuten miessuhteista. Haen niissä hyväksyntää ja tunnetta siitä että kelpaan. Palaset ovat ikään kuin vaan loksahdelleet pikkuhiljaa kohdalleen ja se ymmärryksen tunne on niin siistiä. Terapiassa ainakin minulle on painotettu sitä, että olen riittävä tällaisena eikä minun tarvitse muuttua kenenkään muun vuoksi. Se että joku sanoo noin, on niin merkityksekästä!

Moni varmasti miettii missä kohtaa olisi hyvä hetki hakeutua terapiaan tai että tuleeko olla todella huonossa jamassa jos sinne hakeutuu? Itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti mieluummin terapiaan jo ennen kuin tilanne ajautuu erittäin huonoksi. Minäkin pitkitin tilannetta aivan turhaa mutta toisaalta taas voi olla, että olen saanut siitä nyt enemmän irti nyt, kun olen ollut ikään kuin kauempana siitä pahimmasta kriisivaiheesta. Se ensimmäinen psykoterapiakäyntini silloin syksyllä oli lähinnä sitä, että vaan itkin koska olin niin loppu mutta tämän vuoden puolella tilanne on ollut rauhallisempi ja olin helmikuussa valmis kaikkeen siihen, mitä eteen tulee. Pakko myöskin sanoa, että terapiassa saattaa tulla vaihe että sen haluaa kokonaan lopettaa. Minullekin tuli tällainen tilanne kun koin terapeutin sohivan aihealuetta joka oli/on minulle vastenmielinen. Tuostakin kuitenkin jutellaan jo ensimmäisillä käynneillä, eli sekin on luonnollinen osa prosessia eikä terapiaa voi tuosta noin vaan keskeyttää.

Jos taas mietitään kannattaako terapiaan hakeutua julkisen terveydenhuollon kautta vai yksityisesti, niin julkisen kautta jonot lienevät aika mahdottomat. Itsehän en koskaan hakeutunut lääkäriin oloni kanssa koska olen ihmisenä sellainen, että pidän itseäni automaattisesti pärjäävänä eikä minun ole helppo myöntää etten jaksa enää. Ajattelin viime kesänäkin että on minua paljon huonomminkin voivia etten voi lähteä jonoon niiden kanssa jotka tarvitsevat apua enemmän. Noin ei kuitenkaan kannata ajatella vaan joissain asioissa on oltava itsekäs! Julkisen jonot ovat kuitenkin pitkät, joten jos vaan käyt päivätyössä tai tienaat kuukausipalkkaa, panosta itseesi ja hakeudu yksityisen vastaanotolle – sinne pääset heti eikä tarvitse edes kokeilla olon parantelua masennuslääkkeillä vaan heti mennään sinne asian ytimeen, eli ongelman hoitamiseen muulla kuin turruttamisella. Terapeutteja on eri hintaisia mutta pääkaupunkiseudulla alle 100 €/h löytyy varmasti useampikin terapeutti, mikä tarkoittaa n. 400 € satsausta itseensä kuukausitasolla kun alussa käyt siellä kerran viikossa. Summa kuulostaa isolta mutta yhtä lailla se voi mennä kuukaudessa vaikka vaatteisiin tai muuhun turhempaan.

Tulipas tästä pitkä teksti! Toivon mukaan saitte kuitenkin jotain irti ja jos mitään vaan kiinnostaa aiheen tiimoilta kysellä (kommenteissa tai yv:llä), niin mielelläni vastailen. Itselleni hahmoterapian aloittaminen on ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni, jonka tiimoilta haluankin kannustaa muitakin hakeutumaan rohkeasti terapiaan jos yhtään sitä kokee tarvitsevansa!

Ihanaa päivää!